Juhannus oli melkein yhtä ankea kuin vuosi sitten, mutta pääasia että siitä selvittiin hengissä. Nyt olen siskon luona rauhoittumassa ja näkemässä, miten elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Ihastus on laantunut. En ole kuullut arabimiehestä yli viikkoon. En vain jaksa aina olla se, joka ottaa ensin yhteyttä. Joku saa nähdä minun eteen vaivaa, jos haluaa seksiä. Ja mielellään joku järkevä kiitos eikä aikaisempien postauksien tyylinen ääliö.

Aloitan elokuun lopussa koulutuksen, joka käsittelee henkistä kasvua ja kehittymistä. Jos pääsen parin vuoden koulutuksen järjissäni loppuun asti, minusta tulee jonkinlainen henkinen valmentaja. Koulutus on tosi kallis enkä tiedä, miten ikinä saan sen maksettua. Murehdin sitä sitten, kun laskujen eräpäivä lähestyy.