Aika voimaton olo ensimmäisen kouluviikon jälkeen ja huomenna pitäisi aloittaa toinen. Onneksi lukujärjestys näyttää suhteellisen löysältä, vaikka en tiedä vielä, minkä verran harjoitustöitä ynnä muita joutuu koulun jälkeen tekemään. Mutta ei ainakaan sitä kammottavaa kahdeksasta neljään puurtamista koululla, mitä vähän pelkäsin. Ja ensimmäinen kunnon harjoittelu on vasta huhtikuussa, kun luulin, että se on jo ennen joulua.

Ajatukset ovat vaihdelleet lievästä turhautumisesta pieneen innostukseen ja siihen, tuliko taas tungettua väärään paikkaan. Meidän ryhmässämme on noin kolmekymmentä opiskelijaa, joista reipas puolet on suoraan kuin jostain Huippumalli haussa -ohjelmasta reikäleggingseineen ja meikit ja hiukset viimeisen päälle. Sanoisinko, että hieman outsider-fiiliksin olen siellä nuorison keskellä harhaillut. Ja juttujen taso on juuri sitä, mitä 19-vuotiailta voi odottaakin. Yhdessä infossa selvisi sekin, että lukujärjestykset on suunniteltu siten, että opiskelijat ehtivät ryyppäämään. Jeah.

Onneksi ryhmässäni on yksi 43-vuotias nainen, jonka kanssa pyörin viime viikon ja varmasti jatkossakin. Tosi mukava, rento ja niin sanotusti normaali eikä mikään meikkivaateteinipelle. Luulen, että tässä on edessä melkoinen suvaitsevaisuuskasvu, mutta sehän tekee vain hyvää.

Väsyttää hirveästi. Ensimmäisenä iltana sammahdin sänkyyn jo puoli kahdeksalta, muut illat kahdeksalta. Salilla olen onneksi jaksanut käydä eivätkä seinät ole vielä kaatuneet päälle. Johan se olisi jonkimoinen ennätys, jos täysuupumus tulisi viikon jälkeen. Mutta siitä pyrin pitämään kiinni, että jos romahdan, romahdan täällä kotona enkä koulussa. Hurjat on tavoitteet.