En voi uskoa, että sanon tämän, mutta sanon kuitenkin.

Seksi Körden kanssa tuntuu samalta kuin joku asiakas jyystäisi minua hulluna.

Körde tuli työreissultaan ja kävi moikkaamassa minua parin tunnin ajan, ennen kuin lähti seuraavaan kohteeseen. Parin viikon etäisyys ja videopuhelut tekivät hyvää, kuten arvelinkin.

Muinainen seksikeskustelu ei silti jätä minua rauhaan. En enää mieti, että Körde vertailisi minua muihin naisiinsa. Mietin sitä, että minä vertaan Kördeä muihin miehiin. Se tuntuu epäreilulta ja väärältä. Onhan meillä ollut tosi vähän yhteistä aikaa ja paljon luottamukseen liittyviä ongelmia puolin ja toisin.

Miksi en voi olla sellainen nainen, joka vain nauttii seksistä ja laukeaa saman tien, kun joku vähän koskettaa? Miksi olen tällainen tunne- ja tuntovammainen, että mikään ei tunnu miltään? Tai jos tuntuu, niin vain jonkun aivan randomin, ei millään tavalla ulkoisesti tai muutenkaan kiinnostavan miehen kanssa.

Körde on ulkoisesti aivan täydellinen, komea, kuuma, kiihottava, iso mies. Niin epäreilua!

Olen sanonut lukuisia kertoja Kördelle, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia, aikaa ja hellää kosketusta. Hän jollain tapaa kuulee ja kai ymmärtääkin sen, kunnes huomaan, että olen taas jyystettävänä. Sitten katoan jonnekin.

En halua olla loppuelämääni vain miehen tarpeiden tyydyttäjä. Toki sitäkin ja mielelläni olenkin, mutta seksin pitää olla vastavuoroista ja hyvää molemmille osapuolille. Tiedän, että Körde haluaa samaa.

Tarvitsen rauhaa, aikaa ja sellaisen olon, että kukaan ei odota minulta mitään. Ei laukeamista, ei ihmeellisiä seksitemppuja, ei tietynlaista reaktiota tai käyttäytymistä. Haluaisin vain ajan kanssa kokeilla kaikkia eri juttuja, jos vaikka jossain kohtaa alkaisi tuntua joltain. Mieluiten tosi hyvältä.

Tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Körden kanssa. Meillä on aina liian vähän yhteistä aikaa, eikä miehen keskittymiskyky yksinkertaisesti riitä hitaaseen toimintaan. Minä taas en saa suutani auki, koska pelkään, että toinen loukkaantuu tai että seksityö nousee jälleen puheeksi tai vitsailun aiheeksi.

Alan väkisinkin miettiä, olemmeko sittenkin liian erilaisia. Körde on niin sata lasissa koko ajan, ja minä taas sieltä toisesta ääripäästä. Voiko tällaisen saada toimimaan?

Eilen oli raskas päivä. Näimme Körden kanssa ja selvittelimme viikonlopun möläytyksiä puolin ja toisin.

Kerroin Kördelle, miten paljon minua loukkasi se, että hän vertaa minua eksiinsä seksissä. Ja että loukkaannuin myös siitä, kun hän epäili ja kyseenalaisti työtapojani.

Körde sanoi, ettei hän missään nimessä verrannut minua muihin naisiin. Työkommentin hän sanoi, koska ajatteli, että minun olisi helpompi tehdä töitä, jos näyttelisin nauttivani.

Tunnelma oli niin jännittynyt, että en jälleen kerran muista kaikkea, mitä puhuimme. Sen muistan, että Körde oli tosi masentuneen oloinen. Hänen silmistään oikein näki, että nyt mies menee jossain syvällä.

Körde sanoi, että hän on aina ajatellut olevansa hyvä seksissä. Hänellä on ollut vaikeitakin naisia, jotka hän on jossain kohtaa kuitenkin saanut tyydytettyä. Minä olen vaikein. 

Körde toisti, että hänellä on itsetunto aivan nollassa. Hän ei tiedä yhtään, mitä minulle pitäisi tehdä. Tai että haluanko edes häntä. Hän on ihan kädetön ja niin kuin olisi ensimmäistä kertaa panohommissa.

Yritin selittää, että vika on lähinnä minussa. Että olen aina kärsinyt tunnottomuudesta, mikä on ihan helvetin raskasta, kun haluja on niin paljon.

Kokeilimme jotain seksijuttuja, mutta huonolla menestyksellä. Körde oli jo ovella lähdössä kotiin, kun sain hänet vielä jäämään hetkeksi. Kysyin, kannattaako lähteä noin synkissä tunnelmissa minnekään yksin murehtimaan. Sanoin, että en ole lähdössä minnekään enkä luovuta helpolla, kun olen tuollaisen miehen löytänyt.

Aamulla yllätyin, kun Körde laittoi viestiä ja sanoi ikävöivänsä. Pyysin häntä käymään. Vietimme monta tuntia yhdessä.

Epäilen, oliko Körde ottanut jotain piristävää, koska hän oli tänään paljon paremmalla tuulella. Oma itsensä.

Minua jännitti, jos kaikki menee yhtä päin persettä kuin eilen. Pelkäsin sanoa mitään, koska möläytän koko ajan jotain väärää. Pelkäsin koskettaa, koska en halunnut yhtä kiusallista oloa itselleni kuin viime päivinä.

Mutta. Koska en ole luovuttaja, minä höpötin ja kosketin. Ajattelin, että tilanne ei voi tästä enää paljon pahemmaksi muuttua.

Kävikin niin, että meillä oli tosi kiva päivä ja ihan hyvää seksiä. Sain sanottua ääneen, mikä tuntui hyvältä, ja Körde jaksoi kuunnella.

Pienellä riskillä otin taikasauvani käyttöön. Siinä kävi lopulta niin, että Körde sai minut sormettamalla laukeamaan ja laukesi itsekin. Pisteet meille!

Eiliseen asti ajattelin, että ehkä seksi onkin se, joka erottaa meidät. Tämä päivä antoi pienen toivonpilkahduksen, että jokin ratkaisu seksiongelmiin löytyy. Harmi vaan, että Körde lähtee viikonloppuna ensin ulkomaille ja heti perään eri kaupunkiin Suomessa töihin.

Ehkä pieni etäisyys ja videopuhelut tekevät hyvää.

”Mä olen aina saanut kaikki naiset jollain keinolla nauttimaan. Sen on kuullut ja nähnyt, kun mä panen niitä. Susta en saa mitään irti. Sä et reagoi mihinkään. En tiedä yhtään, mitä haluat tai mitä mun pitäisi sulle tehdä, että näkisin, että nautit. Noinko sä töitäkin teet vai yritätkö edes esittää miehille, että nautit?” (Körde 15.8.2026)

Palasin eilen työkeikalta valmiiksi ahdistuneena ja väsyneenä. Körde tuli hakemaan minua asemalta. Vietimme päivän yhdessä ennen hänen yövuoroaan.

Ja mikä päivä siitä tulikaan.

Osasin odottaa, että koen jonkinlaisen romahduksen ja kriisin sitten, kun lopetan seksityöt. En osannut odottaa, että kaikki tapahtuukin jo nyt ja Körde räjäyttää seksuaalisen itsetuntoni ja -luottamukseni kirjaimellisesti pillun päreiksi.

Olen aavistellut, että tiukempi seksikeskustelu tekee tuloaan. Olenhan täälläkin sivulauseessa maininnut, miten meidän seksielämämme on lähinnä sitä, että minä tyydytän Kördeä. Olen niin miellyttämisenhaluinen, että laitan mieluusti omat tarpeeni syrjään tai kokonaan pois päältä.

Välillä olen yrittänyt ohjata Kördeä hellempiin ja rauhallisempiin otteisiin. Hän on ehkä sekunnin kuunnellut ja yrittänyt, kunnes taas on täysi härdelli päällä.

Olen varonut puheitani myös siksi, että Kördellä on erektio-ongelma, jota en omalla toiminnallani halua pahentaa tai vaikeuttaa. En siis voi spontaanisti sanoa, minkälaista asentoa haluaisin tai pyytää miestä nostamaan minut seinälle tai jotain muuta. Kun ei seiso, niin ei seiso. En halua aiheuttaa toiselle paineita tai sellaista tunnetta, että hän ei riitä tai pysty tekemään tarpeeksi minun nautintoni hyväksi.

Huomasin eilen päivällä, että Körden mieliala alkoi mustua ja hän alkoi tiuskia minulle. Vetäydyin ja toivoin, että mies lähtisi menemään. Pian hän pyysi anteeksi, kun kaataa aina pahan olonsa minun niskaani. Hän avautui siitä, miten erektio-ongelma ja muut terveyshuolet painavat jatkuvasti hänen mieltään. Kuulemma itsetunto on aivan nollassa.

Sitten Körde antoi palaa. Hän vertasi minua muihin naisiinsa, arvosteli tai vähintään kyseenalaisti työtapaani ja asiakkaiden kohtelua. Tai näin minä hänen kommenttinsa tulkitsin.

Tuntui hirveältä kuunnella, kun Körde arvosteli sitä, miten olen ja käyttäydyn seksin aikana. Itkin koko ajan. Miehen sanat osuivat johonkin niin syvään haavaan, että en tiedä, miten kestän tätä oloa.

Vihaan sitä, kun minua verrataan muihin naisiin. Ja kun verrataan seksissä, se on jotain aivan paskaa. Saan kuulla tarpeeksi arvostelua ja vertailua asiakkailtani. En halua samanlaista kohtelua kumppaniltani.

Nyt kun nukuin yön yli, ymmärrän, että tämäkin keskustelu piti käydä ja aloittaa. Ehkä sen olisi voinut tehdä hienovaraisemmin. Liikutaan kuitenkin tosi herkällä ja haavoittavalla alueella, jossa syyttely ja arvostelu voivat jättää syvät jäljet.

Henkeen ja vereen miellyttäjänä pahin painajaiseni on kuulla, että toinen ei ole tyytyväinen toimintaani seksissä. Olen täysin epäonnistunut.

Olen kokenut oloni kiusalliseksi, kun harrastamme seksiä. En yksinkertaisesti vain tunne mitään. Tiedän, että tuon sanominen ääneen olisi hajottanut Kördeä, koska hän on ollut terveyshaasteidensa takia muutenkin masentunut.

Olen siis ollut hiljaa, keskittynyt hoitelemaan häntä ja sivuuttanut lähes kokonaan omat tarpeeni. Eihän se näin voi parisuhteessa mennä.

Puhumattomuus johtuu osittain siitä, että minun on vaikea sanoittaa tunteitani ja kertoa, mitä haluaisin seksissä. Olen niin tottunut tyydyttämään muita, että en edes tarkkaan tiedä, mitä enää haluan.

Koen itseni täysin vialliseksi, koska en tunne mitään.

Kinderin kanssa tunsin jopa yhdynnässä jotain. Paljonkin. Sen miehen kanssa seksi oli niin rauhallista, intensiivistä ja superhidasta, että ehdin paremmin mukaan touhuun.

Sama on toistunut niissä satunnaisissa asiakaskohtaamisissa, joissa yhdyntä on tuntunut joltain tai olen saanut sormettamalla orgasmin. Tilanne on ollut rauhallinen ja levollinen. Minulla on ollut turvallinen olo eikä mitään paineita laukeamisesta. Siinä tilassa pystyn toisinaan unohtamaan suorittamisen ja miehen tyydyttämisen.

Miten kerron näitä asioita miehelle, jolla on erektio-ongelma ja joka on tottunut naisiin, jotka ilmeisesti kiljuvat riemusta, kun penis menee pilluun?

En minä tarvitse mitään erikoisia temppuja, vaan hidasta ja rauhallista etenemistä ja turvallisen olon.

Supertylsää ja tavallista. Ehkä säälittävääkin. Että kovan ammattilaisen kuoren alla seksityöntekijä kaipaakin vain hellää kosketusta, silittelyä ja rauhallista tahtia.

On erikoista olla aivan paskana eilisestä keskustelusta ja samalla tietää, että juuri tällainen romahdus oli nyt parasta, mitä minulle voi tapahtua.

"Saisin kenet vain haluaisin, mutta haluan vain sinut. Sä sanot aina, että me selvitään yhdessä kaikesta. Nyt on mun vuoro sanoa, että kyllä me tästäkin yhdessä selvitään. Rakastan sua." (Körde 15.8.2026)

”I choose to play stupid, but trust me. I know everything you think I don´t.”

Körde on ollut hyvin erilainen siitä lähtien, kun hän suostui tulemaan vihaisena luokseni puolitoista viikkoa sitten.

Se oli ensimmäinen kerta, kun hän ei poistanut numeroani tai laittanut estoja, vaan tuli paikan päälle selvittämään asioita.

Körde on ollut seksissä huomaavaisempi. Häntä selvästi haittaa, kun hän ei pysty tyydyttämään minua samalla tavalla kuin minä hänet. Tästä on toki keskusteltu, kuten jo aiemmin kirjoitinkin. En siis syytä Kördeä tai hänen passiivisuuttaan mistään. Nautin tyydyttää ja hoidella häntä. Se on parasta.

Körde on myös yrittänyt tosissaan järjestää meille yhteistä aikaa. Toki hän edelleen katoaa kotipaikkakuntansa touhuihin ja kiireisiin, mutta ei yhtä paljon kuin ennen.

Körde hakee aiempaa enemmän läheisyyttä ja kertoo syvemmin tunteistaan.

Silti joka kerta, kun hän sulkee oven, mietin, näenkö miestä enää koskaan.

Minulla on hyvä olo Körden lähellä, mutta yksin ollessa ahdistus iskee välillä tosi kovaa. Toisinaan valvon öisin ja mietin, mitä Körde puuhailee ja mistä kaikesta hän valehtelee vai valehteleeko. Kun luottamusta ei ole, omat katastrofiajatukset lähtevät herkästi laukalle.

En halua olla sellainen nainen, joka koko ajan varmistelee omaa asemaansa tai kyselee miehen perään.

Olen tämän viikon työreissussa. Uskon, että viikon varrella selviää, missä menen Körden kanssa. Vetääkö hän taas herneen nenään vai kestääkö hän sen, että olen töissä muualla?

Olen niin syvällä tässä jutussa, että pikkuhiljaa kaikki epäkohdat alkavat näyttää normaalilta. Onneksi lähipiirissä on muutama järjen ääni, jotka säännöllisesti kysyvät, milloin helvetissä aion jättää Körden. Silloin aina tajuan, että niin, eihän se ole oikeasti normaalia, jos harva se päivä varoo toisen mielialoja ja äänen korottamisia. Tai kulkee hieman varuillaan kaupungilla, jos jostain tulee joku hullu eksä puukon kanssa päälle.

”Eksä sanoi, että se puukottaa kaikki, jotka yrittävät tulla mun ja sen väliin.” (Körde 6.8.2026)

Eilen oli ihana, elokuinen kesäpäivä. Makoilin Körden kainalossa läheisellä rantakalliolla. Tunsin, miten kallio kannatteli painoani. Vasemmalla näkyi tummia sadepilviä ja oikealla aurinkoa niin, että piti vähän siristellä. Körde hipsutteli minua minifarkkuhameen alta. Minä silittelin miehen vahvaa rintakehää.

Mietin, miten voin olla jo 45-vuotias, edelleen hengissä ja kokea näin täydellisen timanttisia, ainutlaatuisia hetkiä.

Aiemmin aamulla kysyin Kördeltä, miten kaikki oli oikeasti mennyt eksän kanssa. Ei puhuta siitä, kun nyt on niin hyvä mieli.

Kysyin myöhemmin uudestaan. Sain kuulla tuon alussa olevan lausahduksen ja sen, että Körde ei ollut kertonut minusta mitään eksälleen. Tai että hänellä olisi meneillään mitään vakavampaa toisen naisen kanssa. Körde sanoi, että hän esittää nyt sen verran kuin on tarpeen. Kun yksi tai useampi talokauppa saadaan pois alta, hän pääsee eksästään vapaaksi.

Uskoo, ken tahtoo. En tiedä, mitä ajatella. Haluaisin niin uskoa, että olen tärkein nainen Körden elämässä. Samalla faktat ja aiemmat kuviot puhuvat toista.

Kerroin Kördelle eilen, että aion pian lopettaa työt. Lisäsin, että joudun vielä tekemään tietyn summan, jotta saan pakolliset kulut maksettua ja säästöön rahaa.

Körde veti herneen nenään. Hän paasasi siitä, miten en voi samaan aikaan puhua lopettamisesta, jos kuitenkin aion jatkaa. Että se on joko tai. Ja jos hän kerrankin näkee mainokseni jossain lopettamispäätöksen jälkeen, se on kerrasta poikki.

Körde antoi taas palaa siihen malliin, että meinasin alkaa itkeä. Töiden lopettaminen ei ole mitenkään helppo päätös minulle. Tiedän, että se on tehtävä pian, koska pääni ei kestä enää. Silti työ on ollut käytännössä koko identiteettini ja elämäni sisältö usean vuoden ajan. Asiakkaita ei tule ikävä, mutta sitä tulee, että toimeentulo on turvattu ja koen, että hallitsen omaa elämääni.

En itkenyt. Odotin, että Körde rauhoittuu.

Myöhemmin Körde otti puheeksi sen, miten hän ei vieläkään tiedä, mistä kaikesta pidän seksissä. Sanoin, että minun on vaikea olla saavana osapuolena. Seksityö on vaurioittanut minua, ja meidän epäselvä tilanne vaikuttaa myös. Körde sanoi ymmärtävänsä.

Kaikki on jotenkin levällään ja silti ehkä paremmin kuin aiemmin. Jatkan siis keräilyä ja otan kaiken irti yhteisistä hetkistä, joita tuon miehen kanssa saan viettää.