Tiesin jo etukäteen, että liian tiukka ja rajoittava ruokavalio ei sovi minulle, mutta jatkuva paha olo ajoi kuitenkin yrittämään.

Kestin tiukkaa vääntöä noin kolme päivää. Koko ajan päässä pyöri, miten voin syödä mahdollisimman täydellisesti ja jos nyt syön tätä, iho ja maha räjähtävät, mutta jos syön tätä ja yhdistän sen tuohon, iho ja maha paranevat heti.

Juu, ei kiitos. Olen nimenomaan pyrkinyt siihen, että ruokailuja ei tarvitsisi koko ajan miettiä ja säätää ja että se ajatus, jolla syön, olisi paljon tärkeämpää kuin se, mitä lautasella on. Jos syön hyvällä mielellä ja kehoa kuunnellen, sillä ei ole niin väliä, vedänkö raakaa vai paistettua kasvista tai juonko muutaman skumppalasillisen silloin tällöin.

Mutta täydellisyyden tavoittelija kun olen, yritin saada ruokavalion toimimaan. Se onnistui niinkin hyvin, että torstaiaamuna kävelin kauppaan ja hain aamupalaksi kaksi kausipullaa ja kaksi kausitorttua. Pistelin ne kertalaakista hyvillä mielin kahvin kanssa alas eikä tuntunut missään. Hetken mietin, alkaako tästä jälleen ahmimiskierre, mutta tuskinpa. Tuli vain tarve nollata ihan huolella, koska olin mennyt niin päin helvettiä ruokien säätämisen kanssa.

Huolella nollaamista olen jatkanut koko viikonlopun. Eilen kävimme Karsan kanssa ravintolassa ja söin itseni ähkyyn asti, mitä sattuu nykyään tosi harvoin. Tuli oksettava olo ja mielessä kävi, aktivoiko tällainen holtittomuus syömishäiriöni eloon.

Tänään olen syönyt väärin koostetun aamupalan, noin kolmesataa grammaa irtokarkkeja ja pari kausitorttua. Kaksi samanmoista odottaa vielä jääkaapissa.

Hampaiden pinnalla on kevyt sokerikerros, väsyttää, mutta mahaan ei satu. Onpa kiva syödä kerrankin jotain tosi väärää ja epäterveellistä. Tekee niin hyvää päälle. Tosin huomenna pitää asennoitua tavallista armollisemmin salitreeniin, koska ei tässä iässä enää treenata sokerin voimalla. Se on huomattu.

Mutta mitä muuta tästä viikon kokeilusta opin.

En enää ikinä kuuntele muiden jakamia totuuksia syömisestä. Minulla on niin paljon perustietoa ja aika paljon ekstraakin ravitsemuksesta, että tiedän, mikä on tarpeeksi terveellistä. Vain minä tiedän, mikä sopii keholleni, kunhan vain kuuntelen sitä.

Olin jo tosi pitkällä tuon kuuntelun kanssa, mutta varmasti pitkään jatkunut ahdistus ja jäätävät mahakivut saivat hakemaan epätoivoisesti apua ulkopuolelta. Nyt tiedän paremmin ja huomisesta palaan taas omiin kuvioihini. Otan valmennuksesta parhaat jutut käyttöön ja muuten pyrin unohtamaan kaiken pikkutarkan täydellisyyden tavoittelun syömisessä.

Viikonloppuna silmiini osui yksi solar plexuksesta kertova teksti, josta oivalsin juttuja. Ilmeisesti tuon alueen energiat ovat minulla niin solmussa, että se näkyy juurikin mahassa, ihossa ja masentuneisuudessa. Tähän toivon jotain apua, mitä todennäköisesti on jo luvassa alkavalla viikolla. Kaikkea supermielenkiintoista on tapahtumassa, mutta palaan asiaan myöhemmin.

Mikko on laitellut viestejä, tosin harvakseltaan, mutta kuitenkin. Hän kyseli jatkosta ja sovimme, että näemme parin viikon päästä. Odotan innolla, mitä tästä seuraa, mutta ainakin on seurannut jo se, etten murehdi jatkuvasti Samia.