Voi saatanan saatana. Olen jälleen kunnostautunut ääliömagneettina olemisessa. Eilen törmäsin käytävässä isännöitsijään, joka siis satunnaisesti lähentelee ja käy käsiksi minuun. Mies yritti väkisin vääntää jotain juttua, kun minä olin jo ulko-ovella menossa. Huikkasi perään, että en olekaan pitkään aikaan käynyt sinua häiriköimässä. Olisinpa sanonut ääneen, että hyvä niin. Yäk.

Sitten on tämä pitkäletti. Hän vonkaa joka päivä seksiä, viestejä voi tulla kymmeniä päivän aikana. Sanoin jo viime viikolla, että luen tärkeään tenttiin ja nyt maanantaina tarkensin, etten ehdi tällä viikolla nähdä. Miten helvetin vaikea on suomen kieltä ymmärtää.

Tunti sitten mies laittoi viestiä, että hän tulee tänne luokseni. Että joko lähdetään lenkille tai sitten muuten vain nähdään. En vastannut mitään, koska olen edelleen siinä käsityksessä, että tällä viikolla ei paljon sosiaalista elämää jaksa eikä ehdi harrastaa.

Äsken alkoi summerin soittelu, puhelua, viestiä. En vastannut mihinkään. Luojan kiitos kukaan ystävällismielinen naapuri ei avannut ulko-ovea tai se vonkaaja olisi ollut asuntoni oven takana rimputtelemassa ovikelloa.

Muistelen kauhulla sitä sunnuntai-iltaa, kun yksi ääliöpanoni soitteli varmaan ensin vartin summeria ja toisen ovikelloa, kun joku päästi hänet sisään rappukäytävään. Sitten alkoi postiluukusta kurkistelu ynnä muuta. Pelkäsin oikeasti, että mies tulee oven läpi.

Ja nyt taas sama. Miten vaikea on uskoa, että ei on ei eikä jotain ehkä tai suunnilleen.

Tämä kaikki pilasi hienon fiiliksen, joka oli kun tulin alkuillasta kotiin. Sain kuin sainkin tänään isosta ja vaikeasta tentistä molemmat osiot ensimmäisellä yrittämällä läpi. Tämän onnistumisen turvin jaksaa taas vähän aikaa opiskelua eteenpäin.