Eilen makoilin Samin kainalossa ja tajusin, että nyt on jo liian myöhäistä. Tykkään miehestä niin paljon, että on ihan turha uskotella itselleni, että tilanne olisi millään tavalla hallinnassani.

Samin käytös muuttui siinä vaiheessa, kun myönsin, että en voi erityisen hyvin. Onhan meidän välillä ollut jotain viime vuoteen verrattuna erilaista jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin aistin, että miehen suojamuuri alkaa murtua entisestään.

Viime tiistaina Sami haki minut asemalta, kun tulin työhön liittyvästä koulutuksesta. Sanoin, etten todella jaksa mitään panojuttuja, kun olin ensinnäkin lievästi sanottuna vittuuntunut työjuttuihin liittyvistä käänteistä ja sen lisäksi tosi väsynyt.

Sami sanoi, että ei hän kyytejä ehdottanut, vaan pelkkää autokyytiä.

Mies haki minut yläosattomissa asemalta. En ole näköjään ainoa, jolla lämpökerroin on kohdallaan jopa näin loppukesästä. Matkalla tuli mieleen, että tämä on melkein kuin satunnaiset autoilut Jannen kanssa viime vuonna.

Sami jätti minut lähikaupan pihaan, ja siellä me vain ohikulkijoiden nähden pussailimme ja koskettelimme toisiamme autossa. Tuli aika erikoinen fiilis. Miten aiemmin niin tarkka ja varovainen mies käyttäytyy noinkin avoimesti keskellä kaupunkia. Hmm.

Eilen tein Samille energiahoitoa vähän niin kuin esileikiksi. Mies silminnähden nautti saamastaan käsittelystä. Hoidon jälkeen lämmittelin Samia lisää ja kysyin, saanko tulla hänen päälleen. Viime vuonna Sami kielsi aika ehdottomaan sävyyn moisen toiminnan, koska ei halunnut olla millään tavalla alistettuna. Nyt hän sanoo, että totta kai voit tulla päälle.

Viime viikolla sain orgasmin niin, että käytin omin käsin legendaarista taikasauvaa ja Sami piti sormiaan sisälläni. Tätä ei muistaakseni ole ennen tapahtunut. Minusta tuntui tosi hyvältä ja sain lisäuskoa siihen, että ehkä vielä jonakin päivänä saan oikean orgasmin miehen kanssa. Anyways. Luulen, että tuokin lähensi jollain tavalla meitä.

Sami sanoi eilen, että hän haluaisi nähdä minua useammin. Sanoin, että en oikein tiedä, kun käy pian yhtä huonosti kuin viime vuonna. Sami kysyi taas, mitä jos ei lopeteta tätä, vaan jatketaan näin. Lupasin harkita asiaa.

Jotenkin nuo tilanteet menevät niin ihon alle, että en edes muista kaikkea, mitä olemme puhuneet. Välillä jään vain katsomaan miestä ja mietin, miten voin tykätä näin paljon ja tykkääköhän mies minkä verran.

Perjantaina kävin toistamiseen hoitajan ja opiskelijatytön luona juttelemassa. Kolmatta kertaa ei Luojan kiitos tule.

Eilen kiireisen oloinen lääkäri soitti ja tiedusteli, miten haluan jatkaa hoitoani. Ärsyttävää, että minun piti taas tietää, miten tilanne pitäisi hoitaa, kun juuri siksi alun perin hain apua, että en tiennyt, mitä tehdä. Argh.

Pyysin varmuuden vuoksi lähetettä psykiatrian poliklinikalle ja esitin nöyrän toivomuksen päästä puhumaan jollekin sellaiselle henkilölle, joka tietää syömishäiriöistä. Vähän jäi sellainen tuntuma, että pyyntöäni ei kuultu, mutta eipä siinä ole mitään uutta. Minulla on nyt sellainen olo, että saan itse järjestettyä asiani. Ennemmin tai myöhemmin.