Olen vammautunut viimeisen kerran, mitä tulee sosiaalisiin taitoihin. Eilen illalla näin pitkästä aikaa Päivin ja huomasin, ettei edes hyvän ystävän seura saa minua ylös täältä maan uumenista. Jos aukaisisin suuni, sieltä tulisi loputtomiin jatkuvaa monologia veljestäni, jonka olen nostanut jollekin pyhimyksen jalustalle. Olen siis mieluummin hiljaa tai kyselen jotain epämääräistä tyyliin mitä kuuluu kukkuluuruu. Anteeksi Päivi!

Sama jatkui tänään lenkillä Tuulan kanssa. Ei mitään muuta kuin joojottelua ja niinittelyä, kun mielessä pyörii veli ja karmaisevat yksityiskohdat kuluneilta viikoilta. Voisi joku tulla ravistelemaan kunnolla ja pakottamaan ymmärtämään, että se, mikä tapahtui, tapahtui eivätkä asiat enää muuksi muutu.

Ja Juhis. Voihan pee, mikään ei ole niin ärsyttävää kuin seksiä vonkaava mies. Tänäänkin menin ihan lukkoon, kun tajusin (oliko se hetkeäkään epäselvää), että Juhis halusi tulla käymään koska halusi seksiä. Minä kun haluaisin uskoa, että voisimme olla pelkästään ystäviä, jotka ehkä joskus viinin sumentamina voivat harrastaa seksiä, mutta muuten pidättäytyä fyysisestä läheisyydestä. Juu ei tosiaan. Onnistuin loukkaamaan miestä ilmeisen syvästi torjumalla hänen lähentelynsä ja kertomalla, että nyt a h d i s t a a ja paljon. Pitääkin aina joutua tällaisiin tilanteisiin.

Edit

Sarjassamme karuja ja mieltä dramaattisesti ylentäviä totuuksia rakkaan siskoni suusta: Kyllä sinä jotain keksit, jos vaan haluat. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, jos vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää. Olet kuitenkin niin nuori vielä, ettei mitään ole menetetty!

Kiitos aamen.