Makasin Körden vieressä sängyllä. Tuijotin eteeni ja pyöritin pörröistä, mustaa hiuspompulaa sormissani. Laskin sormien liikettä yksi, kaksi, kolme, neljä. Aivot jäätyivät eikä päässäni liikkunut ajatustakaan. Tuijotin tyhjään ja kuulin oman ääneni.

Kumpikin meistä tietää, mitä siellä teidän sängyssä on tapahtunut, mutta vain toinen meistä voi sanoa sen ääneen.

Odotin vastausta. Körde kierteli ja kaarteli. Vastaus jäi roikkumaan ilmaan. Mies ei suostunut ääneen sanomaan, millä keinoilla hän tyydyttää eksänyksäänsä.

Ennen sänkykohtausta olin aamulla istunut Körden auton kyytiin. Hän halusi viedä minut neutraalille maaperälle aamukahville.

Olin juuri edellisenä päivänä lopettanut työt. Tein sen suunniteltua aiemmin, koska en enää kestänyt Körden painostusta ja vihaa. Poistin kaiken asiakasdatan, suljin tilit ja ilmoitukset.

Toivoin, että Körde olisi tyytyväinen.

Väärin.

Körde aloitti sellaisen vaahtoamisen, että aloin miettiä, miten ihmeessä pääsen auton kyydistä pois. Körde korotti ääntään ja tykitti tekstiä siihen malliin, että jäädyin täysin. Menin piiloon jonnekin pääni sisälle ja hiljenin.

Jopa mies itse tajusi, miten tukalaksi koin tilanteen. Hän ehdotti, että voisi heittää minut saman tien kotiin. En halunnut mennä.

Körde ei huokaissut helpotuksesta, kun työhelvettini on nyt lopullisesti ohi. Sen sijaan hän raivosi, miten saatoin kertoa asiakkaille, että lopetan työt.

Niinkö tärkeitä he ovat sinulle ja näinkö varmistat asiakasringin johonkin lähitulevaisuuteen, kun jatkat töitä?

Minä kun ajattelin, että ainoa virheeni olisi ollut se, että menin kertomaan etukäteen Kördelle viimeisen työpäiväni ajankohdan. Aiheutin sillä miehelle ylimääräistä stressiä ja painetta.

Ei ihan mennyt putkeen tälläkään kertaa.

Kahvireissulla saimme jonkinlaisen välirauhan tehtyä. Tai Körde sanoi, että minun työstäni ei puhuta enää koskaan. Piste.

Välirauha kai sekin.

Tulimme kotiini. Istuin sohvalla Körden sylissä. Hän ihasteli takapuoltani farkuissa, jotka hän oli toivonut, että ostan itselleni. Niissä kuulemma lutkaperse pääsee oikeuksiinsa.

Olin tyytyväinen ja helpottunut, kun Körde rauhoittui. Minulla ei ollut enää koko ajan sellainen olo, että alan itkeä.

Sitten tuli puheeksi, että lähden illalla syömään siskoni ja hänen poikiensa kanssa. Kun Körde kuuli ravintolan nimen, hän meni todella vaikeaksi.

Tiesin, että nyt tulee seuraava pommi.

Pakotin miehen kertomaan, miksi hän reagoi niin oudosti iltasuunnitelmiini.

Mies kiemurteli ja kertoi, että hän on menossa samaan kohteeseen yhden porukan kanssa. Siihen kuuluu hieman ei välttämättä laillisia bisneksiä ja nainen tai naisia.

Lopulta selvisi, että hän oli menossa eksänyksänsä kanssa hotelliin yöksi. Tarkoitus oli ensin selvitellä jotain epämääräisiä asioita ravintolassa. Sen jälkeen ilmeisesti Körde, hänen miespuolinen kaverinsa ja eksänyksä menisivät panemaan hotellihuoneeseen. Tai korjaan. Kaveri panisi eksänyksää ja Körde katselisi vierestä, koska sellaista he tykkäävät tehdä.

Siinä kohtaa Körde sanoi, mennäänkö tuonne sänkyyn makoilemaan ja juttelemaan.

Keskityin niin siihen saatanan hiuspompulan pyörittämiseen, että ehkä puolet puheista meni ohi.

Yksi kohta jäi elävästi mieleen. Körde nimittäin sanoi, että kaikesta huolimatta hän kertoi minulle, mitä tapahtuu, koska ei halua salata mitään.

No, vittu sehän on aivan mahtavaa, että hän on minulle rehellinen!

Körde painostaa, vittuilee, suuttuu ja tekee kaikkensa, että minulla on maailman paskin olo töistäni. Sitten kun vihdoin vuoden jälkeen tajuan lopettaa työt, sekään ei ole hyvä. Sen sijaan hän saa muhinoida eksänyksänsä kanssa samassa sängyssä kotonaan ja lähteä omienkin sanojensa mukaan pettämään minua hotelliin.

Mutta se on ihan fine, koska hän on vittu rehellinen eikä halua salata minulta mitään. Ai niin. Hän myönsi olevansa mulkku.

Haluatko, että teen jotain radikaalia ja poistan mahdollisimman nopeasti eksän kuvioista vai teenkö sen omassa tahdissani? Körde kysyi.

Mitä ihmettä voin tuohon sanoa? En todellakaan ota vastuuta Körden tekemistä valinnoista, jotka liittyvät hänen raha-asioihinsa, asumiskuvioihinsa ja ties mihin. Sanoin jälleen kerran, että älä ainakaan kerro sellaisia yksityiskohtia, joiden takia minä voin joutua vaikeuksiin.

Siitä ei kuulemma ole pelkoa.

Mies ei halua minulle koskaan mitään pahaa.

Lopulta tilanne meni kai niin, että hotellissa ei tapahtunut yöllä mitään. Kaveri ei tullutkaan panemaan eksänyksää. Körde lähti aikaisin nukkumaan, naisesta en tiedä.

Ja tämä minun pitäisi uskoa, koska Körde kertoo kaiken rehellisesti eikä halua salata minulta mitään.

Kävelin illalla pienessä nousuhumalassa kaupungilta kotiin. Kyyneleet valuivat silmistäni, kun mietin, miten voin olla tässä tilanteessa.

En pääse täältä ikinä pois.

Laitoin isälle viestiä ja sovin, että lähden maalle alkuviikosta. Varasin muutamaksi päiväksi majoituksen, että saisin välimatkaa tilanteeseen.

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, mitä tuosta seurasi.

Körde veti herneen nenään, kun lähden hänen ainoalla lomaviikollaan pois kaupungista. Juuri kun meillä olisi ollut enemmän aikaa olla yhdessä. Kaikkia muita voin nähdä paitsi häntä. Hän jää taas sivuun.

Tunsin, miten suutuin sisäisesti. Miten ihmeessä minulta odotetaan täydellistä käytöstä sen jälkeen, kun olen yön valvonut ja itkenyt ja kuvitellut Körden touhuavan jossain kolmen kimpassa?

Olisin voinut huutaa tai räjähtää, mutta sanoinkin Kördelle, että voin muuttaa suunnitelmiani. Voinkin tulla reissusta jo aikaisemmin takaisin, että ehdimme olla yhdessä.

Tänään kun kävelin kaupungilta kotiin, alkoi taas itkettää. Itken nykyään aika usein. Jostain on vähän väliä paha mieli. Varon sanojani, tekemisiäni. Yritän pitää Körden hyvällä mielellä, mutta epäonnistun aina.

Se mies on päässyt ujuttautumaan aivoihini. Hänen tapansa puhua ja tehdä minusta syypää alkaa ohjata kaikkea. On vähän pelottavaa katsella tätä touhua itsensä ulkopuolelta ja tajuta, miten syvälle olen vajonnut.

Ja vaikka tiedostan, että nyt ei ole kaikki hyvin, haluaisin vain pyyhkiä koko tekstin pois ja puolustaa Kördeä. Mies on oikeasti hyvä ja kunnollinen tyyppi. Minä vain aiheutan kaikkea, koska olen niin ärsyttävä, teen ajattelemattomia tempauksia, olen nussinut työkseni muita miehiä enkä osaa vastata suoriin kysymyksiin kyllä tai ei.

Minä olen se vaikea ihminen. Ei Körde.

”En kaipaa moraalisaarnoja ja mitä oon tehnyt oikein ja mitä väärin. Ja tällä tuntemisella, mihin saan mennä ja mihin en. Kyllä se edelleenkin vaatisi paljon enemmän sulta, ennen kuin latelet mulle sääntöjä. Musta on tullut epävakaa sun takia ja ihan sairas. Kato, mitä viestejä mä sulle laitan.” (Körde 1.11.2026)

Ei tullut junalippuja, vaan lentoliput yhdelle hengelle kaukomaille.

Körde varasi hermostuksissaan itselleen alkuvuoteen reissun, jonne meidän piti lähteä yhdessä. Poissa on työkiireet ja se, että mitään ei voi suunnitella etukäteen. Hän ei ole vieläkään suostunut kertomaan lähtöpäivää tai kuinka kauan hän aikoo lomailla.

Minua ei ole kutsuttu mukaan.

Riitaisa viikonloppu päättyi lopulta siihen, että Körde ajoi työreissultaan minun luokseni yöksi. Molempia vitutti, mutta sovimme, että nyt ei riidellä.

Tilanne nollattiin seksillä niin kuin aina.

Körde oli yhtä kuuma ja komea kuin kolme viikkoa sitten. Jos en tuntisi näin hullua fyysistä himoa miestä kohtaan, saisin ehkä itseni pelastettua.

Mutta kun tunnen.

Juttelimme jonkin verran asioista. Juurikin tuosta tulevasta matkasta ja siitä, miten Körden asumiskuviot etenevät. Sain Körden myöntämään, että hän on nukkunut ja nukkuu samassa sängyssä eksänyksänsä kanssa. He eivät kuulemma nuku niin kuin me eli kiinni toisissaan. Seksiä ei ole. Sitä ei tarvitse murehtia.

En tiedä, miten tyhmänä Körde minua pitää. Luuleeko hän oikeasti, että uskon, että hän kieltäytyy eksänsä seksiehdotteluista ja lähentelyistä. Mutta Körde yrittää kuulemma koko ajan keksiä, miten pääsisi naisesta eroon.

Oh really.

Oli ihana nukkua yö Körden vieressä ja leikkiä, että en ole pahoittanut mistään mieltäni. Oli kiva sulloa kaikki paska pinnan alle, tehdä miehelle erinäisiä seksitemppuja ja olla hetken onnellinen.

Lähdimme eri suuntiin hyvillä mielin.

Kului parikymmentä minuuttia. Minulta katkesi nettiyhteys puhelimesta. Kun sain yhteyden takaisin, Kördeltä oli tullut pari puhelua ja muutama viesti. Hän oli vetänyt herneen nenään, kun en heti vastannut.

Havahduin siihen, että istun kahvilla ja otan Kördelle valokuvan todisteeksi ostoksistani ja kahvikupista. Siis kuvatodisteen, että olen siellä, minne kerroin parikymmentä minuuttia sitten meneväni.

Tähänkö on tultu?

Minä, suhteellisen järkevä naisihminen selittelen ja puolustelen tekemisiäni päivittäin miehelle, joka väittää, että olen tehnyt hänestä epävakaan.

Voin loppuelämäni arvailla, mitä Kördellä on meneillään ja miksi hän kohtelee minua näin. En saa koskaan tietää. Nyt viimeistään olisi aika kääntää katse itseeni.

Minkä helvetin takia annan jonkun miehen kohdella minua näin?

Jatkuvaa kuittailua, piilovittuilua, mielen muuttamista tunnin välein, ei olla yhdessä, ollaankin yhdessä, olet maailman ihanin, teet minusta sairaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aina tulee jotain lisää.

Miten ihmeessä pääsen täältä pois?

”On asioita, joista en nyt puhu ja tämä on sellainen. Joo, tiedän, ettei kunnon suhde tule ikinä näin toimimaan. Mutta miksi mun pitäisi luottaa suhun ja kertoa sulle synkimmät asiat musta, kun sä et ole mun mielestä vielä sitä ansainnut? Kyllä mun täytyy eka tuntea sut kunnolla.” (Körde 30.10.2026)

Olin vielä alkuviikosta varma, että tällä kertaa en anna periksi. Luovutan ja annan Körden mennä menojaan.

Sitten Körde palasi linjoille ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En vaan voinut vastustaa kiusausta. Sydämessä hypähti, kun sain mieheltä huomiota.

Kerroin Kördelle, miten pahalta minusta on tuntunut, kun hän jätti minut yksin murehtimaan.

Myötätunnon ja ymmärryksen sijaan sain täyslaidallisen piikittelyä työstäni.

Körde sanoi, että töiden lopettamisella ei ole enää mitään väliä. Vahinko on jo tapahtunut. Minun olisi pitänyt lopettaa vuosi sitten. Heti silloin kun tapasimme.

Mutta laitat kaikki muut vitun paskanaamat aina minun edelle.

Mies oli niin hermona, että en saanut suunvuoroa. Johonkin väliin ehdin todeta, että en voi menneille asioille mitään. Tälle hetkelle voin.

Körde olisi halunnut, että lähden työkeikalta yöksi hänen luokseen. Kieltäydyin. Kerroin, että en pysty yhtäkkiä muuttamaan tunnetilaani raivosta ja pahasta olosta siihen, että lähtisin innoissani hänen luokseen.

Muistutin, että eihän hänkään tullut tiistaina käymään minun luonani, kuten viime viikonloppuna sovimme.

Miten joku voi vittu olla noin tyhmä? raikui puhelimesta. Körde huusi näytöllä pää punaisena, miten kiireinen hän oli ollut terveysjuttujensa takia.

Jos en olisi jäätynyt huudosta, olisin sanonut, että enhän minä voinut tietää, kun pidit pari päivää radiohiljaisuutta.

Sitten tuli lisää huutoa ja punaista luuria.

Istuin lamaantuneena sohvalla ja toistin mielessäni, että kukaan mies ei huuda minulle.

Olin juuri päivällä lukenut yhden ihmisen instastooreista, että hyvä ja kiltti mies ei koskaan huuda naiselle. Jos mies huutaa ja raivoaa, mies laitetaan vaihtoon saman tien.

Tuosta reilun tunnin päästä kirjoitin anteeksipyyntöviestiä Kördelle.

Kaikki hyvät aikomukset unohtaa Körde ja jatkaa elämää yksin. Olen vahva. Pärjään kyllä.

Ne hävisivät.

Tilalle tuli hätä Körden pahasta olosta. Mitä jos jään yksin. Miten ihmeessä saan Körden paremmalle tuulelle. Entä jos hän hakkaa jonkun, kun on niin hermona. Miten korjaan tämänkin, kun on niin paljon vanhoja asioita korjattavana. Mitä jos en saa koskaan anteeksi sitä, että olin seksityöntekijä.

Viestissä pyysin anteeksi, että olen satuttanut häntä niin pahasti työlläni. Körde vastasi siihen ihan asiallisesti. Hän sanoi, ettei minun tarvitse ikinä pyytää häneltä mitään anteeksi. Hänellä on mieli maassa, synkät olot ja kaikki tuntuu menevän jotenkin väärin. Ja että ehkä seuraavassa elämässä onnistumme.

En vastannut enää mitään.

Äsken kävin metsässä kävelemässä. Vähän sitä ennen haaveilin, että ostan junalipun ja lähden lepyttelemään Kördeä. Jos vain saisin hetken olla hänen lähellään. 

Metsässä kokeilin, miltä tuntuu kestää sitä tunnetta, että ei tee mitään. Että on vaan ja kävelee. Että ei ole koko ajan puhelin kädessä, jos Körde soittaa tai laittaa viestiä.

Mitä tapahtuu, kun en yritä saada toista paremmalle tuulelle. Miltä tuntuu, kun yritän sietää sitä oloa, että toisella on vitun paha olo. Miten käy, jos en yritä korjata kaikkea.

Entä jos vain olen.

Olen ja odotan, mitä Körde tekee.

Ehkä hän jättää minut rauhaan.

Ehkä kaikki vihdoin päättyy.

Mutta jos kuitenkin ostaisin sen junalipun. Vielä tämän kerran.

”Joo. Täytyy puhua. Mulla on tilanteet ”hieman” muuttuneet. Mutta oon nyt huonossa paikassa, niin jutellaan myöhemmin.” (Körde 25.10.2026)

Viha alkoi nousta perjantaina, kun kuuntelin Körden juttuja puhelimessa. Hän suhtautui melko välinpitämättömästi kyselyihini joulusta. Körde sanoi, ettei voi mitenkään suunnitella sinne asti eikä tiedä, onko edes Suomessa. Hän saattaa lähteä aikuisten tyttöjensä ja heidän äitinsä kanssa pohjoiseen tai tehdä jotain muuta.

Etkö aio mennä sukulaistesi luo? Körde kysyi. Vastasin kuten muutaman kerran jo aiemminkin, että joulu on sen verran raskasta aikaa, että olen mieluiten yksin, mutta nyt haluaisin olla hänen kanssaan.

Joulu jäi roikkumaan ilmaan.

Puhelun aikana sain karvaan muistutuksen siitä, että edes Körden tytöt eivät tiedä minusta mitään. Kukaan ei oikeastaan tiedä.

Körden paras ystävä on nähnyt videopuhelussa kaksi kertaa paljaat rintani (en antanut lupaa näyttää), ja toisessa videopuhelussa olen moikannut Körden veljeä vaatteet päällä.

He tietävät, että seksiä on paljon.

Olen siinä mielessä olemassa.

Jollain tapaa silmäni aukesivat ja tajusin myös, että Körde asuu edelleen eksänsä kanssa. Vuosi on kulunut eikä Körde ole tehnyt asian eteen ilmeisesti mitään.

Körde siis rakastaa minua, asuu eksänsä kanssa, on kuukausitolkulla kiinni töissä ilman vapaapäiviä, pitää minut salaisuutena, ei lähde minun kanssani ulkomaille, ennen kuin hän on saanut asiansa järjestettyä. Mutta ei kai siinä.

Se mies rakastaa minua.

Sunnuntaina laitoin miehelle viestiä ja kerroin, että aion lopettaa työt parin viikon sisällä. Häneltä tuli vastauksena tuo alussa oleva viesti.

Kysyin, mitä hän tarkoittaa. Ei halunnut kertoa. Kun puhuimme puhelimessa ja kysyin asiasta, tuli saman tien punaista luuria korvaan. Puhuimme toisen kerran puhelimessa ja kysyin asiasta. Taas punaista luuria korvaan. Ja viestillä kevyttä uhkailua erolla ja jonkun randomin hakkaamisella.

Anna nyt olla.

Joka kerta, kun minä jätän jonkin asian roikkumaan tai en suostu kertomaan kaikkea, tulee estoa saman tien. Mutta minua koskevat eri säännöt.

Körde palasi tänä aamuna Suomeen. En ole kuullut hänestä eilisen jälkeen. Annoin hänelle vähän palautetta siitä, miten hän on kohdellut minua. Hän vastasi pelkällä hiljaisuudella.

Olen tässä pari päivää vuorotellen itkenyt ja raivonnut. Minusta on kohtuutonta, että mies ilmoittaa, että on jotain kerrottavaa, mutta ei suostu avaamaan asiaa yhtään.

Mitään hyvää se ei ole, koska hyvät uutiset Körde olisi jo kertonut.

Epäilen suuresti, että nyt on jotain rikoskuvioita meneillään tai sitten asia liittyy hänen asuinkumppaniinsa tai muihin naisiin.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Körde pitää muutaman päivän radiohiljaisuutta ja palaa linjoille niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta voin kertoa, että minä en palaa.

Mies tietää, että teen parhaillaan isoja päätöksiä työni ja toimeentuloni suhteen. Olen hyppäämässä tyhjän päälle, koska haluan pelastaa mielenterveyteni ja tämän hienon parisuhteeni. Toivon, että töiden lopettaminen keventäisi meidän välejämme eikä aina tarvitsisi riidellä ja kestää kiukuttelua.

Toki lopetan ensisijaisesti itseni takia, mutta hieman kyseenalaistan omaa arviointikykyäni tällä hetkellä kaikessa.

Olen niin vihainen, että voisin hakata jonkun. En tajua, miten ihminen voi olla noin kylmä ja jättää minut murehtimaan yksin.

Sisko sanoi, että Körde kiusaa minua tahallaan. Ja että kun sinulla ei mielenterveys käy ihan täysillä, niin etkö oikeasti voi nyt pelastaa itsesi, ennen kuin käy huonosti.

Jos uskoisin rukoiltavaan Jumalaan, rukoilisin nyt voimia lähteä pois tästä suhteesta. Ehkä maailmankaikkeus silti kuulee ja järjestää jonkin onnellisen käänteen.

”Nyt tuli ensimmäinen tyyppi, joka on käyttänyt sun palveluita. Ajattelinkin, että kyllä jossain välissä tulee vastaan. Olisin voinut jättää sen keskustelun väliin, otti vähän luonnon päälle kuunnella. Melkoisia palveluita sulta saa. Vähän listan ulkopuoleltakin.” (Körde 18.10.2026)

En jaksanut Körden kyräilyä pidempään, joten kysyin eilen illalla kuulumisia. Hän vitsaili ensin ja sitten pääsimme aiheeseen.

Hän oli hermostunut töistäni ja tuosta kivasta keskustelusta asiakkaani kanssa.

Sanoin Kördelle, että käske minun sitten lopettaa työt.

”En. Sanoin jo, että se aika tulee. Siihen asti täytyy kuunnella tai kestää mun kiukuttelua. Sitten vasta kun pystyn oikeasti kunnolla auttamaan sua kaikessa. Nyt ei ole vielä se hetki mulla.”

Kysyin Kördeltä, mitä asiakas oli kertonut ja mitä Körde tarkoitti listan ulkopuolisilla palveluilla. Hän ei suostunut kertomaan.

Sanoin Kördelle, että ei hän voi kertoa tuollaista ja sitten jättää asiaa roikkumaan. Kuulemma voi.

Meni niin hermo.

Tässä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan työt saman tien tai jätän Körden. En kestä tätä jatkuvaa painetta, syyllistämistä ja ihme kyräilyä.

Körde on tiennyt ensimmäisestä viikosta asti, mitä teen työkseni. Hän lähti silti tähän kuvioon mukaan. Minä en ole ketään pakottanut mihinkään. Tiedän tasan tarkkaan, mitä paskaa iso osa elämästäni on enkä haluaisi kuormittaa sillä muita ihmisiä.

Mutta hän itse halusi lähteä tähän.

Päätin illalla, että lopetan työt parin viikon päästä. Teen vielä yhden työreissun ja sitten häviän vittuun kaikilta foorumeilta. Jään nollatuloille ja hyppään tyhjän päälle, mutta sekin vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta kuin nykyinen tilanne.

Mikään määrä rahaa ei korvaa mielenterveyttä.

En kerro päätöksestäni kenellekään. Tai ystäväni toki lukevat sen täältä blogista, mutta Kördelle tai siskolleni en sano mitään. Kerron sitten parin viikon päästä.

Jos Körden käytös ei muutu, laitan myös miehen vaihtoon. Kestän ja siedän paljon, mutta sitten kun tulee mitta täyteen, paluuta ei enää ole.

Se. Hetki. On. Todella. Lähellä.

(Jaahas. Olenkin taas estolistalla, huomasin juuri.)