Tänään oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan, kun maha ei ollut heti herätessä kipeä ja turvoksissa. Ilmeisesti nämä jatkuvat mahaoireilut vaikuttavat mielialaani enemmän kuin uskonkaan, koska nyt on muutenkin helpompi olla.

Viikonlopusta asti olo on ollut ankea. Tai sitä on vaikea kuvailla, miltä tuntuu, kun tietää, että kaikki on hyvin, mutta oikeasti haluaisi vain kuolla, koska sattuu niin paljon.

Vedin viikonlopun aikana seitsemän raakasuklaalevyä, söin liikaa lämmintä ruokaa ja riisikakkuja. Se oli tietoinen valinta eli koen, että syöminen on edelleen hallinnassa. Totesin jälleen kerran, että ei syöminen helpota oloa, pahentaa kyllä.

Aloitin maanantaina ehkä miljoonannen kerran uuden ruokavaliokokeilun. Tässä valiossa on paljon sääntöjä ja kieltoja ja ruokia yhdistellään eri tavalla kuin yleensä. Olen periaatteessa vastaan kaikkia liian rajoittavia juttuja, mutta moni on saanut noilla keinoilla avun iho- ja vatsaongelmiinsa, joten pakko kokeilla.

Oikeasti vaatii ihan hirveästi tahdonvoimaa, että viisi kertaa viikossa herää aamulla salille, vaikka mahaan sattuu ja vaikka tekisi mieli luovuttaa ja ostaa kaikki maailman valkoiset leivät, voit ja juustot ja vain syödä niin, että unohtaisi kaiken. Ja kun illalla toivoo, ettei enää koskaan tarvitsisi herätä, mutta silti joka ikinen aamu herää.

Minkä takia sitten jaksan enkä luovuta.

Äidin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi kahdeksan vuotta. Äiti opetti minulle, että koskaan ei saa luovuttaa. Mitä rankempia asioita elämä antaa, sitä tärkeämpää on jaksaa sinnitellä. Vaikeudet voi tyynesti hyväksyä ja silti jatkaa eteenpäin. Joillakin on näennäisesti helpompaa, toisilla vaikeampaa. Kärsimyksiä ei voi verrata.

Minä koen, että olen hyvin onnekas ja etuoikeutettu, kun olen terve. Kiitän siitä joka ikinen päivä, vaikka mahaan ja mieleen sattuisi kuinka paljon. Tuntuisi kauhealta tuhlaukselta jäädä sängyn pohjalle makaamaan ja murehtimaan, kun hyviäkin hetkiä on tosi paljon.

En ymmärrä, miksi vaikeita päiviä on nyt niin usein, mutta ehkä kaikkea ei tarvitse aina ymmärtääkään.