Kun Körde laittoi minut hotellihuoneen puhtaille, valkoisille lakanoille makaamaan, tiesin heti, että on.

Mies katseli minua sen verran himokkaasti, että en miettinyt enää hetkeäkään, kannattiko antaa periksi ja lähteä Körden perään.

Yhden yön hotellivisiitti venyi kahteen yöhön.

Tunsin oloni pitkästä aikaa rentoutuneeksi enkä murehtinut työkuvioita. Heti kun pääsen pois asunnoltani, vapaudun ja koen olevani minä enkä pelkästään seksityöläinen.

Seksityö on niin kuin joku saatanan terminaalivaiheen syöpä, joka jäytää ihmisen elävältä.

En tiedä, miten osaisin kuvailla viikonloppua. Siinä oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sain nukkua kaksi kokonaista yötä Körden kainalossa, mikä on niin käsittämätöntä luksusta, että ei mitään järkeä. 

Melkein koko lähipiirini pitää Kördeä hulluna öykkärinä, joka olisi kannattanut heivata menemään jo ensimmäisenä sunnuntaiaamuna vuosi sitten marraskuussa. Syytän tästä osittain itseäni, koska kerron liiankin suoraan kaikista sattumuksista, joita miehen kanssa on ollut. Toki ne asiat ovat totta, ja olen kärsinyt paljon.

Mutta Kördessä on toinenkin puoli. Mies osaa olla tosi herkkä, jopa ujo. Hän voi hakata ihmisiä ja tehdä epämääräisiä juttuja, mutta minua hän ei satuttaisi fyysisesti koskaan. Hän suojelee kaikkia, joista välittää.

Körde tulee ravintolassa viereeni istumaan, koska haluan olla kiinni hänessä enkä niin, että pöytä on välissä. Mies suostuu yhä vain kuuntelemaan Isac Elliotia, vaikka ei voi sietää kyseistä tyyppiä.

Eilen Körde rasvaili vartaloani ja sain kerrankin vain nauttia tekemättä mitään. Ja toisaalta saan tehdä hänelle seksissä mitä tahansa haluan. Saan alistaa, olla alistettuna, makoilla miehen kainalossa ja selän päällä. Körden lähellä on hyvä ja turvallinen olla.

Kördellä on ihan hullu huumori, ja olen vuoden aikana nauranut enemmän kuin vuosiin. Hän haastaa ja ravistelee kontrollifriikkiä aikatauluelämääni joka päivä.

Tämän kaiken haluaisin kertoa, kun siskoni ihmettelee, miten annan jonkun äijän alistaa itseäni näin pahasti.

Körde saattoi minut tänään asemalle. Kun iso mies halasi ja rutisti minua, tunsin olevani turvassa ja niin oikeassa paikassa. Melkein itkin, kun mietin, miten kova ikävä jo oli. Ja kun pelkään, että joudun tyytymään vain näihin yksittäisiin muutamiin päiviin, kun voimme olla yhdessä.

Pian Kördellä on taas pari ulkomaanreissua, kiireinen elämä ja yhteinen koti eksänsä kanssa.

Meillä oli monta hyvää viikkoa Körden kanssa. Hän harrasti rakkauspommitusta jopa siihen pisteeseen asti, että minua melkein alkoi ahdistaa. Muutaman päivän ajan koin, etten enää tunne mitään miestä kohtaan. Se toki meni nopeasti ohi.

Maanantaina tilanne kärjistyi. Körde hermostui, kun en vastannut tarpeeksi nopeasti yhteen kysymykseen. Kysymys koski aiempia seksikokemuksiani.

Ennen kuin olin ehtinyt tajuta, mitä tapahtuu, hän läppäsi luurin korvaan ja laittoi vihaisia viestejä perään.

Rakkauspommitus.

The End.

Tavoistaan poiketen Körde jätti linjat auki eli hän ei poistanut minua kokonaan elämästään. Aloin lepytellä miestä sydänhymiöillä. Parin päivän jälkeen hän suostuikin taas puhumaan.

Körde avautui, mistä oikeasti hermostui. Hän hermostui, kun en lähtenyt hänen luokseen yöksi toiseen kaupunkiin, jossa hän on työreissussa. Ja nimenomaan siitä, kun en heti suostunut enkä ollut tarpeeksi innoissani hänen ehdotuksestaan.

Epäröintini oli merkki siitä, etten välitä hänestä ollenkaan. Jos välittäisin, tekisin, kuten hän haluaa.

Selitin Kördelle, että meillä on hyvin erilaiset tavat reagoida asioihin. Hän innostuu sekunnissa ja on aina energinen ja valmis kaikkeen. Minä sanon pääsääntöisesti kaikkeen aina ensin ei, kunnes mietin muutaman päivän asiaa ja todennäköisesti päädyn innostumaan.

Sanoin, että tuo on niin ratkaiseva ero meissä, että väkisinkin tulee väärinymmärryksiä ja erilaisia törmäyksiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi hänestä tosi paljon.

Körde ehkä ymmärsi ja uskoi minua osittain. Hän kuitenkin jatkoi syyllistämistä ja painostamista.

Körde sanoi, ettei ole koskaan tavannut yhtä kovaa manipuloijaa kuin minä olen. Hän ei ole aiemmissa suhteissaan ikinä riidellyt kenenkään kanssa eikä ainakaan tässä määrin kuin me riitelemme. Hän kokee olevansa minun sätkynukkeni, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Olen ärsyttävä ja outo, ja luultavasti juuri siksi hän onkin niin rakastunut minuun.

Nämä olivat siis Körden puhetta lähes sanasta sanaan, ei minun tulkintaani.

Tällä viikolla olen jälleen miettinyt, onko tässä suhteessa yhtään mitään järkeä. Meillä ei ole yhteistä aikaa, mutta haasteita sitäkin enemmän. Olen ahdistuneempi kuin vuosiin. Joudun viikoittain kohtaamaan pelkojani siitä, että minut hylätään tai minulle ärähdetään, jos sanon tai teen jotain väärin. Mietin, käyttääkö Körde vain minua ja nauraa selkäni takana hyväuskoisuudelleni.

Tyhmä ja helppo nainen.

Silti hyvät hetket ovat niin hyviä, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Minusta on tullut vajaan vuoden aikana paljon rohkeampi. Peloista huolimatta uskallan puolustaa itseäni ja pitää kiinni rajoistani. En ole enää niin ehdoton. Yritän opetella puhumaan tunteistani ja ilmaisemaan itseäni selkeämmin, vaikka vastapuolena on varsin haastava kaveri.

Mitään näistä en pystyisi tekemään yksin tai jonkun ihan kivan, normaalin miehen kanssa.

Otan koko paketin.

Seksi Körden kanssa tuntuu samalta kuin joku asiakas jyystäisi minua hulluna.

Körde tuli työreissultaan ja kävi moikkaamassa minua parin tunnin ajan, ennen kuin lähti seuraavaan kohteeseen. Parin viikon etäisyys ja videopuhelut tekivät hyvää, kuten arvelinkin.

Muinainen seksikeskustelu ei silti jätä minua rauhaan. En enää mieti, että Körde vertailisi minua muihin naisiinsa. Mietin sitä, että minä vertaan Kördeä muihin miehiin. Se tuntuu epäreilulta ja väärältä. Onhan meillä ollut tosi vähän yhteistä aikaa ja paljon luottamukseen liittyviä ongelmia puolin ja toisin.

Miksi en voi olla sellainen nainen, joka vain nauttii seksistä ja laukeaa saman tien, kun joku vähän koskettaa? Miksi olen tällainen tunne- ja tuntovammainen, että mikään ei tunnu miltään? Tai jos tuntuu, niin vain jonkun aivan randomin, ei millään tavalla ulkoisesti tai muutenkaan kiinnostavan miehen kanssa.

Körde on ulkoisesti aivan täydellinen, komea, kuuma, kiihottava, iso mies. Niin epäreilua!

Olen sanonut lukuisia kertoja Kördelle, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia, aikaa ja hellää kosketusta. Hän jollain tapaa kuulee ja kai ymmärtääkin sen, kunnes huomaan, että olen taas jyystettävänä. Sitten katoan jonnekin.

En halua olla loppuelämääni vain miehen tarpeiden tyydyttäjä. Toki sitäkin ja mielelläni olenkin, mutta seksin pitää olla vastavuoroista ja hyvää molemmille osapuolille. Tiedän, että Körde haluaa samaa.

Tarvitsen rauhaa, aikaa ja sellaisen olon, että kukaan ei odota minulta mitään. Ei laukeamista, ei ihmeellisiä seksitemppuja, ei tietynlaista reaktiota tai käyttäytymistä. Haluaisin vain ajan kanssa kokeilla kaikkia eri juttuja, jos vaikka jossain kohtaa alkaisi tuntua joltain. Mieluiten tosi hyvältä.

Tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Körden kanssa. Meillä on aina liian vähän yhteistä aikaa, eikä miehen keskittymiskyky yksinkertaisesti riitä hitaaseen toimintaan. Minä taas en saa suutani auki, koska pelkään, että toinen loukkaantuu tai että seksityö nousee jälleen puheeksi tai vitsailun aiheeksi.

Alan väkisinkin miettiä, olemmeko sittenkin liian erilaisia. Körde on niin sata lasissa koko ajan, ja minä taas sieltä toisesta ääripäästä. Voiko tällaisen saada toimimaan?

Kerroin Kördelle, miten paljon minua loukkasi se, että hän vertaa minua eksiinsä seksissä. Ja että loukkaannuin myös siitä, kun hän epäili ja kyseenalaisti työtapojani.

Körde sanoi, ettei hän missään nimessä verrannut minua muihin naisiin. Työkommentin hän sanoi, koska ajatteli, että minun olisi helpompi tehdä töitä, jos näyttelisin nauttivani.

Tunnelma oli niin jännittynyt, että en jälleen kerran muista kaikkea, mitä puhuimme. Sen muistan, että Körde oli tosi masentuneen oloinen. Hänen silmistään oikein näki, että nyt mies menee jossain syvällä.

Körde sanoi, että hän on aina ajatellut olevansa hyvä seksissä. Hänellä on ollut vaikeitakin naisia, jotka hän on jossain kohtaa kuitenkin saanut tyydytettyä. Minä olen vaikein. 

Körde toisti, että hänellä on itsetunto aivan nollassa. Hän ei tiedä yhtään, mitä minulle pitäisi tehdä. Tai että haluanko edes häntä. Hän on ihan kädetön ja niin kuin olisi ensimmäistä kertaa panohommissa.

Yritin selittää, että vika on lähinnä minussa. Että olen aina kärsinyt tunnottomuudesta, mikä on ihan helvetin raskasta, kun haluja on niin paljon.

Kokeilimme jotain seksijuttuja, mutta huonolla menestyksellä. Körde oli jo ovella lähdössä kotiin, kun sain hänet vielä jäämään hetkeksi. Kysyin, kannattaako lähteä noin synkissä tunnelmissa minnekään yksin murehtimaan. Sanoin, että en ole lähdössä minnekään enkä luovuta helpolla, kun olen tuollaisen miehen löytänyt.

Aamulla yllätyin, kun Körde laittoi viestiä ja sanoi ikävöivänsä. Pyysin häntä käymään. Vietimme monta tuntia yhdessä.

Epäilen, oliko Körde ottanut jotain piristävää, koska hän oli tänään paljon paremmalla tuulella. Oma itsensä.

Minua jännitti, jos kaikki menee yhtä päin persettä kuin eilen. Pelkäsin sanoa mitään, koska möläytän koko ajan jotain väärää. Pelkäsin koskettaa, koska en halunnut yhtä kiusallista oloa itselleni kuin viime päivinä.

Mutta. Koska en ole luovuttaja, minä höpötin ja kosketin. Ajattelin, että tilanne ei voi tästä enää paljon pahemmaksi muuttua.

Kävikin niin, että meillä oli tosi kiva päivä ja ihan hyvää seksiä. Sain sanottua ääneen, mikä tuntui hyvältä, ja Körde jaksoi kuunnella.

Pienellä riskillä otin taikasauvani käyttöön. Siinä kävi lopulta niin, että Körde sai minut sormettamalla laukeamaan ja laukesi itsekin. Pisteet meille!

Eiliseen asti ajattelin, että ehkä seksi onkin se, joka erottaa meidät. Tämä päivä antoi pienen toivonpilkahduksen, että jokin ratkaisu seksiongelmiin löytyy. Harmi vaan, että Körde lähtee viikonloppuna ensin ulkomaille ja heti perään eri kaupunkiin Suomessa töihin.

Ehkä pieni etäisyys ja videopuhelut tekevät hyvää.

Palasin eilen työkeikalta valmiiksi ahdistuneena ja väsyneenä. Körde tuli hakemaan minua asemalta. Vietimme päivän yhdessä ennen hänen yövuoroaan.

Ja mikä päivä siitä tulikaan.

Osasin odottaa, että koen jonkinlaisen romahduksen ja kriisin sitten, kun lopetan seksityöt. En osannut odottaa, että kaikki tapahtuukin jo nyt ja Körde räjäyttää seksuaalisen itsetuntoni ja -luottamukseni kirjaimellisesti pillun päreiksi.

Olen aavistellut, että tiukempi seksikeskustelu tekee tuloaan. Olenhan täälläkin sivulauseessa maininnut, miten meidän seksielämämme on lähinnä sitä, että minä tyydytän Kördeä. Olen niin miellyttämisenhaluinen, että laitan mieluusti omat tarpeeni syrjään tai kokonaan pois päältä.

Välillä olen yrittänyt ohjata Kördeä hellempiin ja rauhallisempiin otteisiin. Hän on ehkä sekunnin kuunnellut ja yrittänyt, kunnes taas on täysi härdelli päällä.

Olen varonut puheitani myös siksi, että Kördellä on erektio-ongelma, jota en omalla toiminnallani halua pahentaa tai vaikeuttaa. En siis voi spontaanisti sanoa, minkälaista asentoa haluaisin tai pyytää miestä nostamaan minut seinälle tai jotain muuta. Kun ei seiso, niin ei seiso. En halua aiheuttaa toiselle paineita tai sellaista tunnetta, että hän ei riitä tai pysty tekemään tarpeeksi minun nautintoni hyväksi.

Huomasin eilen päivällä, että Körden mieliala alkoi mustua ja hän alkoi tiuskia minulle. Vetäydyin ja toivoin, että mies lähtisi menemään. Pian hän pyysi anteeksi, kun kaataa aina pahan olonsa minun niskaani. Hän avautui siitä, miten erektio-ongelma ja muut terveyshuolet painavat jatkuvasti hänen mieltään. Kuulemma itsetunto on aivan nollassa.

Sitten Körde antoi palaa. Hän vertasi minua muihin naisiinsa, arvosteli tai vähintään kyseenalaisti työtapaani ja asiakkaiden kohtelua. Tai näin minä hänen kommenttinsa tulkitsin.

Tuntui hirveältä kuunnella, kun Körde arvosteli sitä, miten olen ja käyttäydyn seksin aikana. Itkin koko ajan. Miehen sanat osuivat johonkin niin syvään haavaan, että en tiedä, miten kestän tätä oloa.

Vihaan sitä, kun minua verrataan muihin naisiin. Ja kun verrataan seksissä, se on jotain aivan paskaa. Saan kuulla tarpeeksi arvostelua ja vertailua asiakkailtani. En halua samanlaista kohtelua kumppaniltani.

Nyt kun nukuin yön yli, ymmärrän, että tämäkin keskustelu piti käydä ja aloittaa. Ehkä sen olisi voinut tehdä hienovaraisemmin. Liikutaan kuitenkin tosi herkällä ja haavoittavalla alueella, jossa syyttely ja arvostelu voivat jättää syvät jäljet.

Henkeen ja vereen miellyttäjänä pahin painajaiseni on kuulla, että toinen ei ole tyytyväinen toimintaani seksissä. Olen täysin epäonnistunut.

Olen kokenut oloni kiusalliseksi, kun harrastamme seksiä. En yksinkertaisesti vain tunne mitään. Tiedän, että tuon sanominen ääneen olisi hajottanut Kördeä, koska hän on ollut terveyshaasteidensa takia muutenkin masentunut.

Olen siis ollut hiljaa, keskittynyt hoitelemaan häntä ja sivuuttanut lähes kokonaan omat tarpeeni. Eihän se näin voi parisuhteessa mennä.

Puhumattomuus johtuu osittain siitä, että minun on vaikea sanoittaa tunteitani ja kertoa, mitä haluaisin seksissä. Olen niin tottunut tyydyttämään muita, että en edes tarkkaan tiedä, mitä enää haluan.

Koen itseni täysin vialliseksi, koska en tunne mitään.

Kinderin kanssa tunsin jopa yhdynnässä jotain. Paljonkin. Sen miehen kanssa seksi oli niin rauhallista, intensiivistä ja superhidasta, että ehdin paremmin mukaan touhuun.

Sama on toistunut niissä satunnaisissa asiakaskohtaamisissa, joissa yhdyntä on tuntunut joltain tai olen saanut sormettamalla orgasmin. Tilanne on ollut rauhallinen ja levollinen. Minulla on ollut turvallinen olo eikä mitään paineita laukeamisesta. Siinä tilassa pystyn toisinaan unohtamaan suorittamisen ja miehen tyydyttämisen.

Miten kerron näitä asioita miehelle, jolla on erektio-ongelma ja joka on tottunut naisiin, jotka ilmeisesti kiljuvat riemusta, kun penis menee pilluun?

En minä tarvitse mitään erikoisia temppuja, vaan hidasta ja rauhallista etenemistä ja turvallisen olon.

Supertylsää ja tavallista. Ehkä säälittävääkin. Että kovan ammattilaisen kuoren alla seksityöntekijä kaipaakin vain hellää kosketusta, silittelyä ja rauhallista tahtia.

On erikoista olla aivan paskana eilisestä keskustelusta ja samalla tietää, että juuri tällainen romahdus oli nyt parasta, mitä minulle voi tapahtua.

"Saisin kenet vain haluaisin, mutta haluan vain sinut. Sä sanot aina, että me selvitään yhdessä kaikesta. Nyt on mun vuoro sanoa, että kyllä me tästäkin yhdessä selvitään. Rakastan sua." (Körde 15.8.2026)

Körde on ollut hyvin erilainen siitä lähtien, kun hän suostui tulemaan vihaisena luokseni puolitoista viikkoa sitten.

Se oli ensimmäinen kerta, kun hän ei poistanut numeroani tai laittanut estoja, vaan tuli paikan päälle selvittämään asioita.

Körde on ollut seksissä huomaavaisempi. Häntä selvästi haittaa, kun hän ei pysty tyydyttämään minua samalla tavalla kuin minä hänet. Tästä on toki keskusteltu, kuten jo aiemmin kirjoitinkin. En siis syytä Kördeä tai hänen passiivisuuttaan mistään. Nautin tyydyttää ja hoidella häntä. Se on parasta.

Körde on myös yrittänyt tosissaan järjestää meille yhteistä aikaa. Toki hän edelleen katoaa kotipaikkakuntansa touhuihin ja kiireisiin, mutta ei yhtä paljon kuin ennen.

Körde hakee aiempaa enemmän läheisyyttä ja kertoo syvemmin tunteistaan.

Silti joka kerta, kun hän sulkee oven, mietin, näenkö miestä enää koskaan.

Minulla on hyvä olo Körden lähellä, mutta yksin ollessa ahdistus iskee välillä tosi kovaa. Toisinaan valvon öisin ja mietin, mitä Körde puuhailee ja mistä kaikesta hän valehtelee vai valehteleeko. Kun luottamusta ei ole, omat katastrofiajatukset lähtevät herkästi laukalle.

En halua olla sellainen nainen, joka koko ajan varmistelee omaa asemaansa tai kyselee miehen perään.

Olen tämän viikon työreissussa. Uskon, että viikon varrella selviää, missä menen Körden kanssa. Vetääkö hän taas herneen nenään vai kestääkö hän sen, että olen töissä muualla?

Olen niin syvällä tässä jutussa, että pikkuhiljaa kaikki epäkohdat alkavat näyttää normaalilta. Onneksi lähipiirissä on muutama järjen ääni, jotka säännöllisesti kysyvät, milloin helvetissä aion jättää Körden. Silloin aina tajuan, että niin, eihän se ole oikeasti normaalia, jos harva se päivä varoo toisen mielialoja ja äänen korottamisia. Tai kulkee hieman varuillaan kaupungilla, jos jostain tulee joku hullu eksä puukon kanssa päälle.

Eilen oli ihana, elokuinen kesäpäivä. Makoilin Körden kainalossa läheisellä rantakalliolla. Tunsin, miten kallio kannatteli painoani. Vasemmalla näkyi tummia sadepilviä ja oikealla aurinkoa niin, että piti vähän siristellä. Körde hipsutteli minua minifarkkuhameen alta. Minä silittelin miehen vahvaa rintakehää.

Mietin, miten voin olla jo 45-vuotias, edelleen hengissä ja kokea näin täydellisen timanttisia, ainutlaatuisia hetkiä.

Aiemmin aamulla kysyin Kördeltä, miten kaikki oli oikeasti mennyt eksän kanssa. Ei puhuta siitä, kun nyt on niin hyvä mieli.

Kysyin myöhemmin uudestaan. Sain kuulla tuon alussa olevan lausahduksen ja sen, että Körde ei ollut kertonut minusta mitään eksälleen. Tai että hänellä olisi meneillään mitään vakavampaa toisen naisen kanssa. Körde sanoi, että hän esittää nyt sen verran kuin on tarpeen. Kun yksi tai useampi talokauppa saadaan pois alta, hän pääsee eksästään vapaaksi.

Uskoo, ken tahtoo. En tiedä, mitä ajatella. Haluaisin niin uskoa, että olen tärkein nainen Körden elämässä. Samalla faktat ja aiemmat kuviot puhuvat toista.

Kerroin Kördelle eilen, että aion pian lopettaa työt. Lisäsin, että joudun vielä tekemään tietyn summan, jotta saan pakolliset kulut maksettua ja säästöön rahaa.

Körde veti herneen nenään. Hän paasasi siitä, miten en voi samaan aikaan puhua lopettamisesta, jos kuitenkin aion jatkaa. Että se on joko tai. Ja jos hän kerrankin näkee mainokseni jossain lopettamispäätöksen jälkeen, se on kerrasta poikki.

Körde antoi taas palaa siihen malliin, että meinasin alkaa itkeä. Töiden lopettaminen ei ole mitenkään helppo päätös minulle. Tiedän, että se on tehtävä pian, koska pääni ei kestä enää. Silti työ on ollut käytännössä koko identiteettini ja elämäni sisältö usean vuoden ajan. Asiakkaita ei tule ikävä, mutta sitä tulee, että toimeentulo on turvattu ja koen, että hallitsen omaa elämääni.

En itkenyt. Odotin, että Körde rauhoittuu.

Myöhemmin Körde otti puheeksi sen, miten hän ei vieläkään tiedä, mistä kaikesta pidän seksissä. Sanoin, että minun on vaikea olla saavana osapuolena. Seksityö on vaurioittanut minua, ja meidän epäselvä tilanne vaikuttaa myös. Körde sanoi ymmärtävänsä.

Kaikki on jotenkin levällään ja silti ehkä paremmin kuin aiemmin. Jatkan siis keräilyä ja otan kaiken irti yhteisistä hetkistä, joita tuon miehen kanssa saan viettää.

Körden eksä oli saanut tietää meistä parkkihallin kuvamateriaalista. Tämähän ei voi pitää paikkaansa, koska kuvamateriaalia luovutetaan vain poliisille. Aion kysyä tästä kasvotusten, koska puhelimessa Körden puheita on toivotonta alkaa kyseenalaistaa.

Onko sillä väliä, miten eksä sai tietää meistä? En usko. Sillä on, jos sellaisestakin tarvitsee valehdella tai oikoa mutkia suoriksi.

Kotona tilanne oli luonnollisesti kärjistynyt. Eksä oli lyönyt Kördeä. Körde oli meinannut lyödä takaisin, mutta oli saanut hillittyä itsensä. Kuulemma tavarat, huonekalut, en tiedä, saivat sen sijaan kyytiä.

Eksä oli käskenyt miehen pakata kamppeensa ja lähteä menemään. Nainen oli myös alkanut kiristää. Eksä siis tietää Körden rikollisista puuhista vuodelta x ja kiristää näillä tiedoilla. Körde sanoi, ettei suostu lähtemään omasta kodistaan, jonka on suurimmaksi osaksi maksanut.

Nyt tilanne elää enkä tiedä, mitä tapahtuu. Körde sanoi, että asioiden selvittely on kesken. Hän odottaa, että eksän viha vähän laantuisi. Kuulemma täytyy pitää varansa, ettei saa eksältä puukosta selkään.

Ystäväni totesi hyvin, että Kördelle väkivalta on yhtä arkipäiväistä puuhaa kuin meille mustikoiden laittaminen aamupuuron joukkoon.

Hälytyskellot soivat taas kohtuu lujaa.

Olen hyväksynyt sen, että Körde tulee koko pakettina enkä voi erotella hänestä vain hyviä puolia. Onhan minussakin paljon kestämistä. Mutta se maailma, johon Körde on minua vetämässä, ei tunnu hyvältä.

En halua olla osa mitään rikollista toimintaa, huumeiden käyttämistä tai väkivaltaa. Mitä kauemmin olen Körden vaikutuspiirissä, sitä normaalimmalta kaikki tuo toiminta alkaa tuntua.

Ihan kuin joka parisuhteessa tai erotilanteessa olisi arkipäivää, että toinen saattaa suutuksissaan puukottaa tai käyttää muuta väkivaltaa. Tai että on ok vetää juhliessa huumeita, kun ei niihin jää koukkuun eikä sillä ole niin väliä, jos seuraava viikko menee itsemurhamasennuksen kourissa.

Kerroin pääpiirteittäin siskolle viimeisimmät tapahtumat. Hän ei jaksa enää olla raivona. Kehotti vain lähtemään niin nopeasti tästä kuviosta kuin vaan pystyn – ja vielä, kun pystyn. Minäkin kyllä mietin, saanko perääni jonkun hullun eksän tai järjestääkö nainen esimerkiksi minulle jonkun sekopäisen asiakkaan kostamaan.

Tai jotain.

Eilen oli ensimmäinen kerta, kun vähän pelkäsin Körden näkemistä. Tai en pelännyt, mutta kävi mielessä, mitä kaikkea voisi tapahtua, jos mies hermostuu.

Olin työkeikalla tällä viikolla. Kuten arvelin, Körde otti jälleen kierroksia työstäni. Siihen alle Körde oli juhlinut viikonlopun, tehnyt viikkoja hulluna töitä ja kituutellut liian lyhyillä yöunilla.

Viesteissä hän oli todella ahdistunut ja hermostui käytännössä mistä vaan, mitä sanoin. Silti houkuttelin hänet kylään. Halusin selvittää asiat kasvotusten enkä viesteillä.

Olin itsekin aivan poikki ja herkillä, kun omat työreissut ovat henkisesti ja fyysisesti niin rankkoja.

Körde tuli luokseni. Hän ei alkuun edes katsonut minua silmiin, vaan lähinnä kyräili kulmiensa takaa. Maltoin mieleni enkä ottanut vaikeita asioita puheeksi. En työtäni, en Körden eksää, en juhlimista, en oikein mitään.

Kun tunsin, että tilanne on hallinnassani eikä Körde hermostu, tein taikojani ja sain miehen jopa hymyilemään. Harrastimme seksiä, juttelimme ja kävimme kaupungilla syömässä.

Tajusin ehkä vasta nyt kunnolla, miten hajalla Körde on kaikista terveyshaasteista, joita hänelle on kertynyt kiitettävästi. Osa haasteista vaikuttaa seksielämään, mikä on Körden kaltaiselle miehelle täydellinen katastrofi. Muut haasteet eivät nekään mitään pikkujuttuja ole.

Körde sanoi arvostavansa tosi paljon sitä, että jaksoin houkutella hänet yökylään, vaikka tiesin, miten ahdistunut hän on. Mies kertoi, että viikko on ollut tosi rankka ja hänen itseluottamuksensa on pohjamudissa. Kuuntelin ja lohdutin, että varmasti suurin osa pahasta olosta johtuu aineiden laskutilasta. Että kyllä se menee ohi.

Körde sanoi, miten paskaa on, kun minä joudun olemaan koko ajan hänen tukenaan eikä toisinpäin. Vastasin, että ikinä ei tiedä, milloin osat vaihtuvat.

Körde kyseli rintasyövästäni ja vannotti minut menemään syöpäkontrolliin heti eikä vasta vuoden päästä, kuten olen itse suunnitellut. En siis ole käynyt kontrolleissa suositusten mukaan, koska en halua kuulla, jos syöpä on uusinut. Et voi laittaa minua ensin rakastumaan ja sitten kuolla heti perään. Lupasin harkita asiaa. Sovimme myös, että molemmilla on joku henkilö, joka ilmoittaa, jos toiselle sattuu jotain.

Vuorokausi Körden kanssa oli kuin pikakelaus kuluneesta kahdeksasta kuukaudesta. Jäätävää himoa, läheisyyttä, loukkaantumisia puolin ja toisin, minä itkemässä, Körde lohduttamassa.

Illalla Körden puhelin alkoi soida. Näin hänen ilmeensä, kun hän katsoi puhelintaan. Kysyin, soittaako eksä. Kyllä soittaa. Ja eksä soitti lukemattomia kertoja peräkkäin siihen asti, kunnes Körde sulki puhelimensa.

Arvasimme, mitä oli tapahtunut. Joku tuttu oli nähnyt meidät kaupungilla, kuvannut ja kertonut meistä Körden eksälle.

En tiedä, mikä tilanne on nyt. Pyysin Kördeä ilmoittamaan, mitä tapahtuu. Ilmeisesti jonkinlainen fyysisen yhteenoton riski on olemassa. Pelkään, että nainen tekee jotain Kördelle. Pelkään myös, että nainen saa selville, missä asun tai että hän hommaa jonkun hullun asiakkaan kostamaan minulle. Ehkä hieman mielikuvitus lähtee laukalle, mutta minkäs teet.

Kevyestä draamasta huolimatta nukuin Körden vieressä niin hyvin, että ei tosikaan. Voisin olla miehessä kiinni koko ajan. Silitellä, pussailla, hipsutella toista. Ei tästä ole enää paluuta. Olen aivan rakastunut Kördeen.

Hetkinen.

Kördehän asuu edelleen eksänsä kanssa ja on nyt kahdeksan kuukautta paneskellut minua samaan aikaan, kun eksä toivoo heille yhteistä tulevaisuutta.

Suosin lyhyitä, tiiviitä ja selkeitä lauseita ja virkkeitä. Tästä blogista on tullut nykyään sekava kokoelma uuvuttavan pitkiä ja epäloogisia virkkeitä. Sisältö on yhtä vaikeaselkoista kuin kaikki Körden puheet.

Miten ihmeessä joku voi toimia täysin päinvastoin kuin puhuu? En vaan tajua.

Kun olimme syömässä, sähköhoitojaksoni tuli uudestaan puheeksi Körden kanssa. Hän ei tietenkään muistanut aiempaa keskusteluamme aiheesta. Minä muistan, koska sen parin tunnin puhelun aikana Körde oli todella vihainen minulle. Tai ilmeisesti itselleen, kuten hän tunteenpurkauksiaan nykyään selittää.

Kerroin Kördelle, että sain sähköhoitoa, koska olin niin masentunut ja itsetuhoinen. Sä et sitten ikinä tee itsellesi mitään mun takia. Ei hitto, ja sä olet vielä mun kaltaisen ihmisen kanssa (joka vähän väliä laittaa välit poikki).

Tuo lyhyt keskustelu oli yksi niistä harvoista hetkistä, kun olen kokenut, että Körde oikeasti kuuntelee, kuulee minut ja osoittaa empatiaa. En tiedä, mutta se tuntui hyvältä.

Ehkä minussa on jotain vikaa, kun haluan herättää huolta läheisissäni. Huomionkipeyttä? Itsensä erikoiseksi tekemistä? Muiden manipulointia?

Isäkin sanoi joskus kolmekymmentä vuotta sitten, että älä kuvittele, että olisit jotenkin erityinen. Ja ei, isän kommentti ei lannistanut minua. Päinvastoin. Ehkä Körde vetoaa minuun senkin takia niin paljon. Kördeltä saamani huomio korjaa sitä haavaa, jonka isän sanat jättivät.