Nyt tein varmaan taas jotain tosi järkevää. Kirjoitin siskolle facebookiin viestin aiheesta, kuinka paljon minua ahdistaa heidän perhetilanteensa ja miten huolissani olen sekä hänen että poikien hyvinvoinnista. Iski vain niin kova ahdistus, että sängystä oli pakko nousta kirjoittamaan. Hirvittää mitä tästä seuraa, mutta jokin pakotti tekemään asialle jotain. Ehkei mikään muutu mihinkään suuntaan, mutta minä olen ainakin yrittänyt. Toivon, että äiti nyt vääntelisi joistain vivuista, että sisko ymmärtäisi huoleni eikä ainakaan suuttuisi kovin pahasti. No, katsellaan, kuinka käy.