Huomasin tänä aamuna, että hymyilen. Se oli ensimmäinen kerta pariin kuukauteen, kun tajusin, että heti aamusta hymyilen samalla, kun kuuntelen musiikkia ja odotan salille lähtöä. Olen toki nauranut paljonkin, mutta perusfiilis on ollut epätoivoinen. Nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui hyvältä. Tosin eilen tuli vähän ikäviä uutisia työkuvioista, mutta jotenkin nautin tästä kaoottisesta tilasta, kun kaikki on epävarmaa.

Mitä kuluneen viikon aikana sitten on muuttunut. Olen rajoittanut jonkin verran leivän syöntiä ja tehnyt lämmintä kasvisruokaa. Olen lisännyt muutenkin kasvisten määrää, kiinnittänyt huomiota veden juontiin ja käynyt salilla tavalliseen tapaan. Pahimmat turvotukset alkavat sulaa eikä maha ole enää jatkuvasti kipeä. Väsymys on edelleen jäätävä, mutta se korjaantunee pikkuhiljaa.

Ruokajuttujen lisäksi olen viestitellyt päivittäin Jannen kanssa ja ei, emme ole tavanneet. En ehkä halua nähdä häntä enää. Hän kyselee kuulumisia eli toisin sanoen yrittää lämmitellä, ennen kuin alkaa vongata pillua. Odotan vain, että kyllästyn lopullisesti ja sitten sanon miehelle adios.

Näin tällä viikolla Samia muistaakseni pari kertaa ja huomenna todennäköisesti on vielä yksi sessio. Mies on aivan loistava tyyppi. Siis juuri sopiva laastari Jannen jälkeen. Hänellä on tosi hyvä tatsi naisiin, minkä hän tietää itsekin. Olen jossain määrin ihastunut häneen, mutta ei se mitään. Jannen takia tuli käytyä näiden tykkäämisjuttujen suhteen niin pohjalla, että tuskin ihan heti alemmaksi pääsen. Nyt aion nauttia Samin seurasta niin kauan kuin molempia huvittaa ilman sen kummempia draamoja.