Ei tullut junalippuja, vaan lentoliput yhdelle hengelle kaukomaille.

Körde varasi hermostuksissaan itselleen alkuvuoteen reissun, jonne meidän piti lähteä yhdessä. Poissa on työkiireet ja se, että mitään ei voi suunnitella etukäteen. Hän ei ole vieläkään suostunut kertomaan lähtöpäivää tai kuinka kauan hän aikoo lomailla.

Minua ei ole kutsuttu mukaan.

Riitaisa viikonloppu päättyi lopulta siihen, että Körde ajoi työreissultaan minun luokseni yöksi. Molempia vitutti, mutta sovimme, että nyt ei riidellä.

Tilanne nollattiin seksillä niin kuin aina.

Körde oli yhtä kuuma ja komea kuin kolme viikkoa sitten. Jos en tuntisi näin hullua fyysistä himoa miestä kohtaan, saisin ehkä itseni pelastettua.

Mutta kun tunnen.

Juttelimme jonkin verran asioista. Juurikin tuosta tulevasta matkasta ja siitä, miten Körden asumiskuviot etenevät. Sain Körden myöntämään, että hän on nukkunut ja nukkuu samassa sängyssä eksänyksänsä kanssa. He eivät kuulemma nuku niin kuin me eli kiinni toisissaan. Seksiä ei ole. Sitä ei tarvitse murehtia.

En tiedä, miten tyhmänä Körde minua pitää. Luuleeko hän oikeasti, että uskon, että hän kieltäytyy eksänsä seksiehdotteluista ja lähentelyistä. Mutta Körde yrittää kuulemma koko ajan keksiä, miten pääsisi naisesta eroon.

Oh really.

Oli ihana nukkua yö Körden vieressä ja leikkiä, että en ole pahoittanut mistään mieltäni. Oli kiva sulloa kaikki paska pinnan alle, tehdä miehelle erinäisiä seksitemppuja ja olla hetken onnellinen.

Lähdimme eri suuntiin hyvillä mielin.

Kului parikymmentä minuuttia. Minulta katkesi nettiyhteys puhelimesta. Kun sain yhteyden takaisin, Kördeltä oli tullut pari puhelua ja muutama viesti. Hän oli vetänyt herneen nenään, kun en heti vastannut.

Havahduin siihen, että istun kahvilla ja otan Kördelle valokuvan todisteeksi ostoksistani ja kahvikupista. Siis kuvatodisteen, että olen siellä, minne kerroin parikymmentä minuuttia sitten meneväni.

Tähänkö on tultu?

Minä, suhteellisen järkevä naisihminen selittelen ja puolustelen tekemisiäni päivittäin miehelle, joka väittää, että olen tehnyt hänestä epävakaan.

Voin loppuelämäni arvailla, mitä Kördellä on meneillään ja miksi hän kohtelee minua näin. En saa koskaan tietää. Nyt viimeistään olisi aika kääntää katse itseeni.

Minkä helvetin takia annan jonkun miehen kohdella minua näin?

Jatkuvaa kuittailua, piilovittuilua, mielen muuttamista tunnin välein, ei olla yhdessä, ollaankin yhdessä, olet maailman ihanin, teet minusta sairaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aina tulee jotain lisää.

Miten ihmeessä pääsen täältä pois?

Olin vielä alkuviikosta varma, että tällä kertaa en anna periksi. Luovutan ja annan Körden mennä menojaan.

Sitten Körde palasi linjoille ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En vaan voinut vastustaa kiusausta. Sydämessä hypähti, kun sain mieheltä huomiota.

Kerroin Kördelle, miten pahalta minusta on tuntunut, kun hän jätti minut yksin murehtimaan.

Myötätunnon ja ymmärryksen sijaan sain täyslaidallisen piikittelyä työstäni.

Körde sanoi, että töiden lopettamisella ei ole enää mitään väliä. Vahinko on jo tapahtunut. Minun olisi pitänyt lopettaa vuosi sitten. Heti silloin kun tapasimme.

Mutta laitat kaikki muut vitun paskanaamat aina minun edelle.

Mies oli niin hermona, että en saanut suunvuoroa. Johonkin väliin ehdin todeta, että en voi menneille asioille mitään. Tälle hetkelle voin.

Körde olisi halunnut, että lähden työkeikalta yöksi hänen luokseen. Kieltäydyin. Kerroin, että en pysty yhtäkkiä muuttamaan tunnetilaani raivosta ja pahasta olosta siihen, että lähtisin innoissani hänen luokseen.

Muistutin, että eihän hänkään tullut tiistaina käymään minun luonani, kuten viime viikonloppuna sovimme.

Miten joku voi vittu olla noin tyhmä? raikui puhelimesta. Körde huusi näytöllä pää punaisena, miten kiireinen hän oli ollut terveysjuttujensa takia.

Jos en olisi jäätynyt huudosta, olisin sanonut, että enhän minä voinut tietää, kun pidit pari päivää radiohiljaisuutta.

Sitten tuli lisää huutoa ja punaista luuria.

Istuin lamaantuneena sohvalla ja toistin mielessäni, että kukaan mies ei huuda minulle.

Olin juuri päivällä lukenut yhden ihmisen instastooreista, että hyvä ja kiltti mies ei koskaan huuda naiselle. Jos mies huutaa ja raivoaa, mies laitetaan vaihtoon saman tien.

Tuosta reilun tunnin päästä kirjoitin anteeksipyyntöviestiä Kördelle.

Kaikki hyvät aikomukset unohtaa Körde ja jatkaa elämää yksin. Olen vahva. Pärjään kyllä.

Ne hävisivät.

Tilalle tuli hätä Körden pahasta olosta. Mitä jos jään yksin. Miten ihmeessä saan Körden paremmalle tuulelle. Entä jos hän hakkaa jonkun, kun on niin hermona. Miten korjaan tämänkin, kun on niin paljon vanhoja asioita korjattavana. Mitä jos en saa koskaan anteeksi sitä, että olin seksityöntekijä.

Viestissä pyysin anteeksi, että olen satuttanut häntä niin pahasti työlläni. Körde vastasi siihen ihan asiallisesti. Hän sanoi, ettei minun tarvitse ikinä pyytää häneltä mitään anteeksi. Hänellä on mieli maassa, synkät olot ja kaikki tuntuu menevän jotenkin väärin. Ja että ehkä seuraavassa elämässä onnistumme.

En vastannut enää mitään.

Äsken kävin metsässä kävelemässä. Vähän sitä ennen haaveilin, että ostan junalipun ja lähden lepyttelemään Kördeä. Jos vain saisin hetken olla hänen lähellään. 

Metsässä kokeilin, miltä tuntuu kestää sitä tunnetta, että ei tee mitään. Että on vaan ja kävelee. Että ei ole koko ajan puhelin kädessä, jos Körde soittaa tai laittaa viestiä.

Mitä tapahtuu, kun en yritä saada toista paremmalle tuulelle. Miltä tuntuu, kun yritän sietää sitä oloa, että toisella on vitun paha olo. Miten käy, jos en yritä korjata kaikkea.

Entä jos vain olen.

Olen ja odotan, mitä Körde tekee.

Ehkä hän jättää minut rauhaan.

Ehkä kaikki vihdoin päättyy.

Mutta jos kuitenkin ostaisin sen junalipun. Vielä tämän kerran.

Viha alkoi nousta perjantaina, kun kuuntelin Körden juttuja puhelimessa. Hän suhtautui melko välinpitämättömästi kyselyihini joulusta. Körde sanoi, ettei voi mitenkään suunnitella sinne asti eikä tiedä, onko edes Suomessa. Hän saattaa lähteä aikuisten tyttöjensä ja heidän äitinsä kanssa pohjoiseen tai tehdä jotain muuta.

Etkö aio mennä sukulaistesi luo? Körde kysyi. Vastasin kuten muutaman kerran jo aiemminkin, että joulu on sen verran raskasta aikaa, että olen mieluiten yksin, mutta nyt haluaisin olla hänen kanssaan.

Joulu jäi roikkumaan ilmaan.

Puhelun aikana sain karvaan muistutuksen siitä, että edes Körden tytöt eivät tiedä minusta mitään. Kukaan ei oikeastaan tiedä.

Körden paras ystävä on nähnyt videopuhelussa kaksi kertaa paljaat rintani (en antanut lupaa näyttää), ja toisessa videopuhelussa olen moikannut Körden veljeä vaatteet päällä.

He tietävät, että seksiä on paljon.

Olen siinä mielessä olemassa.

Jollain tapaa silmäni aukesivat ja tajusin myös, että Körde asuu edelleen eksänsä kanssa. Vuosi on kulunut eikä Körde ole tehnyt asian eteen ilmeisesti mitään.

Körde siis rakastaa minua, asuu eksänsä kanssa, on kuukausitolkulla kiinni töissä ilman vapaapäiviä, pitää minut salaisuutena, ei lähde minun kanssani ulkomaille, ennen kuin hän on saanut asiansa järjestettyä. Mutta ei kai siinä.

Se mies rakastaa minua.

Sunnuntaina laitoin miehelle viestiä ja kerroin, että aion lopettaa työt parin viikon sisällä. Häneltä tuli vastauksena tuo alussa oleva viesti.

Kysyin, mitä hän tarkoittaa. Ei halunnut kertoa. Kun puhuimme puhelimessa ja kysyin asiasta, tuli saman tien punaista luuria korvaan. Puhuimme toisen kerran puhelimessa ja kysyin asiasta. Taas punaista luuria korvaan. Ja viestillä kevyttä uhkailua erolla ja jonkun randomin hakkaamisella.

Anna nyt olla.

Joka kerta, kun minä jätän jonkin asian roikkumaan tai en suostu kertomaan kaikkea, tulee estoa saman tien. Mutta minua koskevat eri säännöt.

Körde palasi tänä aamuna Suomeen. En ole kuullut hänestä eilisen jälkeen. Annoin hänelle vähän palautetta siitä, miten hän on kohdellut minua. Hän vastasi pelkällä hiljaisuudella.

Olen tässä pari päivää vuorotellen itkenyt ja raivonnut. Minusta on kohtuutonta, että mies ilmoittaa, että on jotain kerrottavaa, mutta ei suostu avaamaan asiaa yhtään.

Mitään hyvää se ei ole, koska hyvät uutiset Körde olisi jo kertonut.

Epäilen suuresti, että nyt on jotain rikoskuvioita meneillään tai sitten asia liittyy hänen asuinkumppaniinsa tai muihin naisiin.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Körde pitää muutaman päivän radiohiljaisuutta ja palaa linjoille niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta voin kertoa, että minä en palaa.

Mies tietää, että teen parhaillaan isoja päätöksiä työni ja toimeentuloni suhteen. Olen hyppäämässä tyhjän päälle, koska haluan pelastaa mielenterveyteni ja tämän hienon parisuhteeni. Toivon, että töiden lopettaminen keventäisi meidän välejämme eikä aina tarvitsisi riidellä ja kestää kiukuttelua.

Toki lopetan ensisijaisesti itseni takia, mutta hieman kyseenalaistan omaa arviointikykyäni tällä hetkellä kaikessa.

Olen niin vihainen, että voisin hakata jonkun. En tajua, miten ihminen voi olla noin kylmä ja jättää minut murehtimaan yksin.

Sisko sanoi, että Körde kiusaa minua tahallaan. Ja että kun sinulla ei mielenterveys käy ihan täysillä, niin etkö oikeasti voi nyt pelastaa itsesi, ennen kuin käy huonosti.

Jos uskoisin rukoiltavaan Jumalaan, rukoilisin nyt voimia lähteä pois tästä suhteesta. Ehkä maailmankaikkeus silti kuulee ja järjestää jonkin onnellisen käänteen.

En jaksanut Körden kyräilyä pidempään, joten kysyin eilen illalla kuulumisia. Hän vitsaili ensin ja sitten pääsimme aiheeseen.

Hän oli hermostunut töistäni ja tuosta kivasta keskustelusta asiakkaani kanssa.

Sanoin Kördelle, että käske minun sitten lopettaa työt.

”En. Sanoin jo, että se aika tulee. Siihen asti täytyy kuunnella tai kestää mun kiukuttelua. Sitten vasta kun pystyn oikeasti kunnolla auttamaan sua kaikessa. Nyt ei ole vielä se hetki mulla.”

Kysyin Kördeltä, mitä asiakas oli kertonut ja mitä Körde tarkoitti listan ulkopuolisilla palveluilla. Hän ei suostunut kertomaan.

Sanoin Kördelle, että ei hän voi kertoa tuollaista ja sitten jättää asiaa roikkumaan. Kuulemma voi.

Meni niin hermo.

Tässä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan työt saman tien tai jätän Körden. En kestä tätä jatkuvaa painetta, syyllistämistä ja ihme kyräilyä.

Körde on tiennyt ensimmäisestä viikosta asti, mitä teen työkseni. Hän lähti silti tähän kuvioon mukaan. Minä en ole ketään pakottanut mihinkään. Tiedän tasan tarkkaan, mitä paskaa iso osa elämästäni on enkä haluaisi kuormittaa sillä muita ihmisiä.

Mutta hän itse halusi lähteä tähän.

Päätin illalla, että lopetan työt parin viikon päästä. Teen vielä yhden työreissun ja sitten häviän vittuun kaikilta foorumeilta. Jään nollatuloille ja hyppään tyhjän päälle, mutta sekin vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta kuin nykyinen tilanne.

Mikään määrä rahaa ei korvaa mielenterveyttä.

En kerro päätöksestäni kenellekään. Tai ystäväni toki lukevat sen täältä blogista, mutta Kördelle tai siskolleni en sano mitään. Kerron sitten parin viikon päästä.

Jos Körden käytös ei muutu, laitan myös miehen vaihtoon. Kestän ja siedän paljon, mutta sitten kun tulee mitta täyteen, paluuta ei enää ole.

Se. Hetki. On. Todella. Lähellä.

(Jaahas. Olenkin taas estolistalla, huomasin juuri.)

Körde lähti viime lauantaina työmatkalle tuhansien kilometrien päähän. Alkuviikon kuuntelin, kuinka hän kertoi touhuistaan paikallisella strippiklubilla. Pienet, tummat naiset (Körden naisihanne) piirittivät Kördeä, halusivat ottaa yhteiskuvia ja kosketella häntä.

Oli kiva kuunnella, kun Körde sanoi, että olisi ollut niin helppo saada seksiä (ilmaiseksi). Mielikin teki, koska kuinkas muuten, kun puolialastomia naisia pyörii kimpussa. Koko ajan piti hätistellä, että älä koske.

Kuuntelin itku kurkussa ja mietin, että ehkä Körde vaihtaa minut pieneen aasialaiseen naiseen.

Sama toistui seuraavana iltana. Sillä erolla, että nyt joku nainen oli lähtenyt Körden perään ja tullut hotellille asti tarjoamaan seuraansa oikein ilmaiseksi. Körde ei ollut suostunut.

Seuraavana päivänä meni täydellisesti hermot, kun kuuntelin, miten Körden työkaverit olivat ostaneet pilkkahintaan paikallisilta seksiseuraa. Sanoin Kördelle, että te siellä sujuvasti käytätte hyväksi ihmiskaupan uhreja enkä voi sietää sellaista käytöstä.

Saimme lopulta ihan asiallisen keskustelun tuosta aikaiseksi, ja tilanne rauhoittui.

Sitten oli muutama päivä rakkauspöhinää, vaaleanpunaisia laseja ja ties mitä keijupölyä.

Kunnes.

Kuten arvata saattaa.

Tapahtui jotain, mistä Körde loukkaantui. Mies veti liinat kiinni, muuttui kylmäksi ja vetäytyi. Ja niin kuin joka ikinen kerta aiemmin, en ihan tiedä, mitä tapahtui.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun pari Körden lähettämää viestiä katosi bittiavaruuteen. En vastannut viesteihin, koska mitään viestejä ei tullut perille. Tähän päälle en vastannut Körden puheluun, koska olin juuri bussissa matkalla siskoni luokse.

Ilmeisesti nämä yksittäiset asiat yhdessä olivat liikaa. Selitin myöhemmin omalta osaltani tilanteen ja toivoin, että voisimme soittaa eilen eli lauantaina. Körde ei reagoinut viestiini mitenkään eikä vastannut puheluuni. Hän laittoi vain viestin, että on veljensä kanssa syömässä ja että soitellaan joku toinen päivä.

Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.

Olen ollut koko viikonlopun tosi ahdistunut. Tiedän, että en todellakaan ole mikään täydellinen ja teen virheitä, mutta ansaitsenko kuitenkaan tällaista kylmää kohtelua. En minusta. Tai en tiedä. Ehkä olen vain niin vitun paska, että en itse edes tajua, miten paska olen.

Olen pyytänyt Kördeä monta kertaa sanomaan suoraan, jos häntä vituttaa tai olen tehnyt jotain väärin. Että hän voisi vaikka viestiin laittaa, että nyt meni hermot, palataan muutaman päivän päästä. Mutta tällainen vetäytyminen ja hiljeneminen on tosi raskasta, kun jään murehtimaan ja miettimään, mikä toisella on.

Siskoni oli sitä mieltä, että mies tekee tuon tarkoituksella ja kiusaa minua tahallaan. En tajua, miten jaksat tuollaista alistamista. Olet liian kiltti. Minä olisin jo lyönyt miestä.

En tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä. En jaksaisi taas yrittää ratkaista tätäkin juttua ja pahoitella asioita. Enhän edes tiedä, onko Körde oikeasti suuttunut jostain vai kuvittelenko kaiken. Ehkä häntä ei vain nyt kiinnosta olla minuun yhteydessä.

Aina kun tulee näitä keissejä Körden kanssa, palaan siihen ajatukseen, että ansaitsen huonoa kohtelua ja jonkin rangaistuksen. Menihän elämästäni noin 40 vuotta sillä ydinuskomuksella, että minua pitää rangaista, koska olen tehnyt jotain pahaa. Olen päässyt tuosta ajatuksesta jo tosi paljon irti, mutta näköjään se elää ja voi hyvin jossain syvällä sisimmässäni.

Lähdin eilen iltapäivän ruuhkajunassa yöksi Körden viereen samaan kaupunkiin kuin viikko sitten. Mietin, miten hullua on mennä muutamaksi tunniksi toisen viereen ja lähteä tyyliin ensimmäisellä aamujunalla takaisin kotiin. Mietin, miten monet ajattelevat, että juoksen miehen perässä, kun hän vähän napsauttaa sormiaan.

Sitten lopetin ja aloin elää.

Makoilin illalla hotellihuoneen puhtaissa, valkeissa lakanoissa ja odotin, että Körde tulisi töistä. En tiedä, kumpi meistä lopulta oli väsyneempi, mutta valvoimme yökahteen ja heräsimme aamukuudelta nauttimaan vielä hetken yhteisestä ajasta.

En kestä, miten hyvältä tuntui herätä ja mönkiä takaisin Körden kainaloon. Kuuma, alaston mies ja siinä vain minua varten.

Körde sanoi illalla, että hän on alusta asti epäillyt, että minulla on muita samanlaisia kuvioita hänen rinnallaan. Körde kysyi, enkö varmasti käytä mitään aineita, kun olen aina niin hyvällä tuulella hänen seurassaan. Hänen on kuulemma vaikea ymmärtää, että voin olla näinkin selväjärkinen kaiken kokemani jälkeen.

Sanoin, ettei minulla ole muita kuvioita enkä käytä kuin reumalääkkeitä. Sinullahan niitä erinäisiä kuvioita on ollut ja on, oli pakko kuitata takaisin.

Huomasin, että jäin taas epäilemään, mitä aineita Körde itse vetää. Miehellä on niin hullu työputki menossa, ja hän totesi eilen, ettei ole tarvinnut edes piriä, että jaksaisi.

Jossain kohtaa yöllä laitoin taustamusiikiksi Juden I Know -biisin. Meillä on tapana soittaa omia lempikappaleitamme, kun molemmat tykkäämme musiikista tosi paljon.

I Know on yksi niitä kappaleita, joita kuuntelin lakkaamatta synkimpinä aikoina. Olin vaikeasti masentunut, pikkuveli kuoli, äiti kuoli ja olin varma, että minä olen seuraava. Koin niin musertavaa yksinäisyyttä ja surua, että sitä tuskin unohdan koskaan.

En kertonut Kördelle tuota. Halusin vain testata, mitä minussa nyt heräisi.

Körden läheisyys, seksi, paljas iho, kuuma lihaksikas vartalo, silittely. Mies puhumassa rakkaudesta ja siitä, miksi emme tavanneet jo vuosia sitten. Minulla vapaat kädet tehdä hänelle mitä vain haluan. Körde hieromassa ja ihastelemassa selkääni ja pakaroitani. 

Miten paljon elämä ja ajatukset voivat muuttua? Mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisin vuosia sitten tehnyt itselleni jotain tai vaikka jättänyt syöpähoidot väliin ja kuollut?

Toisinaan jossittelu kannattaa.

Synkimpinä aikoina en voinut kuvitellakaan, että kokisin mitään lähellekään tällaista kuin nyt Körden kanssa. Siihen peilattuna on aivan sama, huijataanko minua tai onko mikään tässä aitoa. Jos en saa muuta, niin ainakin minulla on nämä satunnaiset hetket. Hetket, kun minusta tuntuu, että haluan elää enkä kuolla.

Ja se I know. Se oli yhtä riipaisevan surullinen kuin aina ennenkin. Nyt vaan en enää itkenyt.

Kun Körde laittoi minut hotellihuoneen puhtaille, valkoisille lakanoille makaamaan, tiesin heti, että on.

Mies katseli minua sen verran himokkaasti, että en miettinyt enää hetkeäkään, kannattiko antaa periksi ja lähteä Körden perään.

Yhden yön hotellivisiitti venyi kahteen yöhön.

Tunsin oloni pitkästä aikaa rentoutuneeksi enkä murehtinut työkuvioita. Heti kun pääsen pois asunnoltani, vapaudun ja koen olevani minä enkä pelkästään seksityöläinen.

Seksityö on niin kuin joku saatanan terminaalivaiheen syöpä, joka jäytää ihmisen elävältä.

En tiedä, miten osaisin kuvailla viikonloppua. Siinä oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sain nukkua kaksi kokonaista yötä Körden kainalossa, mikä on niin käsittämätöntä luksusta, että ei mitään järkeä. 

Melkein koko lähipiirini pitää Kördeä hulluna öykkärinä, joka olisi kannattanut heivata menemään jo ensimmäisenä sunnuntaiaamuna vuosi sitten marraskuussa. Syytän tästä osittain itseäni, koska kerron liiankin suoraan kaikista sattumuksista, joita miehen kanssa on ollut. Toki ne asiat ovat totta, ja olen kärsinyt paljon.

Mutta Kördessä on toinenkin puoli. Mies osaa olla tosi herkkä, jopa ujo. Hän voi hakata ihmisiä ja tehdä epämääräisiä juttuja, mutta minua hän ei satuttaisi fyysisesti koskaan. Hän suojelee kaikkia, joista välittää.

Körde tulee ravintolassa viereeni istumaan, koska haluan olla kiinni hänessä enkä niin, että pöytä on välissä. Mies suostuu yhä vain kuuntelemaan Isac Elliotia, vaikka ei voi sietää kyseistä tyyppiä.

Eilen Körde rasvaili vartaloani ja sain kerrankin vain nauttia tekemättä mitään. Ja toisaalta saan tehdä hänelle seksissä mitä tahansa haluan. Saan alistaa, olla alistettuna, makoilla miehen kainalossa ja selän päällä. Körden lähellä on hyvä ja turvallinen olla.

Kördellä on ihan hullu huumori, ja olen vuoden aikana nauranut enemmän kuin vuosiin. Hän haastaa ja ravistelee kontrollifriikkiä aikatauluelämääni joka päivä.

Tämän kaiken haluaisin kertoa, kun siskoni ihmettelee, miten annan jonkun äijän alistaa itseäni näin pahasti.

Körde saattoi minut tänään asemalle. Kun iso mies halasi ja rutisti minua, tunsin olevani turvassa ja niin oikeassa paikassa. Melkein itkin, kun mietin, miten kova ikävä jo oli. Ja kun pelkään, että joudun tyytymään vain näihin yksittäisiin muutamiin päiviin, kun voimme olla yhdessä.

Pian Kördellä on taas pari ulkomaanreissua, kiireinen elämä ja yhteinen koti eksänsä kanssa.

Meillä oli monta hyvää viikkoa Körden kanssa. Hän harrasti rakkauspommitusta jopa siihen pisteeseen asti, että minua melkein alkoi ahdistaa. Muutaman päivän ajan koin, etten enää tunne mitään miestä kohtaan. Se toki meni nopeasti ohi.

Maanantaina tilanne kärjistyi. Körde hermostui, kun en vastannut tarpeeksi nopeasti yhteen kysymykseen. Kysymys koski aiempia seksikokemuksiani.

Ennen kuin olin ehtinyt tajuta, mitä tapahtuu, hän läppäsi luurin korvaan ja laittoi vihaisia viestejä perään.

Rakkauspommitus.

The End.

Tavoistaan poiketen Körde jätti linjat auki eli hän ei poistanut minua kokonaan elämästään. Aloin lepytellä miestä sydänhymiöillä. Parin päivän jälkeen hän suostuikin taas puhumaan.

Körde avautui, mistä oikeasti hermostui. Hän hermostui, kun en lähtenyt hänen luokseen yöksi toiseen kaupunkiin, jossa hän on työreissussa. Ja nimenomaan siitä, kun en heti suostunut enkä ollut tarpeeksi innoissani hänen ehdotuksestaan.

Epäröintini oli merkki siitä, etten välitä hänestä ollenkaan. Jos välittäisin, tekisin, kuten hän haluaa.

Selitin Kördelle, että meillä on hyvin erilaiset tavat reagoida asioihin. Hän innostuu sekunnissa ja on aina energinen ja valmis kaikkeen. Minä sanon pääsääntöisesti kaikkeen aina ensin ei, kunnes mietin muutaman päivän asiaa ja todennäköisesti päädyn innostumaan.

Sanoin, että tuo on niin ratkaiseva ero meissä, että väkisinkin tulee väärinymmärryksiä ja erilaisia törmäyksiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi hänestä tosi paljon.

Körde ehkä ymmärsi ja uskoi minua osittain. Hän kuitenkin jatkoi syyllistämistä ja painostamista.

Körde sanoi, ettei ole koskaan tavannut yhtä kovaa manipuloijaa kuin minä olen. Hän ei ole aiemmissa suhteissaan ikinä riidellyt kenenkään kanssa eikä ainakaan tässä määrin kuin me riitelemme. Hän kokee olevansa minun sätkynukkeni, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Olen ärsyttävä ja outo, ja luultavasti juuri siksi hän onkin niin rakastunut minuun.

Nämä olivat siis Körden puhetta lähes sanasta sanaan, ei minun tulkintaani.

Tällä viikolla olen jälleen miettinyt, onko tässä suhteessa yhtään mitään järkeä. Meillä ei ole yhteistä aikaa, mutta haasteita sitäkin enemmän. Olen ahdistuneempi kuin vuosiin. Joudun viikoittain kohtaamaan pelkojani siitä, että minut hylätään tai minulle ärähdetään, jos sanon tai teen jotain väärin. Mietin, käyttääkö Körde vain minua ja nauraa selkäni takana hyväuskoisuudelleni.

Tyhmä ja helppo nainen.

Silti hyvät hetket ovat niin hyviä, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Minusta on tullut vajaan vuoden aikana paljon rohkeampi. Peloista huolimatta uskallan puolustaa itseäni ja pitää kiinni rajoistani. En ole enää niin ehdoton. Yritän opetella puhumaan tunteistani ja ilmaisemaan itseäni selkeämmin, vaikka vastapuolena on varsin haastava kaveri.

Mitään näistä en pystyisi tekemään yksin tai jonkun ihan kivan, normaalin miehen kanssa.

Otan koko paketin.

Seksi Körden kanssa tuntuu samalta kuin joku asiakas jyystäisi minua hulluna.

Körde tuli työreissultaan ja kävi moikkaamassa minua parin tunnin ajan, ennen kuin lähti seuraavaan kohteeseen. Parin viikon etäisyys ja videopuhelut tekivät hyvää, kuten arvelinkin.

Muinainen seksikeskustelu ei silti jätä minua rauhaan. En enää mieti, että Körde vertailisi minua muihin naisiinsa. Mietin sitä, että minä vertaan Kördeä muihin miehiin. Se tuntuu epäreilulta ja väärältä. Onhan meillä ollut tosi vähän yhteistä aikaa ja paljon luottamukseen liittyviä ongelmia puolin ja toisin.

Miksi en voi olla sellainen nainen, joka vain nauttii seksistä ja laukeaa saman tien, kun joku vähän koskettaa? Miksi olen tällainen tunne- ja tuntovammainen, että mikään ei tunnu miltään? Tai jos tuntuu, niin vain jonkun aivan randomin, ei millään tavalla ulkoisesti tai muutenkaan kiinnostavan miehen kanssa.

Körde on ulkoisesti aivan täydellinen, komea, kuuma, kiihottava, iso mies. Niin epäreilua!

Olen sanonut lukuisia kertoja Kördelle, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia, aikaa ja hellää kosketusta. Hän jollain tapaa kuulee ja kai ymmärtääkin sen, kunnes huomaan, että olen taas jyystettävänä. Sitten katoan jonnekin.

En halua olla loppuelämääni vain miehen tarpeiden tyydyttäjä. Toki sitäkin ja mielelläni olenkin, mutta seksin pitää olla vastavuoroista ja hyvää molemmille osapuolille. Tiedän, että Körde haluaa samaa.

Tarvitsen rauhaa, aikaa ja sellaisen olon, että kukaan ei odota minulta mitään. Ei laukeamista, ei ihmeellisiä seksitemppuja, ei tietynlaista reaktiota tai käyttäytymistä. Haluaisin vain ajan kanssa kokeilla kaikkia eri juttuja, jos vaikka jossain kohtaa alkaisi tuntua joltain. Mieluiten tosi hyvältä.

Tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Körden kanssa. Meillä on aina liian vähän yhteistä aikaa, eikä miehen keskittymiskyky yksinkertaisesti riitä hitaaseen toimintaan. Minä taas en saa suutani auki, koska pelkään, että toinen loukkaantuu tai että seksityö nousee jälleen puheeksi tai vitsailun aiheeksi.

Alan väkisinkin miettiä, olemmeko sittenkin liian erilaisia. Körde on niin sata lasissa koko ajan, ja minä taas sieltä toisesta ääripäästä. Voiko tällaisen saada toimimaan?

Kerroin Kördelle, miten paljon minua loukkasi se, että hän vertaa minua eksiinsä seksissä. Ja että loukkaannuin myös siitä, kun hän epäili ja kyseenalaisti työtapojani.

Körde sanoi, ettei hän missään nimessä verrannut minua muihin naisiin. Työkommentin hän sanoi, koska ajatteli, että minun olisi helpompi tehdä töitä, jos näyttelisin nauttivani.

Tunnelma oli niin jännittynyt, että en jälleen kerran muista kaikkea, mitä puhuimme. Sen muistan, että Körde oli tosi masentuneen oloinen. Hänen silmistään oikein näki, että nyt mies menee jossain syvällä.

Körde sanoi, että hän on aina ajatellut olevansa hyvä seksissä. Hänellä on ollut vaikeitakin naisia, jotka hän on jossain kohtaa kuitenkin saanut tyydytettyä. Minä olen vaikein. 

Körde toisti, että hänellä on itsetunto aivan nollassa. Hän ei tiedä yhtään, mitä minulle pitäisi tehdä. Tai että haluanko edes häntä. Hän on ihan kädetön ja niin kuin olisi ensimmäistä kertaa panohommissa.

Yritin selittää, että vika on lähinnä minussa. Että olen aina kärsinyt tunnottomuudesta, mikä on ihan helvetin raskasta, kun haluja on niin paljon.

Kokeilimme jotain seksijuttuja, mutta huonolla menestyksellä. Körde oli jo ovella lähdössä kotiin, kun sain hänet vielä jäämään hetkeksi. Kysyin, kannattaako lähteä noin synkissä tunnelmissa minnekään yksin murehtimaan. Sanoin, että en ole lähdössä minnekään enkä luovuta helpolla, kun olen tuollaisen miehen löytänyt.

Aamulla yllätyin, kun Körde laittoi viestiä ja sanoi ikävöivänsä. Pyysin häntä käymään. Vietimme monta tuntia yhdessä.

Epäilen, oliko Körde ottanut jotain piristävää, koska hän oli tänään paljon paremmalla tuulella. Oma itsensä.

Minua jännitti, jos kaikki menee yhtä päin persettä kuin eilen. Pelkäsin sanoa mitään, koska möläytän koko ajan jotain väärää. Pelkäsin koskettaa, koska en halunnut yhtä kiusallista oloa itselleni kuin viime päivinä.

Mutta. Koska en ole luovuttaja, minä höpötin ja kosketin. Ajattelin, että tilanne ei voi tästä enää paljon pahemmaksi muuttua.

Kävikin niin, että meillä oli tosi kiva päivä ja ihan hyvää seksiä. Sain sanottua ääneen, mikä tuntui hyvältä, ja Körde jaksoi kuunnella.

Pienellä riskillä otin taikasauvani käyttöön. Siinä kävi lopulta niin, että Körde sai minut sormettamalla laukeamaan ja laukesi itsekin. Pisteet meille!

Eiliseen asti ajattelin, että ehkä seksi onkin se, joka erottaa meidät. Tämä päivä antoi pienen toivonpilkahduksen, että jokin ratkaisu seksiongelmiin löytyy. Harmi vaan, että Körde lähtee viikonloppuna ensin ulkomaille ja heti perään eri kaupunkiin Suomessa töihin.

Ehkä pieni etäisyys ja videopuhelut tekevät hyvää.