Maanantaina Körde oli ihana, leppoinen oma itsensä. Mies täynnä rakkautta. Sitä tietenkin edelsi muutaman päivän radiohiljaisuus ja kiireet.

Körde onnistui kuitenkin järjestämään minulle hetken aikaansa ennen molempien työreissuja. Minä lähdin alkuviikosta työkeikalle, ja Körde lähti viime yönä ulkomaankomennukselle.

Minä nielin edellisten päivien pettymyksen ja yksinäisyyden. Nautin, kun sain Kördeltä paljon huomiota ja rakkautta. Körde oli tosi hyvällä tuulella. Jotenkin vapautunut.

Viikon kuluessa viestit lyhentyivät, hymiöt katosivat. Mietin, mitä taas tapahtuu, kun maanantaina kaikki oli niin hyvin.

Tajuan toki, että työreissuni tapahtui. En ole tyhmä.

Eilen Körde laittoi viestiä, että hän on tehnyt päätöksen. Sovimme aiemmin, että hän kertoo asuinkumppanieksälleen, että heidän yhteiselonsa on ohi.

Mutta Körde päättikin toisin. Hän ei tee eksänsä suhteen mitään, ennen kuin minä lopetan seksityön. Hänellä on eksässään kiinni isompia rahasummia kuin minulla omassa työssäni. Körde on eksänsä kanssa tekemisissä omasta halustaan. Niin hän kirjoitti viesteihin.

Yritin soittaa Kördelle, mutta hän ei suostunut vastaamaan. Lopetin viestittelyn lyhyeen, koska en halunnut toistaa jo aiemmilta työreissuiltani tuttua väittelykuviota.

Olen niin väsynyt siihen, että minun pitää koko ajan arvuutella, millä päällä Körde on ja onko hän jostain vihainen minulle. En jaksa miettiä, miten ratkaisen kaiken.

En yksinkertaisesti osaa ratkaista tätä.

On niin perseestä, kun kasvotusten Körde vitsailee ja kiihottuu töistäni. Kohta perään häntä vituttaa. Mies käyttää valtaa siinä, että hän saa päättää, milloin on sopivaa vitsailla ja milloin ei. Minun pyynnöilläni ja toiveillani ei ole väliä.  

Maanantaina Körde sanoi, että hän oli unohtanut koko eksäasian, mutta hoitaa sen. Hän sanoi, ettei jätä eksäänsä pelkästään minun takiani, vaan hän tekee sen eniten itsensä takia. Nyt yhtäkkiä kaikki kääntyikin niin, että hän ei tee mitään, ennen kuin minä lopetan työt.

Jos tuntisin oloni henkisesti ja taloudellisesti turvalliseksi Körden kanssa, olisin todennäköisesti lopettanut työt jo aikoja sitten. Mutta mitä niin hyvää saan tästä epäsuhteesta, että uskaltaisin luopua toimeentulostani?

Ailahtelevuus, impulsiivisuus, kahden täysin erilaisen persoonan vaihtelu, syyttely, arvaamattomuus.

Niidenkö varaan tästä heittäydyn ja jään toivomaan parasta? Luulenko todella, että kaikki muuttuu paremmaksi sillä sekunnilla, kun lopetan työt? Ja aikooko Körde oikeasti jättää eksänsä, jos minä ensin teen niin kuin hän vaatii?

Toivon ja rukoilen, että jätän miehen nyt rauhaan enkä ala taas ymmärtää häntä ja pelastamaan jotain, mitä ei ole ikinä ollut pelastettavissa.

Kaiken lisäksi työkeikka oli todella raskas. Olen henkisesti ihan hajalla.

Inhoan työtäni. Inhoan sitä, miten raha koukuttaa. Inhoan kaikkia oksettavia, hikisiä ja likaisia miehiä. En haluaisi, että yksikään heistä koskee minuun. En kestä kuulla enää yhtäkään kertaa, miten joku kuusikymppinen limainen äijä kertoo kiihottuvansa vähäpukeisista teinitytöistä. En halua kuulla kommentteja rinnoistani tai takapuolestani. En halua kuunnella, kun minua sanotaan milloin avaruusolioksi, milloin metsänkeijuksi. Nenä on juutalaisen tai kotkan, hampaat hassut.

En halua enää pelätä, mitä jos kumi menee rikki tai lähtee kesken kaiken pois paikaltaan. En halua stressata jatkuvasti taudeista ja bakteereista. En halua olla enää sekuntiakaan vieraiden miesten likaisilla ihoilla.

H a j o t t a a.

Tänään kävin läheisessä metsässä aamulenkillä ja oivalsin pari juttua. Minä en ole oikea henkilö tuomitsemaan Körden tekoja. Minun ei tarvitse siihen alkaa enkä voisikaan. Universumi, korkeammat voimat, karma. Ne kyllä hoitavat homman.

En voi koskaan saada koko totuutta selville. Sen tietää vain Körde. Tosin pakko epäillä, onko hänkään ihan selvillä kaikesta, koska miehen itsereflektointi ei ole mitenkään priimaa.

Jos Körde haluaa manipuloida minua tai pettää tai käyttää hyväksi, sitten varmaan niin tapahtuu. Luotan täysin siihen, että kaikki tällä taajuudella menee korkeimman parhaaksi. En voi koskaan tietää, onko jokin itse hyväksi tulkitsemani juttu oikeasti lopputuloksen kannalta hyvä. En voi tietää, onko joku ikävä tai paha asia todella sellainen vai lopulta tie jonnekin aidosti oikeaan päämäärään. Vapauteen.

Kuulostaa jeesustelulta ja siltä, että kiillotan sädekehää pääni päällä. Voin kertoa, että minulla ei tässä elämässä ole sädekehää paljon näkynyt. Ei siis ole kovin suuret luulot itsestäni. Syytän isää ja Ihmeiden oppikurssia näistä ajatuksistani. Olisin hukassa ilman niitä.

Mitä nyt sitten tapahtuu?

Körde on ollut pahoillaan, ja olemme soitelleet pari kertaa. Hän on katkaissut välit muihin naisiin paitsi asuinkumppanieksäänsä. Körde sanoi, että se pitää tehdä kasvotusten. Odotan mielenkiinnolla, milloin tuo kohtaaminen toteutuu. Ehkä jo viikonloppuna, en tiedä.

Tunteeni Kördeä kohtaan vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä ei tunnu miltään, melkein koko ajan tekisi silti mieli seksiä miehen kanssa. Kuinkas muuten.

Yritän kehitellä juhannukseksi ohjelmaa, etten vahingossakaan lähde Körden ja vetoporukan kanssa jonnekin. Tiedän, miten toimin tilanteessa, jossa koen olevani ulkopuolinen ja niin sanotusti ahtaalla. Silloin minut on helppo puhua ympäri kokeilemaan aineita, ja sitä en halua. Olen muutenkin herkästi addiktoituvaa tyyppiä, niin tiedän jo, miten juhannuksena kävisi.

Minulla on epäilykseni siitä, haluaako Körde manipuloida minut aineisiin, jotta olisin helpommin hallittavissa ja ohjattavissa hämäriin puuhiin. Sanoinkin hänelle eilen puhelimessa, että hän on puoli vuotta seurannut, miten helposti minua voi johdatella ja manipuloida. En voi tietää, mitä hän suunnittelee pääni menoksi. Körde nauroi.

Tilanne siis elää. Eletään sen mukana.

Normaalisti olen puolialasti, kun Körde tulee käymään. Aamulla puin päälleni minifarkkushortsit, push up -rintaliivit ja mustan tiukan topin. Ajattelin, että saan siitä sellaisen itsetuntobuustin, että ei ole enää mitään mahdollisuutta epäonnistua tai perääntyä.

Körde saisi vielä kerran nähdä, mitä menettää.

Girl power ja silleen.

Körde puhui puhelimessa, kun avasin oven. Huomasin, miten mies jäi tuijottamaan suu auki, kun hän näki minut. Ehkä jo siitä tiesin, että nyt ei käy kovin hyvin.

Siitä ainakin tiesin, kun näin, miten mies oli reilun viikon aikana ruskettunut. Musta t-paita myötäili tatuoituja, isoja käsivarsia ja hartioita. Körde näytti niin kuumalta.

Jättämisestä tulisi ihan hiton hankalaa.

Sain kuitenkin hillittyä itseni, ja juttelimme asioista. Siis siinä samalla, kun Körde hääri kimpussani ja minä silittelin hänen seksikästä ylävartaloaan.

Keitin miehelle kahvit.

Jossain kohtaa kesken asioiden selvittelyn Körde paljasti, että hänellä on noin neljä muuta naista ympäri Suomea asuinkumppanieksänsä lisäksi. Muista naisista (siis näiden neljän lisäksi) hän on tässä puolen vuoden aikana päässyt eroon.

Kuulemma hän ei harrasta seksiä kenenkään kanssa, mutta joitakin sidoksia hänellä näihin naisiin on ja naiset toivovat yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan. Sidoksilla hän viittasi joihinkin autojuttuihin ja eri tavaroiden siirtelyyn. Minä lisäsin tähän rikolliset kuviot, mutta Körde ei tietenkään voinut siihen kommentoida mitään.

Kukaan naisista ei tiedä toisistaan. Minä ilmeisesti tiedän eniten. Tai korjaan. Minua todennäköisesti kusetetaan eniten. Mitäpä kiltti ja hyväntahtoinen ihminen ei uskoisi, kun tarpeeksi manipuloidaan.

Oli niin lähellä, että olisin heittänyt Körden ulos ja käskenyt miehen painua helvettiin.

Niin vitun lähellä.

Mutta sitten Körde sanoi jotain, mikä jälleen kerran herätti minussa empatiat ja jonkin sairaan halun lohduttaa miestä. En vieläkään tajua, miksi käyttäydyn näin. Kördellä on useita eri elämiä, ja minä koen, että minun pitää lohduttaa miestä, kun hänellä on paha mieli, jos suutun hänelle. Eihän tässä vittu ole mitään logiikkaa.

Aloin itkeä. Körde yritti vuorostaan lohduttaa minua ja sanoi, että hän hoitaa kaikki asiat juhannukseen mennessä.

Kaiken tuon Scheiβen ohessa Körde ehti ääneen miettiä, mitä meistä voi tulla, kun olemme niin eri maailmoista. Hän ei voi nähdä minua esimerkiksi ajelemassa nurmikkoa omakotitalon pihalla. Tai osallistumassa hänen harrastuksiinsa tai mihin milloinkin.

Kysyin, milloin Körde on ajatellut kertoa minusta lähipiirilleen. Ei tiedä. Siitä tulee kuulemma vaikeaa.

Kysyin, mitä Körde on suunnitellut juhannukseksi. Körde ehdotti, että jos haluan, voisimme olla yhdessä. Siis yhdessä niin, että toki hänen vetokaveriporukkansa tulisi mukaan. Sanoin, etten uskalla ottaa riskiä, että vedän itsekin joitain aineita. Körde sanoi, että ei niistä mitään muuta tule kuin piristävä olo ja ehkä seuraavana päivänä mielialan laskua. Meidän pitää vaan sitten olla samassa paikassa, ettet ole yksin.

No juu, eihän siinä sitten mitään. Ei helvetti.

Jotta oikein kruunaisin typeryyteni, kerron nyt vielä, että olihan meillä tietenkin seksiä. Tai minä enimmäkseen hoitelin häntä, koska en tiennyt, mitä muutakaan tehdä. Oli niin tyrmistynyt olo kaikista uusista paljastuksista, että en osannut ajatella yhtään mitään.

Nyt yritän kuumeisesti miettiä, miten pelastan itseni tästä suhdeviritelmästä. Kasvotusten se ei onnistu. Hormonit vievät naista niin, että ei järki pysy millään perässä.

Tiedän, että Kördeen ei voi luottaa. Sieltä on tulossa lisää valheita ja paljastuksia. Aina uusia naisia, kytköksiä mihin milloinkin. Aineita, rikollisuutta. Jos ei niitä, niin jotain hämärää joka tapauksessa.

Send help.

Viime viikon työkeikalla sattui vahinko. Kumi lähti irti asiakaskontaktissa. Asia on nyt hoidossa, ei tauteja eikä muitakaan seurauksia. Paitsi. Körde veti herneen nenään ja on ollut vaisu tapahtuneesta asti. En ole saanut häneltä yhtäkään myötätunnon elettä, vaikka hän tasan tarkkaan tietää, miten paskana olen.

Tuntuu pahalta, kun Körde ei millään tavalla huomioi työtuskaani. Kun kerron, että pää hajoaa tähän työhön, hän usein sivuuttaa kaiken, mitä sanon.

Mainitsin tuosta miehelle yhdessä puhelussa. Hän sanoi, että minun pitäisi tietää, että hän stressaa jatkuvasti työstäni ja on minun puolellani, jos jotain vahinkoja sattuu. Hän kyllä välittää. Ja jos hän on vihainen, tiedän sen siitä, että hymiöt lähtevät viesteistä ja vastaukset lyhenevät enintään kahteen sanaan.

Sanoin, että tiedän, mutta olisi kiva kuulla se myös ääneen. En haluaisi aina arvailla, mitä miehen mielessä liikkuu. En kuitenkaan ole ajatustenlukija, vaikka toisen tunnetiloja tarkkailenkin melkein 24/7.

Körde sanoi, että hän saisi minut tästä työstä pois, jos haluaisi. Hän vaan ei tiedä, haluaako eikä tiedä ylipäätään, haluaako hän minut kokonaan. Körde empii eikä tiedä, kannattaako tähän suhteeseen lähteä täysillä. Nuo ovat hänen sanojansa, ei minun tulkintaani.

Körde toistelee, että sitten kun tietyt asiat selviävät, meillä on niin kivaa yhdessä. Milloin asiat selviävät ja mitä ne asiat ovat? Sitä tarina ei kerro. Todennäköisesti puhutaan eksästä sekä asumis- ja rahakuvioista.

En tiedä, miten pahalta tuntuu kuulla, että Körde ei ole varma minusta. Hän sanoi, etten voisi enkä olisi voinut tehdä mitään eri tavalla. Olen niin täydellinen tai jotain. Hän vaan ei saa päänsä sisältöä kasaan.

Tässä pitää olla aika helvetin varma omista tunteista, että jaksaa odottaa ja seurata toisen jahkailua ja käytöstä laidasta laitaan. Aika näyttänee, onko kaikki vaivan arvoista.

Otan tämän huomion erittäin mielelläni vastaan. Näin sunnuntaiahdistuksen kourissa pelkään ja mietin, mihin todellisuuteen tipahdan, kun Körde palaa kotiinsa alkuviikosta. Siihen kotiin, jonka hän jakaa sen eksänsä kanssa, joka edelleen elää parisuhteessa ja toivoo yhteistä tulevaisuutta. Sen eksän, joka lähentelee eikä ihmettele, mihin seksi heidän väliltään on loppunut.

Ei helvetti. Ei tätä usko kukaan.

Eilen oli aika täysi työpäivä. Asiakkaiden välissä soittelimme Körden kanssa pari videopuhelua. Aiemmin en voinut sietää videopuheluita enkä ylipäätään pidä puhelimessa puhumisesta. Nyt Körde on saanut minut houkuteltua videoihin, ja voisin katsella miestä tuntitolkulla puhelimenkin näytöltä.

Mietin siinä asiakkaiden välissä, vetääkö Körde herneen nenään, koska jouduin aina lopettamaan puhelun kesken meidän juttujen. Mutta ei. Mies vitsaili, käski ottamaan videon asiakkaista (en ottanut) ja kertoi, mitä asiakkaille pitäisi tehdä ja sanoa.

Minun on ihan supervaikeaa ymmärtää, miten yhtenä päivänä olen itsekäs huora ja työni on suunnilleen saatanasta ja seuraavaksi hän kiihottuu, kun panen rahasta muita.

Ymmärrän kyllä, että minä ja tekemiseni vain triggeröivät Kördeä ja osuvat johonkin arkaan paikkaan. Luulen, että kyse on osittain minullekin tutusta ydinuskomuksesta. En ole koskaan se tärkein. Körde itse asiassa sanoikin sen ääneen helatorstain haukkumispuhelussa.

Minun on vaikea käsittää, miten Körden kaltainen mies voi tuntea noin, ettei hän olisi minulle tärkein. Hänellä on kaikki ulkoiset edellytykset hyvään itsetuntoon ja -luottamukseen ja paljon elämänkokemusta laidasta laitaan. Sitten joku nainen horjuttaa pakkaa niin kovaa, että se nainen pitää säännöllisesti haukkua tai ikään kuin antaa pieni kurinpalautus.

Oman mielenterveyteni kannalta pelottavinta on se, että Körde puhuu usein jo rakkaudesta. Hän ei ole suoraan sanonut ”rakastan sinua”, mutta muuten rakkaus on mainittu lukuisia kertoja.

Minä pähkäilin pitkään, olenko vain totaalisen hullaantunut vai rakastunut Kördeen. Nyt olen entistä varmempi, että olen rakastunut siihen mieheen. Se pelottaa. Koska mitä jos olen vain pelinappula Kördelle? Joku harkittu peliliike, varalla, kakkosnainen, lähitulevaisuuden mahdollinen rikoskumppani tai ”rakkaudella” johdateltava sinisilmäinen nainen, jota voi käyttää hyväksi lain molemmin puolin.

Ehkä pitäydyn suunnitelmassani ja otan suhteesta irti kaiken, mitä saan. Kun huomista ei ole luvattu kenellekään, mitäpä niillä varmoilla suunnitelmilla tai esimerkiksi eksän jättämiselläkään voittaisi.

Eilen tapahtui taas jotain. Mokasin jälleen.

Kaikki alkoi yhdestä videosta ja kuvasta, jotka otin ja lähetin Kördelle. Yksityiskohdilla ei ole niin väliä. Tein tahtomattani jotain, mistä Körde hermostui ja oletti, että hänellä ei ole mitään väliä, vaan työ on minulle aina tärkeintä.

Aluksi luulin, että Körde vitsailee, kuten hän usein tekee. Myöhemmin illalla tajusin, että viestit eivät enää mene läpi. Hän oli taas poistanut numeroni tai estänyt minut.

Yöllä viestini menivät perille. Körde vastasi niihin melko nihkeästi. Aamulla meno kiihtyi, ja hän alkoi haukkua minua viesteissä. Tai ei ehkä haukkua, vaan moittia ja vittuilla.

Tiesin jo, että viestittely on parasta lopettaa ja mieluummin selvittää asiat puhumalla.

Ensimmäisen puoli tuntia Körde lähinnä haukkui minua puhelimessa.

Seurustelukelvoton.

Se on nyt sana, joka pyörii lakkaamatta mielessäni. Olen seurustelukelvoton. Minun kanssani ei voi seurustella. Minuun ei voi luottaa. Työ on aina minulla ykkössijalla.

Sanoin Kördelle, etten voi kertoa yksityiskohtia asiakkaistani, koska olen vaitiolovelvollinen. Tästä mies riemastui ja sanoi, että jos hän jonkun kanssa seurustelee, niin silloin kerrotaan ihan kaikki, mitä hän haluaa tietää. Vitut vaitiolovelvollisuudesta. Jos hän haluaa tietää, niin minä kerron. Samalla tavalla hän kertoo seurustellessaan kaiken naiselleen.

Kysyin, kerroitko tässä puolen vuoden aikana, että asut edelleen eksäsi kanssa. Nyt ei puhuta minusta, vaan sinusta, hän vastasi.

Körde antoi palaa niin antaumuksella, että käteni ovat vieläkin ihan puutuneet, kun kaikki voimat lähtivät. Kuuntelin lamaantuneena vihaista miestä. Samalla kun hän syytteli minua valehtelusta ja asioiden pimittämisestä, hän vihjaili, että ei ole kertonut koko totuutta omista asioistaan. Mutta sillähän ei ole väliä, koska nyt kävimme läpi minun vikojani ja kaikkea, mitä olen tehnyt väärin.

Jossain kohtaa Körde rauhoittui sen verran, että sain suunvuoron. Kerroin hänelle sen, minkä olen monesti hänelle sanonut. Että minä tiesin tasan tarkkaan ensikohtaamisesta, että tämän miehen haluan. En luovuta, koska tiedän, että meidän kuuluu olla yhdessä. Ja että haluan samaa kuin hänkin eli että voimme jakaa kaiken ja luottaa täysin toiseen.

Körde pyysi jossain välissä anteeksi purkaustaan. Sanoin Kördelle, että hänellä on tosi kova kuori, mutta kun sen läpi pääsee, sisällä on ihana, kiltti ja rauhallinen mies. Otan sen koko paketin enkä halua muuttaa häntä. Körde kysyi, arvaatko, miten moni sen kuoren läpi pääsee. Ei kovin moni.

Sanoin Kördelle, että näen, miten vaikea hänen on luottaa siihen, että joku haluaisi hänelle pelkkää hyvää. Mutta minä olen varmasti yksi heistä, joka haluaa. Mies myönsi, että minulla on niin kiltit silmät, että hän tietää, etten tekisi koskaan mitään pahaa kenellekään.

Kerroin Kördelle, että työ vie minulta kaiken, mutta en voi muuttaa jo tapahtuneita asioita. Silloin kun päätin ryhtyä seksityöntekijäksi, ajattelin, että haluan olla koko elämäni yksin. En tiennyt, että joku helvetin satunnainen biletysilta tapaisin hänet.

Ja kun Körde tuntui olevan kuuntelupäällä, avasin hieman, mitä 30 vuoden masennus on tehnyt minulle. Kerroin sähköhoitojaksosta ja sanoin, että ehkä siinä on muutama aivosolukin kärähtänyt. Körde sanoi, ettei hän ole koskaan arvostellut älykkyyttäni tai mitään siihen liittyvää. Tarkoitinkin, että sähkö on voinut vaikka vaurioittaa tunne-elämää tai jotain vastaavaa ja siksi esimerkiksi seurustelu on minulle haastavaa.

Kyyneleet valuivat välillä, kun yritin sanoittaa, mitä tunnen miestä kohtaan. Ja etten haluaisi luovuttaa, kun olen hänet löytänyt. Kördehän oli alkuun siis jättämässä minua ja puhelun piti olla viimeinen yhteydenpito välillämme.

Yhtä kaikki. Kukaan ei jättänyt ketään. Puolentoista tunnin aikana pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Selvää on, että Körde kärsii työstäni ja tilanne kärjistyy aina, kun jompikumpi on työreissullaan. Tai kun Körde on väsynyt tai stressaantunut tai ikävöi minua tai ei ole saanut seksiä. Tai kun minä mokaan.

Olo on kuin jyrän alle olisin jäänyt.

Parikymmentä vuotta sitten näin unen, jossa siskoni soitti ja kertoi olevansa raskaana. Seuraavana aamuna odotin, soittaako sisko. Hän soitti, ja kävimme täsmälleen saman keskustelun samoilla äänenpainoilla kuin edellisenä yönä unessani.

Kun kummipoikani kastettiin ja pidin häntä sylissäni, kuulin mielessäni äänen, joka kertoi koko nimen minulle. Sen jälkeen pappi kastoi pojan. Nimi oli hetki sitten kuulemani. Sen tiesivät etukäteen vain sisko, siskon mies ja pappi.

Kun veljeni oli kuollut, imuroin hänen huonettaan, kun tunsin veljeni käden koskettavan minua. Veljen ja äidin kuoleman jälkeiseen aikaan liittyi paljon samanlaisia mystisiä kohtaamisia.

Kun näin Körden viime marraskuussa, tunsin samoin kuin edellä mainituissa tilanteissa. Jostain vain tuli mieleeni tieto ja ”käsky”, että minun pitää mennä Körden luokse.

On vaikea selittää, miten vain tiedän joskus jotain, mitä kohta tapahtuu tai mitä pitää tehdä. Taajuus ikään kuin vaihtuu, pää hiljenee täysin ja sitten tulee kirkas hetki. Joka kerta kun näin on käynyt, sillä on ollut jokin merkitys.

Sen takia on vaikea päästää Kördestä irti, vaikka tilanne miehen kanssa on enimmäkseen kaoottinen. Tiedän, että tässä on jotain, mitä minun kuuluu kokea ja käydä läpi.

Harva uskoo näihin juttuihini ja nykyään olenkin niistä hiljaa. Muiden on helppo naureskella ja pitää minua pössähtäneenä, jos itse näkee ja uskoo vain sen, mitä luulee näkevänsä ja uskovansa.

Juttelin eilen Körden kanssa pari tuntia puhelimessa. Körde syyllisti minua taas siitä, miten minä en ole seurustelijatyyppiä ja miten minusta huomaa, että olen ollut aina yksin. En kuulemma osaa heittäytyä ja avautua. Muun muassa.

Hermostuin ja kysyin Kördeltä, miten hän on omasta mielestään onnistunut tässä meidän jutussa. Hän kuitenkin on puolisen vuotta valehdellut ja asunut yhdessä eksänsä kanssa. Eksän, joka edelleen luulee olevansa suhteessa, elättelee toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ja lähentelee Kördeä. Varmaan aika moni suhteessa oleva lähentelee miestään, uskoisin. Mutta mitäpä minä tiedän seurustelusta, kun olen aina ollut yksin.

Körde myönsi olevansa täysi mulkku ja sanoi, että asuu eksänsä kanssa pelkästään rahan takia. Hän myönsi senkin, että on vaikeaa kieltäytyä, kun eksä ehdottaa seksiä. He viettävät muutenkin aikaa yhdessä eli Körde ei vain yövy sohvalla.

Kysyin Kördeltä, tajuaako hän, miltä minusta tuntuu kuunnella tällaista. Sanoin, etten ala tähän, että me olemme yhdessä ja hänellä on toinen elämä eksänsä kanssa. Körde kysyi, voisinko antaa hänelle aikaa selvittää asiat. Hän sanoi, että voisi kahdessa viikossa laittaa asunnot myyntiin ja vuokrata tai ostaa itselleen asunnon minun kaupungistani. Vastasin, etten voi vaatia mitään aikarajaa, kun kyse on isoista rahasummista ja mahdollisesti satojentuhansien eurojen tappiosta.

Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten kauan odotan. Todennäköisesti kauan, koska pelkään, että sairastun uudestaan syöpään ja elämä on ohi tai joudun olemaan loppuelämäni yksin.

En halua olla enää yksin. Olen ollut sitä koko elämäni. Tuntuu, että masennus vei elämästäni kaiken melkein kolmenkymmenen vuoden ajan. Se on ihan helvetin pitkä aika. Niin paljon on jäänyt elämättä ja kokematta. Enää ei jää.

Sain puristettua Kördestä pari totuutta tänään, kun hän oli käymässä. Juttu lähti liikkeelle siitä, kun selasimme hänen someaan ja näin siellä naisten kuvia.

Olen epäillyt alusta asti, että Körde asuu eksänsä kanssa. Hän on puhunut hyvin ympäripyöreästi asumiskuvioistaan eikä ole koskaan pyytänyt minua kylään tai kotikaupunkiinsa. Sivulauseessa hän on sanonut asuvansa parissa paikassa ja milloin missäkin.

Olen kärsivällisesti odottanut, että Körde kertoisi asiasta oma-aloitteisesti. Tänään en enää odottanut, vaan pakotin hänet myöntämään, miten asiat oikeasti ovat. Ja oikeassahan minä olin.

Körde asuu edelleen eksänsä kanssa.

Heillä ei kuulemma ole enää seksiä, ja Körde nukkuu sohvalla tai pakoilee tilannetta kavereidensa nurkissa. Asumiskuvio johtuu yhteisistä raha-asioista, joita he eivät ole saaneet sovittua eron jälkeen. Eksä ilmeisesti on siinä uskossa, että he ovat edelleen parisuhteessa.

Kysyin Kördeltä, miten on mahdollista, ettei eksä ihmettele, jos heillä ei ole mitään fyysistä kanssakäymistä tai läheisyyttä. Körde kierteli ja kaarteli. Kysyin, miten hän voi vedättää eksäänsä ja minua. En muista, mitä Körde vastasi. Olin jo niin lukossa ja piilossa pääni sisällä.

Katuvalta Körde kuulosti, kuinkas muuten. Ja kuulemma hän tykkää vain minusta eikä ole muita naisia. Jos hän kertoisi minusta eksälleen, syttyisi sota.

Mutta hei. Tämänhän tiesin jo. Nyt vain kuulin asian Kördeltä, kun viimein uskalsin kysyä ne kysymykset, joita olen pohtinut marraskuun lopusta asti.

Jossain kohtaa näin Kördestä, että hän salaa muutakin. Hän yritti estellä ja vaihtaa puheenaihetta, mutta se oli myöhäistä.

Körde on tehnyt kymmenisen vuotta pimeitä töitä miesseuralaisena. Hän on viihdyttänyt polttariporukoita ja hoidellut naisia hotelleissa. Hän on tehnyt seksityötä sekä yksin että yhdessä eksänsä kanssa. Kuulemma nuo kuviot loppuivat siihen, kun hän tapasi minut viime marraskuussa. Ihmettelen suuresti, miksei hän voinut paljastaa asiaa marraskuun lopussa, kun kerroin tekeväni seksitöitä.

Seuraavaksi kysyin Kördeltä, tekeekö hän vielä jotain rikosjuttuja. Vastasin itse kysymykseeni ja sanoin, että ethän sinä tietenkään voi tähän vastata rehellisesti. Körde naurahti ja sanoi, ettei tee. Pyysin jälleen kerran, ettei hän sotkisi minua ikinä mihinkään kuvioihinsa. Körde sanoi, ettei hän tekisi niin ja jos joskus jotain sattuisi, hän ottaisi kaikki syyt omille niskoilleen.

Näin Körden kehonkielestä ja tunsin energioista, että hän olisi halunnut avautua vielä jostain muustakin. Mutta en saanut hänestä enää muuta irti ja ehkä hyvä niin. Tässä oli tarpeeksi sulateltavaa sunnuntaille.

Päässä lyö taas tyhjää. En tiedä, mitä ajatella ja mitä uskoa. Jos joskus luotin Kördeen, siitä luottamuksesta ei ole enää paljoakaan jäljellä. Jos aiemmin epäilin, että hän tekee jotain rikollista, tämän päivän jälkeen olen satavarma, että tekee.

En tiedä, miten ihminen normaalisti reagoisi tällaisessa tilanteessa. Pitäisikö suuttua ja heivata mies menemään?

Minä reagoin niin, että menin Körden pyynnöstä miehen viereen makoilemaan sängylle ja tuijottelin häntä hiljaa. Körde toisteli, miten paljon hän välittää minusta ja että ei ole muita naisia kuin minä. Hän sanoi, että menit niin oudon hiljaiseksi. Ja että hän kauhulla odottaa, minkälaista viestiä minulta illalla tulee.

Ainoa ajatus, joka nyt täyttää tyhjyyden päässäni, on tämä: Miten teen itsestäni ulkonäöllisesti sellaisen, että Körde ei halua enää ketään muuta kuin minut?

Vittu, miten säälittävää.

Körde: ”Ihan vielä en uskalla lähtee sun kans. Oon miettinyt, mut katotaan nyt hetki vielä, kun en tunne sua yhtään. Aion kyllä tuntea, kun on taas aikaa. Usko vaan, niin sitä tulee vielä.”

M: ”Kuule sitä aikaa ei välttämättä ole, kun kumpi tahansa voi kuolla milloin vaan. Pitäis elää ja tutustua tässä hetkessä. Mun mielestä.”

K: ”Joo. Se tuli mulle hiljan selväksi. Mutta tästä oravanpyörästä ei niin vaan hypätä pois.”

Ei taas riitä sanat kuvailemaan sitä turhautuneisuuden määrää, mitä koen rakkaani Körden kanssa. Miehen toiminta on niin klassista kuumaa/kylmää -säätämistä, että ei tosikaan. Aina kun ehdin toivoa, että nyt pääsimme askeleen eteenpäin, otamme ainakin viisi askelta taaksepäin.

Körde kyseli kuulumisiani neljän päivän hiljaisuuden jälkeen. Hän oli viettänyt vapun kavereidensa kanssa. Kun sanoin, etten voi olla aina se, joka ehdottaa näkemistä (ja joka pitää tätä ihme kuviota hengissä), hän otti siitä vähän itseensä. Kördestä kuulemma tuntuu, että en halua näyttäytyä hänen seurassaan. Kun kerroin, miten asia on, viestittely meni oudoksi ja hän sanoi, ettei puhuta tästä nyt.

M: ”Jos tuntuu, että et tunne mua, niin mitä sille sun mielestä pitäis tehdä?”

K: ”Ottaa vitusti etäisyyttä. Niin yleensä tekisin. Mutta järki lähtenyt.”

Silti sinä olet se, joka otit Kördeen taas yhteyttä, viisitoista vuotta nuorempi inhorealistinen ystäväni totesi tänään.

Pyörimme viisi tuntia kaupungilla vappuhulinoissa. Mietin vaan, miten olisin tämänkin päivän halunnut viettää Körden seurassa. Kävellä käsi kädessä kaupungilla ja ehkä käydä syömässä tai kahvilla jossain katsomassa ihmisiä ja maailmanmenoa.

Niin monet muutkin turhat juhlapäivät olisin halunnut olla Körden kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta. En tiedä, missä mies menee. En ole kuullut hänestä keskiviikon jälkeen enkä jaksa kysellä perään.

Niin. Mitä saan tästä suhteesta?

Saan läheisyyttä ja seksiä. Okei, bueno. Seksi tosin lähinnä on sitä, että minä hoitelen häntä ja hän toteaa ääneen, että hänen tässä pitäisi hoidella minua. Mitään konkreettista harvemmin tapahtuu. Tai tapahtuu, mutta enimmäkseen kaikki toiminta perustuu hänen tyydyttämiseensä. Se johtuu siitä, että haluan tyydyttää häntä, tehdä kaikki mahdolliset temput ja saada hänet nauttimaan. Kördenkin on suhteellisen vaikea laueta, mutta se ei ole mitään minuun verrattuna. Siksi onkin helpompi keskittyä häneen kuin todeta, että minusta ei useinkaan tunnu mikään miltään.

Työseksi on vaurioittanut minusta jotain. En pysty yhdistämään ylä- ja alapäätä ja on vaikea rentoutua. Alan herkästi suorittaa, kun haluan miellyttää toista ja kun on paljon tunteita toista kohtaan. Suorittaminen ja laukeaminen sopivat huonosti yhteen. Tarvitsisin tosi paljon aikaa, rauhallista ja hidasta etenemistä, mihin Körden keskittyminen ei tahdo riittää.

Eli käytännössä seksistä ja läheisyydestäkin saan eniten sen kautta, mitä minä teen Kördelle. Ei siitä, mitä hän tekisi ja antaisi minulle.

Körde ihailee ulkonäköäni ja muotojani. Saan häneltä siis ulkoisiin tekijöihin perustuvaa itsetunnon buustausta. Se on tietenkin tosi imartelevaa.

Listalla on nyt läheisyys, seksi ja ulkonäön ihailu. Tähänkö on tyytyminen vai olenko liian vaativa? Mitä jos haluan näiden lisäksi enemmän yhteistä aikaa, molempien asioista juttelua ja sitä, että välillä minäkin olen huomion keskipisteenä? Tai että teemme yhdessä jotain suunnitelmia ja tutustumme oikeasti toisiimme?

Joskus mietin, olisiko helpompi ajatella, että olen pelkässä seksisuhteessa. Ei tulisi niin paljon paineita eikä stressiä eikä tarvitsisi pähkäillä, mihin kuvioihin toinen aina katoaa päiviksi. Ja jos oikein laittaisin aivot narikkaan, voisin luopua Körden lokeroinnista kokonaan. Antaa olla mitä on ja otan sen, mitä annetaan. Ihan zen ja silleen.