Viikonloppu teki todella hyvää. Edellisen postauksen oivallusten jälkeen tuntuu kuin olisin eri ihminen verrattuna viime viikoon.

Ego on alkanut pikkuhiljaa toipua aurakuvauksen aiheuttamasta kolauksesta. Totta kai se haluaisi olla erikoinen ja erityinen. Kukapa ei. Mutta jos olemme kaikki sielutasolla yhtä ja samaa jumaluutta, sen perusteella me kaikki olemme lopulta yhtä erikoisia tai tavallisia. Ihan mistä näkökulmasta asiaa vain haluaa katsella.

Tarkemmin kun ajattelen, keltainen aura vihreillä länteillä on ihan kiva. Minulle tulee aina keltaisesta mieleen aurinko, lämpö ja ilo eli jos kannan sellaista auraa ympärilläni, sehän on loistavaa. Ja vihreästä tulee mieleen kevät, nurmikko, maaseutu ja luonto. Ei sekään huono.

Tilasin itselleni kanavoinnin, jonka sain perjantaina. Senkin jälkeen tuli ensin pieni pettymys. Eikö vieläkään kukaan sano, mitä minun pitää seuraavaksi tehdä ja mikä on elämäni tarkoitus tai vähintään seuraava työpaikka.

Viikonlopun aikana tajusin yllättävän nopeasti, että hukkaan aikaani, kun etsin vastauksia ulkopuoleltani. Vinkkejä ja neuvoja toki voi pyytää ja ottaa vastaan, mutta eihän kukaan vieras ihminen voi tulla minulle sanomaan, mitä minun kuuluu tehdä. Tai yrittäjiä kyllä on lähipiirissä useitakin, mutta noin periaatteessa.

Viikonloppuna sain aiemmin mainitsemistani kirjoista vähän käsitteistöä sen kaaoksen ympärille, jossa olen viime viikot elänyt. Olen kokenut, että elän kahden vastakkaisen voiman keskellä ja pää hajoaa, kun en tiedä, miten saan äänet hiljenemään tai tekemään yhteistyötä.

Nyt ymmärrän, että se kärsimystyyppi on ego ja hyväksyvä ääni on henki tai sielu, jota itse tykkään mieluummin käyttää. Ja ei, ei tämäkään ole uusi oivallus, mutta kun pääni on ollut niin täynnä tavaraa, en ole saanut asioita oikeisiin lokeroihin.

Kanavoinnissa selvisi, että minulla on tänä vuonna iso valinnan paikka. Valinta ajoittuu heinä-syyskuulle, mutta käsittääkseni ajankohtaa ei voi varmuudella määritellä, koska todellisuudessa lineaarista aikaa ei ole.

Kanavoija kehotti kärsivällisyyteen ja keskittymään asioihin, joita tykkään tehdä ja jotka toisivat mieleeni selkeyttä. Hän sanoi, että vaikka minusta tuntuisi, että olen jo valmis uuteen kuvioon, se uusi kuvio ei välttämättä ole valmis minua varten. Ja että minulla voi olla jokin oppiläksy meneillään tai edessä, ennen kuin asiat alkavat edetä.

Kanavoija näki, että tuleva työni voi olla esimerkiksi personal trainerin hommaa, jotain muuta liikunnallista tai sitten käsillä tekemistä. Hän käytti ilmaisua hierontaa henkisellä tvistillä.

Tämän hetken voimaeläimeni on kuulemma tumma kissa. Se kuulosti vieraalta, mutta kun vähän googlettelin, kyllä sieltä tuttuja kohtia löytyi. Kissa voi sekä silittää että raapia, se on itsenäinen, utelias ja energioiltaan kehollinen ja seksuaalinen.

Kanavoija sai myös viestin sammakolta, heh. Sammakko halusi tulla moikkaamaan ja kertomaan, että jotain hidastempoista ja myönteistä muutosta on luvassa.

Argh. Taas tuo hitaus, en kestä.

Aurakuvauksen, kanavoinnin, viikonlopun ja no kaiken perusteella sain joitakin ideoita, miten lähden tästä matkaani jatkamaan. Hyvin todennäköisesti jatkan vahvasti henkisellä puolella, mutta yritän olla tarkkana, etten taas hullun kiilto silmissä lähde suorittamaan tai seuraamaan jonkun toisen polkua tai ohjeita. Sen sijaan etsin oman tieni.