Forgive sounds good

Forget I´m not sure I could

They say time heals everything

but I´m still waiting

(Dixie Chicks)

 

Seitsemän kuukautta kestänyt selibaatti päättyi eilen. Kiitos rakkaan ystäväni Päivin ja ihan vaan pienen matchmakingin. Oli erittäin outoa olla miehen kanssa noin pitkän tauon jälkeen. Kiva tietää, että haluja on olemassa, mutta eipä homma tuntunut  edelleenkään miltään. Ihme jyystämistä vaan. Miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin ihan minun tyylinen ja sopivasti pössähtänyt tapaus. Ei vaan tunnu missään mikään. Alan jo epäillä fyysistä vikaa, mutta kai tässäkin on kyse henkisistä umpisolmuista. Huoh.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erityistä. Koulun alku ahdistaa ja pelottaa, mutta samalla alan nähdä opiskelussa uusia mahdollisuuksia tehdä jotain itselle tärkeää. Jos tuokaan ala ei osoittaudu oikeaksi, ainakin pääsen kehittämään aivotoimintaa, joka on ollut pysähdyksissä ties kuinka monta vuotta.

Viime viikonloppuna olimme siskon perheen kanssa pienimuotoisessa sukutapaamisessa. Kummipojan kanssa kävimme kehittävän keskustelun aiheesta kuolema. Miksi mummu kuoli. Mummu oli hirveän sairas. Miksi meidän koira kuoli. Teidän koirakin oli tosi sairas. Miksi enokin kuoli. Eno ajoi moottorikelkalla ja joutui onnettomuuteen. (Hieman tiivistettynä.)

Mietin, mitä pienen ihmisen päässä mahtaa liikkua. Aina välillä hän heittää noita kuolemakommentteja ja siinä pitää aika tarkasti miettiä, mitä neljävuotiaalle sanoo. Täti sanoi, että pienet lapset yleensä surevat eri tavalla menetyksiä, koska heillä muisti on erilainen. Toivottavasti niin. Silti muistan hyvin elävästi, miten olen pienestä asti pelännyt etenkin äidin mutta myös muun perheen kuolemaa. Se on raskas taakka pienelle ihmiselle, varsinkin jos kukaan ei osaa suhtautua lapsen jatkuvaan pelkoon ja murehtimiseen.

Loppuun vielä päivän paras uutinen. Tein eilen reilun kahden kuukauden tauon jälkeen raskaan jalkatreenin (kevyitä olen tehnyt ja spinnaillut puoliteholla) eikä pakarassa tuntunut vääränlaista kipua ja tälläkin hetkellä kipuilu on poissa. Aivan loistavaa, jos rasitusvamma alkaa viimein parantua.