Sami pyysi minua tapaamisemme jälkeen kesälelukseen. Kieltäydyin, tein vastaehdotuksen ja kysyin, voisimmeko tavata silloin tällöin. Mies etsisi uuden vakipanon ja kävisi välillä moikkaamassa minua. Minulla olisi vapaat kädet (ja suu) tavata muita miehiä.

Sami ei innostunut asiasta, koska hän tietenkin haluaa omistaa naisensa ja määrätä säännöt. Ihme kyllä hän lopulta suostui ehdotukseeni. Sanoin, että haluan antaa rinnoille vielä tämän viikon lepoa ja katsotaan sitten sen jälkeen.

Nyt miehestä ei ole kuulunut mitään. Ehkä hän on jo löytänyt uuden tai sitten hän ehdottaa maanantaina tapaamista.

Olin ihan varma, että pääsen Samista sujuvasti ja kaikkein kevyimmillä sydänsuruilla, kun mies kieltäytyy ehdotuksestani. Olisi ollut paljon helpompi antaa miehen tehdä ratkaisu ja tyytyä siihen. Nyt homma kääntyi päälaelleen, ja vaarana on se, että haksahdan mieheen uudestaan.

Jo nyt on tehnyt mieli viestitellä ja ehdottaa tapaamista, mutta ei. En voi tehdä aina samoja virheitä. Teen silti. Sitä paitsi elän jossain mielikuvissani, joissa Samin lähellä tuntuu turvalliselta ja seksi on hyvää. Tosielämässä seksi ei edelleenkään tunnu miltään ja oikeastaan haluaisin vain makoilla Samin vieressä enkä niinkään panna.

*** *** ***

Olin alkuviikon isän luona maaseudulla. Meillä oli oikein henkevä keskustelu silikoneistani.

Kerroin isälle, että olen vähitellen saanut jonkinlaisen rauhan sen suhteen, että tiedän, miten egon ohjaama ratkaisu leikkaus oli. En ole tilanteeseen (siis egon hallintaan) täysin tyytyväinen, mutta pystyn elämään sovussa asian kanssa. Isä sanoi, että ego tai ei, meidän pitää kumminkin elää tätä elämää eikä elämän tarkoitus ole kärsiä. Kaikki ratkaisut ovat yhtä oikeita, ja määränpää löytyy joko sivureitiltä tai suoraan.

Voisin vaikka vannoa, että tuo ei ollut sama isä kuin yli parikymmentä vuotta sitten.

Oli samalla erikoista ja luontevaa puhua silikoneista isän kanssa. Koin konkreettisesti, miten menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita voi korjata tässä hetkessä. Harvoin se onnistuu ihan niin täydellisesti kuin tällä kertaa, mutta ilmeisesti ymmärrys on lisääntynyt huomattavasti sekä isällä että minulla.

Reilun kuukauden aikana olen tajunnut, että nyt minulla on rinnat, joista vain minä määrään. Kukaan ei koske niihin eikä tule liian lähelle, jos minä en anna lupaa. Jos joku ei ymmärrä ratkaisuani (ylin neuvonantaja) tai haluaa tuoda esiin virheitäni (Karsa), voin vain sanoa, että minusta nämä rinnat ovat upeat.

Ne eivät ehkä ole niin suuret kuin juuri nyt haluaisin ja vasen rinta näköjään laskeutuu oikeaa nopeammin, mutta hienot ne ovat.

*** *** ***

Pari päivää ennen leikkausta sain mielenkiintoisen työtarjouksen, josta lyhyesti aiemmin mainitsin. Tänään sain tiedon, että minut on valittu erääseen valmennusjuttuun. Kyse ei ole mistään perinteisestä vakiduunista eikä varsinkaan sairaiden hoitamisesta, vaan sellaisesta, mitä olen koko elämäni odottanut ja haaveillut. Heh.

Minulla on viikko aikaa päättää, otanko työn vastaan. Monta yksityiskohtaa vaatii vielä tarkennusta, ja selvitän huomenna työnkuvaa lisää.

Koska työhistoriani on niin epäonninen, mieleeni tulee kaikenlaista, mikä voi ja menee pieleen. Epäilyksistä huolimatta aion tämän illan, yön ja aamun nauttia siitä tunteesta, kun nyt on edes mahdollisuus, että asiat voivat muuttua. Tarjolla on työ, jossa saan itse vaikuttaa työaikoihin ja pääsen tekemään sitä, mitä haluan. Voisin auttaa ihmisiä, mutta en niin, että nirhaan samalla omia ranteitani auki.

Jos kaikki lopulta menee pieleen, saan silti yhden toivonpilkahduksen lisää.