Olisin halunnut tänään jakaa jonkun kanssa sen, että sain unessa äidiltä viestin. Henkimaailma vastasi pyyntööni, kun toivoin, että kuulisin rakkaistani jotain. Kuluihan siihen aikaa, mutta harvemmin henget toimivat meidän käskystä heti eivätkä monestikaan siten, kuin toivoisimme. Mutta eipä kukaan ymmärrä tai ainakaan usko, joten raapustan tapahtuman tänne itselleni muistiin.

En muista, mitä äiti sanoi, koska en tietenkään kirjoittanut ylös unta yöllä. Aamulla muistin vain tunnelman ja äidin läheisempänä kuin hän koskaan tässä elämässä oli. Ja velikin oli unessa vielä elossa. Kaikki paikalla, mitä en enää täällä koe.

Loma meni kivasti. Olin risteilyllä yhden miehen kanssa (joulureissun mahdollistaja), ja hän kyseli, kävinkö minäkin kansakoulun. Taidan olla varsin rupsahtanut tapaus, kun tuollaista pitää tiedustella. Samainen mies kertoi yksityiskohtia suolen toiminnastaan, kun olimme syömässä. Mietin vain, että nyt tulee vähän liikaa informaatiota. Kaikenlaisia miehiä niitä maailmassa riittää, voi luoja.

Poliisikin otti yhteyttä ja kyseli, haluaisinko tavata. Melkein suostuin ja siitäkös alkoi taas älytön viesteillä pommittaminen. Onko miesten tosiaan niin vaikea tajuta, että epätoivo ja jatkuva vonkaaminen vievät ihan kaiken mielenkiinnon.