Tänään meinasi napsahtaa töissä. Meni niin hermot siihen ennen niin mielenkiintoiseen mieshoitsuun ja tyypin työtahtiin ja juttuihin. Näköjään jaksan muutaman kuukauden kuunnella ja nauraa kaksimielisille jutuille, mutta kun sieltä viisikymppisen suusta ei tule mitään muuta kuin yhtä seksin puutetta. Onneksi sain pidettyä suuni kiinni. Olen tähän asti keskittynyt vain tekemään oman osuuteni töistä kunnolla ja jatkan samaan malliin. Ihan sama, laiskotteleeko joku siinä sivussa vai mitä tekee.

Varsinainen syy viime päivien ärsytykseen on tämä kallis elämäntapamuutokseni. Paino on tippunut seitsemässä viikossa kolme kiloa. Hohhoijaa. Lähetin jo valmentajalle äsken ruokapäiväkirjani ja kerroin turhautumisestani. Siis en toki häntä mitenkään kritisoinut vaan itseäni. Heti perään tuli rauhoitteleva vastaus, että pudotustahti on just hyvä ja mittauksissa nähdään vapun jälkeen, miltä näyttää. Jos tökkii, muutetaan suunnitelmaa.

Olen ollut perusnegatiivinen koko elämäni lukuun ottamatta viime vuosia, kun aloin aktiivisesti muuttaa ajatteluani. Negatiivisuus ei johda koskaan mihinkään, minkä onneksi olen oppinut. Nytkin mietin poistanko koko tekstin, koska on jo parempi olo. Taidan silti säilyttää tämän, koska näistä yhä satunnaisemmista masennushetkistä opin aina jotain lisää ja muistan, missä suossa rämmin joskus aiemmin.