Janne kävi sunnuntaina ja saimme juteltua asioista jonkin verran. Kysyin häneltä suoraan, onko hän nähnyt ja pannut vaimoaan tai muita naisia, koska on ollut niin omituinen. Janne sanoi, että vaimoaan on nähnyt mutta ei pannut ja että ei olisi ollut aikaa panna muitakaan.

Okei. Ihan sama. Päätin, että nyt lopetan asian vatvomisen, koska tällainen vainoharhailu ei ole yhtään tapaistani. Muutaman askeleen olen ottanut takapakkia ja vetäytynyt takaisin suojamuurieni taakse turvaan. Janne löysi sentään uuden asunnon itselleen eli yksi stressitekijä on nyt miehen kiireisessä elämässä vähemmän. Ehkä hänellä on joskus aikaa minullekin. Eri asia, onko minulla enää siinä vaiheessa aikaa hänelle.

Olen huvittuneena miettinyt, kun olen esimerkiksi isälle monesti vuosien varrella sanonut, että en kaipaa elämääni yhtään mitään parisuhdekasvua. Että tässä on kyllä henkistä kasvua ollut ihan tarpeeksi. Nyt olen keskellä sitä sotkua, siis parisuhdetta. Huomaan itsessäni raivostuttavia piirteitä, joita olen pakoillut viimeiset kymmenen vuotta. On ärsyttävää tajuta, miten mustasukkainen ja epävarma voin olla. Ja miten haluaisin omistaa toisen ja kuinka helvetin riittämättömäksi voin itseni tuntea.

Huomaan vähän väliä miettiväni, että olen liian lihava, minulla ei ole tarpeeksi suuret rinnat, olen muutenkin luomu (siis ei mitään tekoripsen tynkääkään naamassa, kuten lähes jokaisella naisella nykyään tuntuu olevan) eikä iho-ongelmista edes kannata mainita. Ainoa, millä olen saanut pidettyä ajatukseni kasassa on se, että koen hallitsevani miehiä seksillä. Nyt kun Janne on ollut niin etäinen, eipä ole ollut sitä seksiäkään, millä hallita.

Järjellä tiedän, että en voi omistaa ketään, koska se vain on niin ja tulisin itsekin hulluksi, jos joku yrittäisi omistaa minut. Nimimerkillä kokemusta on ja huonoa sellaista. Tajuan myös, että jos en riitä tällaisena Jannelle, sitten en riitä. En todella ala muuttaa itseäni jonkun miehen takia mihinkään suuntaan. Jos naama ja kroppa eivät miellytä, eiköhän parempaa ole tarjolla. Sitä paitsi ei Jannekaan mikään täydellinen ole, ja tykkään hänestä silti ja ehkä juurikin siksi.

Ahdistuskohtauksia ei ole nyt töiden loppumisen jälkeen enää tullut. Olen keskittynyt salitreeneihin ja siihen, miten muuten voin pitää terveydestäni huolta. Keskityn siis asioihin, joihin voin itse vaikuttaa ja jätän muut asiat muiden huoleksi. Janne saa tehdä mitä tykkää ja aion nyt rauhassa seurata, miten homma etenee.