Sain viime viikolla yllättäen naapuriltamme (tai no isän naapurilta) viestiä, jossa hän kiitteli kirjastani ja kertoi tykänneensä siitä. Oli kuulemma laittanut vähän ajatuksia liikkeelle, kun tunsi äitini ja veljeni. Naapurinainen oli nähnyt veljeni pari viikkoa ennen onnettomuutta ja he olivat jutelleet jotain. Veli oli ollut iloinen ja touhukas (mikä sana) ja selvillä tulevaisuudestaan. Niin, ainakin siihen asti, kunnes tuli pieni muutoksen tapainen.

Itkin tänään terapiassa taas vaihteeksi melkein koko ajan. Olen niin väsynyt, että äskenkin nukuin kolmen tunnin päikkärit. Aamuisin on ihan tuskaa nousta salille (kuka käskee mennä salille puoli seitsemältä aamulla, mutta kun myöhemmin ei ainakaan tule lähettyä) ja lähikaupassa käynti on sanoisinko vaivalloista. Tuntee oikein, miten joutuu askel askeleelta keskittymään jalan nostoon, että se ylipäätään nousee.

Isän luona vierailun jälkeen mielessä pyörii kysymys, välittääkö isä meistä enää ollenkaan tai onko koskaan välittänytkään. Luulen, että sisko miettii samaa. Kysyn vielä joku päivä siskolta, onko hän samaa mieltä siitä, että äiti tykkäsi meistä "vähän" enemmän kuin isä. No, isällä on nyt Riitta ja uusi elämä. Sitä terapeuttikin sanoi, että ehkä isä ei tarkoita hylätä meitä, mutta yrittää vain selviytyä elämästä.

Selviytyä elämästä. Kuulostaa karulta, mutta sitä se kai minunkin elämä on. Ja kuoleman odottamista. Viimeksi eilen kuuntelin toisen mummun puhuvan siitä, miten hän odottaa kuolemaa. Voi kun meillä olisi paljon jakamista, jos haluaisin järkyttää liki 90-vuotiaan rouvan mieltä.

Isän luona ollessa juttelin taas Riitan kanssa. Hän kyseli hoidostani ja lääkkeistä ynnä muuta. Omituista, että Riitta on tosi mukava, ymmärtäväinen ja hieno ihminen, mutta kun he ovat isän kanssa yhdessä, en oikein kestä kumpaakaan. Aina vaan tulee mieleen äiti ja miten kaikki olisi eri tavalla, jos äiti eläisi.

Työrintamalla ei mitään uutta, paitsi että ulkomailta yhdestä paikasta kysyttiin, koska voisin aloittaa ja kauanko pystyisin olemaan töissä. Ainoa positiivinen yhteydenotto, mitä tähän mennessä on mistään tullut. Varmaan kyselevät kaikilta samaa, mutta siinäpähän kysyvät. Tuli edes hetkeksi sellainen olo, että minutkin noteerataan.

Muuten elämä on perseestä. Miten voikin olla näin paska olo.