”Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin

että tulkoon mitä vaan

jotenkin selvitään kyllä.

Että kiinni vielä parsitaan saumat

paikoin pettäneet.”

- Juha Tapio -

                                                                 

Ajattelin ensin, että poistan eilisen tekstin kokonaan. Hävettää niin paljon, miten joka välissä kritisoin siskoani. Hän on kuitenkin perhettäni ja perhe menee aina kaiken edelle. Mutta kai se on vääjäämätöntä, että kun olemme luonteiltamme kahta ääripäätä, törmäyksiä tulee väkisin. Ja usein.

Viestittelimme tosiaan eilen siskon kanssa. Hän ihmetteli, miksi en ole kertonut voinnistani mitään ja kyseli kaikkea. Aamulla hän laittoi tsemppiviestit ennen lääkärille menoa ja lupasi soitella töistä ruokatauolla.

Vartin puhelun ajan vakuuttelin siskolle, että tilanne ei nyt ole lähellekään niin vakava kuin viimeksi. Että nyt puhutaan vain lievästä masennuksesta eikä minulla ole edes lääkitystä käytössä.

Puhelun aikana tuli tosi surullinen olo. Kuulin huolen ja pelon siskon äänestä ja mieleeni tuli kaikenlaista kymmenen vuoden takaa. Epämääräistä ahdistusta ja pahaa oloa, jota keho näköjään vahvasti kantaa edelleen, vaikka luulin, että se vaihe elämästäni on jo käsitelty.

Tätä viimeksi halusin. Että huolestutan läheiset. Ystävät ovat kumminkin etäämmällä kuin perhe eikä heidän kanssaan voi mitenkään olla samanlaista historiaa ja sidettä kuin perheenjäsenillä. Sisko joutui tosi koville, kun ensin veli kuoli, sitten äiti ja seuraavaksi hän sai odotella, milloin minusta soitetaan. Varmasti eilinen paljastukseni palautti mieleen paljon ikäviä muistoja.

Mutta niin kuin aina jankutan, jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. En minä. En voi murehtia siskon puolesta, vaan keskityn siihen, että saan oman elämäni kuntoon.

Toisin kuin eilen kirjoitin ja luulin, sisko olikin nyt oikein kannustava. Hän sanoi, että voin koska tahansa tulla heille vaikka pidemmäksikin aikaa. Sisko oli jo salikuvioitanikin miettinyt, miten ne saisi järjestettyä.

Erikoisinta oli se, miten ääni muuttui kellossa työkuvioiden kommentoinnin suhteen. Joko saat töitä tai et, mutta sitä ei kannata stressata, koska ensin pitää saada sinut kuntoon.

Ehkä tämä oli lopulta helpottava käänne. En joudu enää päivittäin esittämään, että kaikki on hyvin. Tiedän, että siskon apuun voin aina luottaa. Hän on hieman karkea puheissaan ja otteissaan, mutta kyllä hän välittää.

Ja mitä tulee lääkärin tapaamiseen. Se meni ihan hyvin. Masennuspisteet osuvat lievän masennuksen kohtaan, mutta en erityisemmin pidä noista seuloista. Minulla on tiettyjä perusajatuksia elämästä ja olemisesta, jotka nostava pisteitä. En usko, että ne ajatukset muuttuvat, vaikka söisin mitä lääkettä tai kävisin taas vuosikaudet terapiassa. Pakko vain opetella elämään niiden kanssa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Lääkäri kirjoittaa uudestaan lähetteen mielenterveystiimiin. Aiempi lähete oli kyllä mennyt perille, mutta tiimistä oli taustani vuoksi toivottu ensin lääkärin tapaamista.

En välittäisi mennä puhumaan kenenkään kanssa, mutta kun tiedän, miten vaikeaksi homma voi mennä, jokin hoitokontakti on hyvä pitää varmuuden vuoksi. Terapiaan ei ole minkään luokan motivaatiota ja lääkityksestä jo kieltäydyin.

Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä on meneillään ja miksi kaikki romahtaa juuri nyt. Kirjoitan siitä ehkä tarkemmin, kun asiat valkenevat lisää.

Nyt aion keskittyä uuteen treeniohjelmaani ja etsin jotain osa-aikaista, kevyttä työtä. Viikonloppu oli niin superankea, että pelkästään uuden viikon alku tuntuu jo isolta voitolta.