”Nyt tuli ensimmäinen tyyppi, joka on käyttänyt sun palveluita. Ajattelinkin, että kyllä jossain välissä tulee vastaan. Olisin voinut jättää sen keskustelun väliin, otti vähän luonnon päälle kuunnella. Melkoisia palveluita sulta saa. Vähän listan ulkopuoleltakin.” (Körde 18.10.2026)

En jaksanut Körden kyräilyä pidempään, joten kysyin eilen illalla kuulumisia. Hän vitsaili ensin ja sitten pääsimme aiheeseen.

Hän oli hermostunut töistäni ja tuosta kivasta keskustelusta asiakkaani kanssa.

Sanoin Kördelle, että käske minun sitten lopettaa työt.

”En. Sanoin jo, että se aika tulee. Siihen asti täytyy kuunnella tai kestää mun kiukuttelua. Sitten vasta kun pystyn oikeasti kunnolla auttamaan sua kaikessa. Nyt ei ole vielä se hetki mulla.”

Kysyin Kördeltä, mitä asiakas oli kertonut ja mitä Körde tarkoitti listan ulkopuolisilla palveluilla. Hän ei suostunut kertomaan.

Sanoin Kördelle, että ei hän voi kertoa tuollaista ja sitten jättää asiaa roikkumaan. Kuulemma voi.

Meni niin hermo.

Tässä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan työt saman tien tai jätän Körden. En kestä tätä jatkuvaa painetta, syyllistämistä ja ihme kyräilyä.

Körde on tiennyt ensimmäisestä viikosta asti, mitä teen työkseni. Hän lähti silti tähän kuvioon mukaan. Minä en ole ketään pakottanut mihinkään. Tiedän tasan tarkkaan, mitä paskaa iso osa elämästäni on enkä haluaisi kuormittaa sillä muita ihmisiä.

Mutta hän itse halusi lähteä tähän.

Päätin illalla, että lopetan työt parin viikon päästä. Teen vielä yhden työreissun ja sitten häviän vittuun kaikilta foorumeilta. Jään nollatuloille ja hyppään tyhjän päälle, mutta sekin vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta kuin nykyinen tilanne.

Mikään määrä rahaa ei korvaa mielenterveyttä.

En kerro päätöksestäni kenellekään. Tai ystäväni toki lukevat sen täältä blogista, mutta Kördelle tai siskolleni en sano mitään. Kerron sitten parin viikon päästä.

Jos Körden käytös ei muutu, laitan myös miehen vaihtoon. Kestän ja siedän paljon, mutta sitten kun tulee mitta täyteen, paluuta ei enää ole.

Se. Hetki. On. Todella. Lähellä.

(Jaahas. Olenkin taas estolistalla, huomasin juuri.)

Paska viikko takana. Ihan vitun paska viikko.

Körde lähti viime lauantaina työmatkalle tuhansien kilometrien päähän. Alkuviikon kuuntelin, kuinka hän kertoi touhuistaan paikallisella strippiklubilla. Pienet, tummat naiset (Körden naisihanne) piirittivät Kördeä, halusivat ottaa yhteiskuvia ja kosketella häntä.

Oli kiva kuunnella, kun Körde sanoi, että olisi ollut niin helppo saada seksiä (ilmaiseksi). Mielikin teki, koska kuinkas muuten, kun puolialastomia naisia pyörii kimpussa. Koko ajan piti hätistellä, että älä koske.

Kuuntelin itku kurkussa ja mietin, että ehkä Körde vaihtaa minut pieneen aasialaiseen naiseen.

Sama toistui seuraavana iltana. Sillä erolla, että nyt joku nainen oli lähtenyt Körden perään ja tullut hotellille asti tarjoamaan seuraansa oikein ilmaiseksi. Körde ei ollut suostunut.

Seuraavana päivänä meni täydellisesti hermot, kun kuuntelin, miten Körden työkaverit olivat ostaneet pilkkahintaan paikallisilta seksiseuraa. Sanoin Kördelle, että te siellä sujuvasti käytätte hyväksi ihmiskaupan uhreja enkä voi sietää sellaista käytöstä.

Saimme lopulta ihan asiallisen keskustelun tuosta aikaiseksi, ja tilanne rauhoittui.

Sitten oli muutama päivä rakkauspöhinää, vaaleanpunaisia laseja ja ties mitä keijupölyä.

Kunnes.

Kuten arvata saattaa.

Tapahtui jotain, mistä Körde loukkaantui. Mies veti liinat kiinni, muuttui kylmäksi ja vetäytyi. Ja niin kuin joka ikinen kerta aiemmin, en ihan tiedä, mitä tapahtui.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun pari Körden lähettämää viestiä katosi bittiavaruuteen. En vastannut viesteihin, koska mitään viestejä ei tullut perille. Tähän päälle en vastannut Körden puheluun, koska olin juuri bussissa matkalla siskoni luokse.

Ilmeisesti nämä yksittäiset asiat yhdessä olivat liikaa. Selitin myöhemmin omalta osaltani tilanteen ja toivoin, että voisimme soittaa eilen eli lauantaina. Körde ei reagoinut viestiini mitenkään eikä vastannut puheluuni. Hän laittoi vain viestin, että on veljensä kanssa syömässä ja että soitellaan joku toinen päivä.

Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.

Olen ollut koko viikonlopun tosi ahdistunut. Tiedän, että en todellakaan ole mikään täydellinen ja teen virheitä, mutta ansaitsenko kuitenkaan tällaista kylmää kohtelua. En minusta. Tai en tiedä. Ehkä olen vain niin vitun paska, että en itse edes tajua, miten paska olen.

Olen pyytänyt Kördeä monta kertaa sanomaan suoraan, jos häntä vituttaa tai olen tehnyt jotain väärin. Että hän voisi vaikka viestiin laittaa, että nyt meni hermot, palataan muutaman päivän päästä. Mutta tällainen vetäytyminen ja hiljeneminen on tosi raskasta, kun jään murehtimaan ja miettimään, mikä toisella on.

Siskoni oli sitä mieltä, että mies tekee tuon tarkoituksella ja kiusaa minua tahallaan. En tajua, miten jaksat tuollaista alistamista. Olet liian kiltti. Minä olisin jo lyönyt miestä.

En tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä. En jaksaisi taas yrittää ratkaista tätäkin juttua ja pahoitella asioita. Enhän edes tiedä, onko Körde oikeasti suuttunut jostain vai kuvittelenko kaiken. Ehkä häntä ei vain nyt kiinnosta olla minuun yhteydessä.

Aina kun tulee näitä keissejä Körden kanssa, palaan siihen ajatukseen, että ansaitsen huonoa kohtelua ja jonkin rangaistuksen. Menihän elämästäni noin 40 vuotta sillä ydinuskomuksella, että minua pitää rangaista, koska olen tehnyt jotain pahaa. Olen päässyt tuosta ajatuksesta jo tosi paljon irti, mutta näköjään se elää ja voi hyvin jossain syvällä sisimmässäni.

"Oot uskomaton mimmi. Oon niin etuoikeutettu, kun saan sun huomion."                                 (Körde 4.10.2026)

Lähdin eilen iltapäivän ruuhkajunassa yöksi Körden viereen samaan kaupunkiin kuin viikko sitten. Mietin, miten hullua on mennä muutamaksi tunniksi toisen viereen ja lähteä tyyliin ensimmäisellä aamujunalla takaisin kotiin. Mietin, miten monet ajattelevat, että juoksen miehen perässä, kun hän vähän napsauttaa sormiaan.

Sitten lopetin ja aloin elää.

Makoilin illalla hotellihuoneen puhtaissa, valkeissa lakanoissa ja odotin, että Körde tulisi töistä. En tiedä, kumpi meistä lopulta oli väsyneempi, mutta valvoimme yökahteen ja heräsimme aamukuudelta nauttimaan vielä hetken yhteisestä ajasta.

En kestä, miten hyvältä tuntui herätä ja mönkiä takaisin Körden kainaloon. Kuuma, alaston mies ja siinä vain minua varten.

Körde sanoi illalla, että hän on alusta asti epäillyt, että minulla on muita samanlaisia kuvioita hänen rinnallaan. Körde kysyi, enkö varmasti käytä mitään aineita, kun olen aina niin hyvällä tuulella hänen seurassaan. Hänen on kuulemma vaikea ymmärtää, että voin olla näinkin selväjärkinen kaiken kokemani jälkeen.

Sanoin, ettei minulla ole muita kuvioita enkä käytä kuin reumalääkkeitä. Sinullahan niitä erinäisiä kuvioita on ollut ja on, oli pakko kuitata takaisin.

Huomasin, että jäin taas epäilemään, mitä aineita Körde itse vetää. Miehellä on niin hullu työputki menossa, ja hän totesi eilen, ettei ole tarvinnut edes piriä, että jaksaisi.

Jossain kohtaa yöllä laitoin taustamusiikiksi Juden I Know -biisin. Meillä on tapana soittaa omia lempikappaleitamme, kun molemmat tykkäämme musiikista tosi paljon.

I Know on yksi niitä kappaleita, joita kuuntelin lakkaamatta synkimpinä aikoina. Olin vaikeasti masentunut, pikkuveli kuoli, äiti kuoli ja olin varma, että minä olen seuraava. Koin niin musertavaa yksinäisyyttä ja surua, että sitä tuskin unohdan koskaan.

En kertonut Kördelle tuota. Halusin vain testata, mitä minussa nyt heräisi.

Körden läheisyys, seksi, paljas iho, kuuma lihaksikas vartalo, silittely. Mies puhumassa rakkaudesta ja siitä, miksi emme tavanneet jo vuosia sitten. Minulla vapaat kädet tehdä hänelle mitä vain haluan. Körde hieromassa ja ihastelemassa selkääni ja pakaroitani. 

Miten paljon elämä ja ajatukset voivat muuttua? Mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta, jos olisin vuosia sitten tehnyt itselleni jotain tai vaikka jättänyt syöpähoidot väliin ja kuollut?

Toisinaan jossittelu kannattaa.

Synkimpinä aikoina en voinut kuvitellakaan, että kokisin mitään lähellekään tällaista kuin nyt Körden kanssa. Siihen peilattuna on aivan sama, huijataanko minua tai onko mikään tässä aitoa. Jos en saa muuta, niin ainakin minulla on nämä satunnaiset hetket. Hetket, kun minusta tuntuu, että haluan elää enkä kuolla.

Ja se I know. Se oli yhtä riipaisevan surullinen kuin aina ennenkin. Nyt vaan en enää itkenyt.

Kolme viikkoa kestänyt näkemistauko Körden kanssa päättyi viikonloppuna. Kyllästyin jatkuvaan kyräilyyn ja vittuiluun ja lähdin miehen luokse selvittämään, onko tässä enää mitään pelastettavissa.

Kun Körde laittoi minut hotellihuoneen puhtaille, valkoisille lakanoille makaamaan, tiesin heti, että on.

Mies katseli minua sen verran himokkaasti, että en miettinyt enää hetkeäkään, kannattiko antaa periksi ja lähteä Körden perään.

Yhden yön hotellivisiitti venyi kahteen yöhön.

Tunsin oloni pitkästä aikaa rentoutuneeksi enkä murehtinut työkuvioita. Heti kun pääsen pois asunnoltani, vapaudun ja koen olevani minä enkä pelkästään seksityöläinen.

Seksityö on niin kuin joku saatanan terminaalivaiheen syöpä, joka jäytää ihmisen elävältä.

En tiedä, miten osaisin kuvailla viikonloppua. Siinä oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sain nukkua kaksi kokonaista yötä Körden kainalossa, mikä on niin käsittämätöntä luksusta, että ei mitään järkeä. 

Melkein koko lähipiirini pitää Kördeä hulluna öykkärinä, joka olisi kannattanut heivata menemään jo ensimmäisenä sunnuntaiaamuna vuosi sitten marraskuussa. Syytän tästä osittain itseäni, koska kerron liiankin suoraan kaikista sattumuksista, joita miehen kanssa on ollut. Toki ne asiat ovat totta, ja olen kärsinyt paljon.

Mutta Kördessä on toinenkin puoli. Mies osaa olla tosi herkkä, jopa ujo. Hän voi hakata ihmisiä ja tehdä epämääräisiä juttuja, mutta minua hän ei satuttaisi fyysisesti koskaan. Hän suojelee kaikkia, joista välittää.

Körde tulee ravintolassa viereeni istumaan, koska haluan olla kiinni hänessä enkä niin, että pöytä on välissä. Mies suostuu yhä vain kuuntelemaan Isac Elliotia, vaikka ei voi sietää kyseistä tyyppiä.

Eilen Körde rasvaili vartaloani ja sain kerrankin vain nauttia tekemättä mitään. Ja toisaalta saan tehdä hänelle seksissä mitä tahansa haluan. Saan alistaa, olla alistettuna, makoilla miehen kainalossa ja selän päällä. Körden lähellä on hyvä ja turvallinen olla.

Kördellä on ihan hullu huumori, ja olen vuoden aikana nauranut enemmän kuin vuosiin. Hän haastaa ja ravistelee kontrollifriikkiä aikatauluelämääni joka päivä.

Tämän kaiken haluaisin kertoa, kun siskoni ihmettelee, miten annan jonkun äijän alistaa itseäni näin pahasti.

Körde saattoi minut tänään asemalle. Kun iso mies halasi ja rutisti minua, tunsin olevani turvassa ja niin oikeassa paikassa. Melkein itkin, kun mietin, miten kova ikävä jo oli. Ja kun pelkään, että joudun tyytymään vain näihin yksittäisiin muutamiin päiviin, kun voimme olla yhdessä.

Pian Kördellä on taas pari ulkomaanreissua, kiireinen elämä ja yhteinen koti eksänsä kanssa.

”Sä vaan valehtelet itsellesi, kun yrität väkisin väittää, että mä oon just se oikea. Kyllähän sä sen näet, että ei tässä ole kuin yksi asia täydellistä.” (Körde 14.9.2026)

Meillä oli monta hyvää viikkoa Körden kanssa. Hän harrasti rakkauspommitusta jopa siihen pisteeseen asti, että minua melkein alkoi ahdistaa. Muutaman päivän ajan koin, etten enää tunne mitään miestä kohtaan. Se toki meni nopeasti ohi.

Maanantaina tilanne kärjistyi. Körde hermostui, kun en vastannut tarpeeksi nopeasti yhteen kysymykseen. Kysymys koski aiempia seksikokemuksiani.

Ennen kuin olin ehtinyt tajuta, mitä tapahtuu, hän läppäsi luurin korvaan ja laittoi vihaisia viestejä perään.

Rakkauspommitus.

The End.

Tavoistaan poiketen Körde jätti linjat auki eli hän ei poistanut minua kokonaan elämästään. Aloin lepytellä miestä sydänhymiöillä. Parin päivän jälkeen hän suostuikin taas puhumaan.

Körde avautui, mistä oikeasti hermostui. Hän hermostui, kun en lähtenyt hänen luokseen yöksi toiseen kaupunkiin, jossa hän on työreissussa. Ja nimenomaan siitä, kun en heti suostunut enkä ollut tarpeeksi innoissani hänen ehdotuksestaan.

Epäröintini oli merkki siitä, etten välitä hänestä ollenkaan. Jos välittäisin, tekisin, kuten hän haluaa.

Selitin Kördelle, että meillä on hyvin erilaiset tavat reagoida asioihin. Hän innostuu sekunnissa ja on aina energinen ja valmis kaikkeen. Minä sanon pääsääntöisesti kaikkeen aina ensin ei, kunnes mietin muutaman päivän asiaa ja todennäköisesti päädyn innostumaan.

Sanoin, että tuo on niin ratkaiseva ero meissä, että väkisinkin tulee väärinymmärryksiä ja erilaisia törmäyksiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö välittäisi hänestä tosi paljon.

Körde ehkä ymmärsi ja uskoi minua osittain. Hän kuitenkin jatkoi syyllistämistä ja painostamista.

Körde sanoi, ettei ole koskaan tavannut yhtä kovaa manipuloijaa kuin minä olen. Hän ei ole aiemmissa suhteissaan ikinä riidellyt kenenkään kanssa eikä ainakaan tässä määrin kuin me riitelemme. Hän kokee olevansa minun sätkynukkeni, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Olen ärsyttävä ja outo, ja luultavasti juuri siksi hän onkin niin rakastunut minuun.

Nämä olivat siis Körden puhetta lähes sanasta sanaan, ei minun tulkintaani.

Tällä viikolla olen jälleen miettinyt, onko tässä suhteessa yhtään mitään järkeä. Meillä ei ole yhteistä aikaa, mutta haasteita sitäkin enemmän. Olen ahdistuneempi kuin vuosiin. Joudun viikoittain kohtaamaan pelkojani siitä, että minut hylätään tai minulle ärähdetään, jos sanon tai teen jotain väärin. Mietin, käyttääkö Körde vain minua ja nauraa selkäni takana hyväuskoisuudelleni.

Tyhmä ja helppo nainen.

Silti hyvät hetket ovat niin hyviä, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Minusta on tullut vajaan vuoden aikana paljon rohkeampi. Peloista huolimatta uskallan puolustaa itseäni ja pitää kiinni rajoistani. En ole enää niin ehdoton. Yritän opetella puhumaan tunteistani ja ilmaisemaan itseäni selkeämmin, vaikka vastapuolena on varsin haastava kaveri.

Mitään näistä en pystyisi tekemään yksin tai jonkun ihan kivan, normaalin miehen kanssa.

Otan koko paketin.