Kummipoika: Mistä olet saanut tuon sinisen pallokoristeen, joka on tuolla katossa.

Minä: X-mummu (äiti) osti sen minulle viime jouluna.

Kummipoika: Ehditkö sanoa mummulle kiitos, ennen kuin hän lähti sinne pilvenhattaralle istumaan.

Minä: Kyllä onneksi ehdin.

Voi miten veikeä kummipoika minulla voikin olla.

**********************************

Ensi yönä on sitten lähtö käsillä. Tunnelmat ovat aika sekavat. Päässä liikkuu kaikkea kuolemasta omiin hautajaisiin, kuolleisiin, rentoon lomaan ja siihen, miten moni rakas ihminen minua odottaa matkalta takaisin. Törmäsin "sattumalta" veljen tyttöystävän vanhempiinkin, ja nainen toivotti minulle hyvää matkaa ja sanoi, että tule hengissä takaisin. Ei hän sillä varmaan mitään erityisempää tarkoittanut, mutta eipä tiennyt, miten osuvasti sanoi.

Isä soitti eilen toivottaakseen hyvää matkaa ja kertoi, että kirjoja on taas myyty lisää kotipaikkakunnallani. Meinasi itku päästä, kun mietin, puhunko viimeistä kertaa isäni kanssa. Mutta minustahan se on kiinni, puhunko. Minä itse päätän, mitä matkalla teen ja mitä jätän tekemättä.

Rikusta ei ole melkein pariin viikkoon kuulunut mitään, vaikka sovimme, että hän ilmoittaa kun on tehnyt päätöksensä matkan suhteen. No, tänään mies on yrittänyt soittaa pari kertaa, mutta en ole jaksanut vastata. Ei vain yksinkertaisesti huvita. Se mies tuli ja meni jo. Ihan sama.

Jep, ei kai tässä muuta. Palaillaan, jos palaillaan.