"Oot uskomaton mimmi. Oon niin etuoikeutettu, kun saan sun huomion."                                 (Körde 4.10.2026)

Lähdin eilen iltapäivän ruuhkajunassa yöksi Körden viereen samaan kaupunkiin kuin viikko sitten. Mietin, miten hullua on mennä muutamaksi tunniksi toisen viereen ja lähteä tyyliin ensimmäisellä aamujunalla takaisin kotiin. Mietin, miten monet ajattelevat, että juoksen miehen perässä, kun hän vähän napsauttaa sormiaan.

Sitten lopetin ja aloin elää.

Makoilin illalla hotellihuoneen puhtaissa, valkeissa lakanoissa ja odotin, että Körde tulisi töistä. En tiedä, kumpi meistä lopulta oli väsyneempi, mutta valvoimme yökahteen ja heräsimme aamukuudelta nauttimaan vielä hetken yhteisestä ajasta.

En kestä, miten hyvältä tuntui herätä ja mönkiä takaisin Körden kainaloon. Kuuma, alaston mies ja siinä vain minua varten.

Körde sanoi illalla, että hän on alusta asti epäillyt, että minulla on muita samanlaisia kuvioita hänen rinnallaan. Körde kysyi, enkö varmasti käytä mitään aineita, kun olen aina niin hyvällä tuulella hänen seurassaan. Hänen on kuulemma vaikea ymmärtää, että voin olla näinkin selväjärkinen kaiken kokemani jälkeen.

Sanoin, ettei minulla ole muita kuvioita enkä käytä kuin reumalääkkeitä. Sinullahan niitä erinäisiä kuvioita on ollut ja on, oli pakko kuitata takaisin.

Huomasin, että jäin taas epäilemään, mitä aineita Körde itse vetää. Miehellä on niin hullu työputki menossa, ja hän totesi eilen, ettei ole tarvinnut edes piriä, että jaksaisi.

Jossain kohtaa yöllä laitoin taustamusiikiksi Juden I Know -biisin. Meillä on tapana soittaa omia lempikappaleitamme, kun molemmat tykkäämme musiikista tosi paljon.

I Know on yksi niitä kappaleita, joita kuuntelin lakkaamatta synkimpinä aikoina. Olin vaikeasti masentunut, pikkuveli kuoli, äiti kuoli ja olin varma, että minä olen seuraava. Koin niin musertavaa yksinäisyyttä ja surua, että sitä tuskin unohdan koskaan.

En kertonut Kördelle tuota. Halusin vain testata, mitä minussa nyt heräisi.

Körden läheisyys, seksi, paljas iho, kuuma lihaksikas vartalo, silittely. Mies puhumassa rakkaudesta ja siitä, miksi emme tavanneet jo vuosia sitten. Minulla vapaat kädet tehdä hänelle mitä vain haluan. Körde hieromassa ja ihastelemassa selkääni ja pakaroitani. 

Miten paljon elämä ja ajatukset voivat muuttua? Mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisin vuosia sitten tehnyt itselleni jotain tai vaikka jättänyt syöpähoidot väliin ja kuollut?

Toisinaan jossittelu kannattaa.

Synkimpinä aikoina en voinut kuvitellakaan, että kokisin mitään lähellekään tällaista kuin nyt Körden kanssa. Siihen peilattuna on aivan sama, huijataanko minua tai onko mikään tässä aitoa. Jos en saa muuta, niin ainakin minulla on nämä satunnaiset hetket. Hetket, kun minusta tuntuu, että haluan elää enkä kuolla.

Ja se I know. Se oli yhtä riipaisevan surullinen kuin aina ennenkin. Nyt vaan en enää itkenyt.

Kolme viikkoa kestänyt näkemistauko Körden kanssa päättyi viikonloppuna. Kyllästyin jatkuvaan kyräilyyn ja vittuiluun ja lähdin miehen luokse selvittämään, onko tässä enää mitään pelastettavissa.

Kun Körde laittoi minut hotellihuoneen puhtaille, valkoisille lakanoille makaamaan, tiesin heti, että on.

Mies katseli minua sen verran himokkaasti, että en miettinyt enää hetkeäkään, kannattiko antaa periksi ja lähteä Körden perään.

Yhden yön hotellivisiitti venyi kahteen yöhön.

Tunsin oloni pitkästä aikaa rentoutuneeksi enkä murehtinut työkuvioita. Heti kun pääsen pois asunnoltani, vapaudun ja koen olevani minä enkä pelkästään seksityöläinen.

Seksityö on niin kuin joku saatanan terminaalivaiheen syöpä, joka jäytää ihmisen elävältä.

En tiedä, miten osaisin kuvailla viikonloppua. Siinä oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sain nukkua kaksi kokonaista yötä Körden kainalossa, mikä on niin käsittämätöntä luksusta, että ei mitään järkeä. 

Melkein koko lähipiirini pitää Kördeä hulluna öykkärinä, joka olisi kannattanut heivata menemään jo ensimmäisenä sunnuntaiaamuna vuosi sitten marraskuussa. Syytän tästä osittain itseäni, koska kerron liiankin suoraan kaikista sattumuksista, joita miehen kanssa on ollut. Toki ne asiat ovat totta, ja olen kärsinyt paljon.

Mutta Kördessä on toinenkin puoli. Mies osaa olla tosi herkkä, jopa ujo. Hän voi hakata ihmisiä ja tehdä epämääräisiä juttuja, mutta minua hän ei satuttaisi fyysisesti koskaan. Hän suojelee kaikkia, joista välittää.

Körde tulee ravintolassa viereeni istumaan, koska haluan olla kiinni hänessä enkä niin, että pöytä on välissä. Mies suostuu yhä vain kuuntelemaan Isac Elliotia, vaikka ei voi sietää kyseistä tyyppiä.

Eilen Körde rasvaili vartaloani ja sain kerrankin vain nauttia tekemättä mitään. Ja toisaalta saan tehdä hänelle seksissä mitä tahansa haluan. Saan alistaa, olla alistettuna, makoilla miehen kainalossa ja selän päällä. Körden lähellä on hyvä ja turvallinen olla.

Kördellä on ihan hullu huumori, ja olen vuoden aikana nauranut enemmän kuin vuosiin. Hän haastaa ja ravistelee kontrollifriikkiä aikatauluelämääni joka päivä.

Tämän kaiken haluaisin kertoa, kun siskoni ihmettelee, miten annan jonkun äijän alistaa itseäni näin pahasti.

Körde saattoi minut tänään asemalle. Kun iso mies halasi ja rutisti minua, tunsin olevani turvassa ja niin oikeassa paikassa. Melkein itkin, kun mietin, miten kova ikävä jo oli. Ja kun pelkään, että joudun tyytymään vain näihin yksittäisiin muutamiin päiviin, kun voimme olla yhdessä.

Pian Kördellä on taas pari ulkomaanreissua, kiireinen elämä ja yhteinen koti eksänsä kanssa.

”Sä vaan valehtelet itsellesi, kun yrität väkisin väittää, että mä oon just se oikea. Kyllähän sä sen näet, että ei tässä ole kuin yksi asia täydellistä.” (Körde 14.9.2026)

Meillä oli monta hyvää viikkoa Körden kanssa. Hän harrasti rakkauspommitusta jopa siihen pisteeseen asti, että minua melkein alkoi ahdistaa. Muutaman päivän ajan koin, etten enää tunne mitään miestä kohtaan. Se toki meni nopeasti ohi.

Maanantaina tilanne kärjistyi. Körde hermostui, kun en vastannut tarpeeksi nopeasti yhteen kysymykseen. Kysymys koski aiempia seksikokemuksiani.

Ennen kuin olin ehtinyt tajuta, mitä tapahtuu, hän läppäsi luurin korvaan ja laittoi vihaisia viestejä perään.

Rakkauspommitus.

The End.

Tavoistaan poiketen Körde jätti linjat auki eli hän ei poistanut minua kokonaan elämästään. Aloin lepytellä miestä sydänhymiöillä. Parin päivän jälkeen hän suostuikin taas puhumaan.

Körde avautui, mistä oikeasti hermostui. Hän hermostui, kun en lähtenyt hänen luokseen yöksi toiseen kaupunkiin, jossa hän on työreissussa. Ja nimenomaan siitä, kun en heti suostunut enkä ollut tarpeeksi innoissani hänen ehdotuksestaan.

Epäröintini oli merkki siitä, etten välitä hänestä ollenkaan. Jos välittäisin, tekisin, kuten hän haluaa.

Selitin Kördelle, että meillä on hyvin erilaiset tavat reagoida asioihin. Hän innostuu sekunnissa ja on aina energinen ja valmis kaikkeen. Minä sanon pääsääntöisesti kaikkeen aina ensin ei, kunnes mietin muutaman päivän asiaa ja todennäköisesti päädyn innostumaan.

Sanoin, että tuo on niin ratkaiseva ero meissä, että väkisinkin tulee väärinymmärryksiä ja erilaisia törmäyksiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi hänestä tosi paljon.

Körde ehkä ymmärsi ja uskoi minua osittain. Hän kuitenkin jatkoi syyllistämistä ja painostamista.

Körde sanoi, ettei ole koskaan tavannut yhtä kovaa manipuloijaa kuin minä olen. Hän ei ole aiemmissa suhteissaan ikinä riidellyt kenenkään kanssa eikä ainakaan tässä määrin kuin me riitelemme. Hän kokee olevansa minun sätkynukkeni, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Olen ärsyttävä ja outo, ja luultavasti juuri siksi hän onkin niin rakastunut minuun.

Nämä olivat siis Körden puhetta lähes sanasta sanaan, ei minun tulkintaani.

Tällä viikolla olen jälleen miettinyt, onko tässä suhteessa yhtään mitään järkeä. Meillä ei ole yhteistä aikaa, mutta haasteita sitäkin enemmän. Olen ahdistuneempi kuin vuosiin. Joudun viikoittain kohtaamaan pelkojani siitä, että minut hylätään tai minulle ärähdetään, jos sanon tai teen jotain väärin. Mietin, käyttääkö Körde vain minua ja nauraa selkäni takana hyväuskoisuudelleni.

Tyhmä ja helppo nainen.

Silti hyvät hetket ovat niin hyviä, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Minusta on tullut vajaan vuoden aikana paljon rohkeampi. Peloista huolimatta uskallan puolustaa itseäni ja pitää kiinni rajoistani. En ole enää niin ehdoton. Yritän opetella puhumaan tunteistani ja ilmaisemaan itseäni selkeämmin, vaikka vastapuolena on varsin haastava kaveri.

Mitään näistä en pystyisi tekemään yksin tai jonkun ihan kivan, normaalin miehen kanssa.

Otan koko paketin.

En voi uskoa, että sanon tämän, mutta sanon kuitenkin.

Seksi Körden kanssa tuntuu samalta kuin joku asiakas jyystäisi minua hulluna.

Körde tuli työreissultaan ja kävi moikkaamassa minua parin tunnin ajan, ennen kuin lähti seuraavaan kohteeseen. Parin viikon etäisyys ja videopuhelut tekivät hyvää, kuten arvelinkin.

Muinainen seksikeskustelu ei silti jätä minua rauhaan. En enää mieti, että Körde vertailisi minua muihin naisiinsa. Mietin sitä, että minä vertaan Kördeä muihin miehiin. Se tuntuu epäreilulta ja väärältä. Onhan meillä ollut tosi vähän yhteistä aikaa ja paljon luottamukseen liittyviä ongelmia puolin ja toisin.

Miksi en voi olla sellainen nainen, joka vain nauttii seksistä ja laukeaa saman tien, kun joku vähän koskettaa? Miksi olen tällainen tunne- ja tuntovammainen, että mikään ei tunnu miltään? Tai jos tuntuu, niin vain jonkun aivan randomin, ei millään tavalla ulkoisesti tai muutenkaan kiinnostavan miehen kanssa.

Körde on ulkoisesti aivan täydellinen, komea, kuuma, kiihottava, iso mies. Niin epäreilua!

Olen sanonut lukuisia kertoja Kördelle, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia, aikaa ja hellää kosketusta. Hän jollain tapaa kuulee ja kai ymmärtääkin sen, kunnes huomaan, että olen taas jyystettävänä. Sitten katoan jonnekin.

En halua olla loppuelämääni vain miehen tarpeiden tyydyttäjä. Toki sitäkin ja mielelläni olenkin, mutta seksin pitää olla vastavuoroista ja hyvää molemmille osapuolille. Tiedän, että Körde haluaa samaa.

Tarvitsen rauhaa, aikaa ja sellaisen olon, että kukaan ei odota minulta mitään. Ei laukeamista, ei ihmeellisiä seksitemppuja, ei tietynlaista reaktiota tai käyttäytymistä. Haluaisin vain ajan kanssa kokeilla kaikkia eri juttuja, jos vaikka jossain kohtaa alkaisi tuntua joltain. Mieluiten tosi hyvältä.

Tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Körden kanssa. Meillä on aina liian vähän yhteistä aikaa, eikä miehen keskittymiskyky yksinkertaisesti riitä hitaaseen toimintaan. Minä taas en saa suutani auki, koska pelkään, että toinen loukkaantuu tai että seksityö nousee jälleen puheeksi tai vitsailun aiheeksi.

Alan väkisinkin miettiä, olemmeko sittenkin liian erilaisia. Körde on niin sata lasissa koko ajan, ja minä taas sieltä toisesta ääripäästä. Voiko tällaisen saada toimimaan?

Eilen oli raskas päivä. Näimme Körden kanssa ja selvittelimme viikonlopun möläytyksiä puolin ja toisin.

Kerroin Kördelle, miten paljon minua loukkasi se, että hän vertaa minua eksiinsä seksissä. Ja että loukkaannuin myös siitä, kun hän epäili ja kyseenalaisti työtapojani.

Körde sanoi, ettei hän missään nimessä verrannut minua muihin naisiin. Työkommentin hän sanoi, koska ajatteli, että minun olisi helpompi tehdä töitä, jos näyttelisin nauttivani.

Tunnelma oli niin jännittynyt, että en jälleen kerran muista kaikkea, mitä puhuimme. Sen muistan, että Körde oli tosi masentuneen oloinen. Hänen silmistään oikein näki, että nyt mies menee jossain syvällä.

Körde sanoi, että hän on aina ajatellut olevansa hyvä seksissä. Hänellä on ollut vaikeitakin naisia, jotka hän on jossain kohtaa kuitenkin saanut tyydytettyä. Minä olen vaikein. 

Körde toisti, että hänellä on itsetunto aivan nollassa. Hän ei tiedä yhtään, mitä minulle pitäisi tehdä. Tai että haluanko edes häntä. Hän on ihan kädetön ja niin kuin olisi ensimmäistä kertaa panohommissa.

Yritin selittää, että vika on lähinnä minussa. Että olen aina kärsinyt tunnottomuudesta, mikä on ihan helvetin raskasta, kun haluja on niin paljon.

Kokeilimme jotain seksijuttuja, mutta huonolla menestyksellä. Körde oli jo ovella lähdössä kotiin, kun sain hänet vielä jäämään hetkeksi. Kysyin, kannattaako lähteä noin synkissä tunnelmissa minnekään yksin murehtimaan. Sanoin, että en ole lähdössä minnekään enkä luovuta helpolla, kun olen tuollaisen miehen löytänyt.

Aamulla yllätyin, kun Körde laittoi viestiä ja sanoi ikävöivänsä. Pyysin häntä käymään. Vietimme monta tuntia yhdessä.

Epäilen, oliko Körde ottanut jotain piristävää, koska hän oli tänään paljon paremmalla tuulella. Oma itsensä.

Minua jännitti, jos kaikki menee yhtä päin persettä kuin eilen. Pelkäsin sanoa mitään, koska möläytän koko ajan jotain väärää. Pelkäsin koskettaa, koska en halunnut yhtä kiusallista oloa itselleni kuin viime päivinä.

Mutta. Koska en ole luovuttaja, minä höpötin ja kosketin. Ajattelin, että tilanne ei voi tästä enää paljon pahemmaksi muuttua.

Kävikin niin, että meillä oli tosi kiva päivä ja ihan hyvää seksiä. Sain sanottua ääneen, mikä tuntui hyvältä, ja Körde jaksoi kuunnella.

Pienellä riskillä otin taikasauvani käyttöön. Siinä kävi lopulta niin, että Körde sai minut sormettamalla laukeamaan ja laukesi itsekin. Pisteet meille!

Eiliseen asti ajattelin, että ehkä seksi onkin se, joka erottaa meidät. Tämä päivä antoi pienen toivonpilkahduksen, että jokin ratkaisu seksiongelmiin löytyy. Harmi vaan, että Körde lähtee viikonloppuna ensin ulkomaille ja heti perään eri kaupunkiin Suomessa töihin.

Ehkä pieni etäisyys ja videopuhelut tekevät hyvää.