Aiheutin äsken melkein pyöräkolarin. Voi perse ottaa päähän ja syytän ja sätin itseäni ehkä pari seuraavaa viikkoa. Miten voikin olla ihminen niin tyhmä, että kääntyy suoraan toisen eteen ilman minkäänlaista merkkiä. No, onneksi kummallekaan ei sattunut mitään. Tai lue: onneksi sille toiselle ei sattunut mitään. Minä olisin voinut vaikka kuolla ja kaikki olisi hyvin.

Olin vähän ennen äskeistä psykiatrilla. Hän sanoi, että olen huomattavasti virkeämpi nyt kuin ensimmäisellä tapaamisella. BDI oli silloin 45, nyt 38. Mies sanoi, että luultavasti en parane koskaan, jos en käytä vahvimpia lääkkeitä. Olin vaan, että jaa, olipa suurikin uutinen. Unilääkkeet menivät uusiksi. Tästä eteenpäin otan Tenoxia kolme kappaletta ja muut jäävät tauolle.

Olin tänään taas hörhölässä leipomassa. Yksi tyttö kysyi olenko leipuri koulutukseltani, kun leivon niin hyvin. Olin vaan, että öh, ihan jotain muuta. Kiva kun tuolla saa jatkuvasti hyvää ja kannustavaa palautetta sekä työkavereilta että ohjaajilta. Vaikka se palaute tuleekin "vain" leipomisesta, tuntuu kivalta että osaa tehdä jotain oikein ja hyvin. Niin ja tosiaan, voiko hörhöille muuta kuin positiivista palautetta antaakaan.