Tässä ihan itselleni muistutukseksi. Ja tuon kropan toki voisin itselleni ottaa.


http://ironsis.files.wordpress.com/2012/11/ruoka5.jpg


Tein äsken nykyisten opintojeni aikaisen ennätyksen keskittymisessä. Istuin koneella pöydän ääressä tekemässä lopputyötä yhteensä tunti neljäkymmentä minuuttia. Tämä on oikeasti ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyin tekemään jotain pakollista velvoitetta näin pitkään ilman mitään virikettä. Yleensä istun tai lähinnä makaan sohvalla ja naputtelen koneelle jotain samalla, kun telkkari on päällä ja netissä useampi sivu auki. Jei, tästä tämä lähtee.

Neljä vuotta sitten kävin kolme kertaa viikossa sähköhoidossa ja olin päivän ja yön tarkkailussa suljetulla osastolla. Jos joku olisi silloin sanonut että neljän vuoden päästä tulet samaiselle osastolle harjoitteluun sairaanhoitajaopiskelijana olisin sanonut että neljän vuoden päästä en ole muuta kuin kuollut. Mutta niin elämä yllättää hyvässä ja pahassa. Joskus mietin, voisinko päästää itseni helpommalla. En näköjään. Tämä harjoittelupaikan valinta oli lopputulos arvontaa, oman mielenkiinnon seuraamista ja puolitahallista itsensä haastamista. Katsotaan maaliskuussa, miten epämukavuusalueella käy.