Pian on mennyt kolme viikkoa maailmalla. Aika on mennyt yllättävän nopeasti, vaikka alkuun oli niin paljon vastoinkäymisiä ja turhaa stressiä. Ensimmäinen harjoittelu päättyy sunnuntaina ja seuraavaa kohti heti maanantaina. Vapaapäiviä ei erityisemmin ole, paitsi reissun viimeinen viikko toukokuussa.

Ennen lähtöä tuskailin, miten kestän olla ilman televisiota, sähköä ja muuta normaalia äänimaailmaa. No, hienosti kestän. Parhaita hetkiä tähän mennessä ovat olleet yksinäiset illat joko kynttilän valaistuksessa tai pimenevässä illassa. Ei edes tee mieli pitää nettiä koko ajan päällä tai kuunnella musiikkia. Monesti olen melkein meditatiivisessa tilassa täällä "luksuskämpässäni".

Tänään pääsin muuten ensimmäistä kertaa lämpöiseen suihkuun, siis kolmen viikon jälkeen. Lämpöinen suihku tässä tapauksessa tarkoittaa vedenkeittimellä lämmitettyä vettä ja vaiheittaista suihkuttelua milloin raanan ja milloin vesisangon alla. On kyllä varmaan huvittavan näköistä touhua, jos joku pääsisi katselemaan.

Odotan mielenkiinnolla mitä reissu tuo tullessaan. Tuntuu ainakin, että tämä on hyvin otollista maaperää kasvaa henkisesti ja tehdä oivalluksia oman elämän suhteen. Silti lasken viikkoja, kun pääsen takaisin kotiin ja omaan turvalliseen arkeen. Kai se on toisaalta hyväkin asia, että kaipaa omaa tavallista elämää.