I´m back. Pää on niin pyörällä kaikesta mitä reissussa sattui ja tapahtui, etten tiedä, mistä alkaisin ajatuksia purkaa. Ehkä vähän kerrallaan. Ottaa niin koville tämä kotiinpaluu, että pitää vaan yrittää rauhassa hengitellä ja totuttautua siihen, etten kuollutkaan.

Lentokentällä oli tosi orpo olla, kun kaikilla tuntui olevan joku kaveri tai perhe mukana. Loppulennosta tajusin, että käytävän puolella vieressäni istui yksinäinen naismatkaaja, jonka kanssa päädyimme jopa samaan hotelliin. Siitä alkoi yhteinen reissu, joka pysyy mielessä varmaan ikuisesti.

Merja on 52-vuotias ja huumorintajultaan ja ajatuksiltaan yhtä kaksimielinen kuin minäkin. Meillä oli niin käsittämättömiä juttuja, että ei niitä voi kaikkia edes tänne kirjoittaa. Hänellä on myös masennusta ynnä muita vaikeuksia takanaan ja meneillään, joten meidän oli hyvin helppo tulla toimeen keskenään. Hän oli minulle vähän kuin varaäiti.

Löysin heti ensimmäisenä päivänä paikallisen miehen tai oikeastaan mies löysi minut. Hänen kaverinsa oli kuulemma sanonut pari päivää ennen tuloamme, että hän löytää pian elämänsä naisen. Mies itse oli nähnyt minut unessa. Tiedä sitten, mikä on totta ja mikä ei, mutta onko tuolla niin väliäkään.

Myös Merja löysi itselleen nuoren miehen, ja me sitten neljästään pidimme hauskaa ja pyörimme ympäri paikallisia piirejä. Jo ensimmäisten päivien aikana nauroin varmasti enemmän kuin kahden viime vuoden aikana yhteensä. Oli aivan mieletöntä vain nauraa koko ajan. No, sitten loppulomasta joulun tienoilla alkoi itkeminen, mutta ei kai sitä voi olettaakaan, että tässä kunnossa jaksaisi kaksi viikkoa vain nauraa.

Bobbyn kanssa on pidetty edelleen yhteyttä. Hän yritti soittaakin eilen minulle, mutta en vastannut. Viestejä ja sähköposteja lähettelemme. Ajattelin lähettää hänelle vanhan kännykkäni ja joitakin veljen vaatteita. Ehkä se kertoo jotain tunne-elämän kokemuksista, että olen tosiaan lähettämässä kuolleen veljeni vaatteita jollekin miehelle.

Riku, arabi ja kaikki muut ovat nyt pois mielestä. Sain sellaista kohtelua Bobbylta, että suomalaismiehet voivat ihan rauhassa painua sanonko minne. Merja sanoikin, että nauti nyt, kun sinua pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kun mies joka paikassa kaikille julistaa, miten rakastunut hän on ja mikä ihana enkeli olen. Ja kyllähän minä nautin, oikeasti.