Tänään oli hieno sunnuntai. Heräilin aamulla seitsemän jälkeen kirjoittamaan yhtä kotitenttiä ja lukemaan kahteen muuhun tenttiin. Kävin kaupassa täydentämässä varastoja ja häpesin silmät päästäni, kun kassalla oli sama tyttö kuin eilen. En sitten ostanut uutta satsia runebergintorttuja ja suklaata, kun hävetti sen verran. Vedin mahaa sisään toppatakin alla ja mietin, että kaikesta huolimatta olen normaalipainoinen.

Päivällä paistoi aurinko ja teki mieli lähteä ulos. En ole ikinä ollut ulkoilija, joten tällaisiin ihmeellisiin päähänpistoihin pitää tarttua heti. Kiersin ensin tuota läheistä rantalenkkiä, kunnes poikkesin jäälle. En ajatellutkaan, miten vapauttavaa on kävellä järvellä. Ei ollut liukasta, ihmisiä oli sopivasti ja ilma tuntui lähes yhtä puhtaalta kuin maaseudulla. Lisäksi oli hiljaista ja rauhallista. Tuntui, että olisin voinut kävellä koko loppupäivän, mutta lonkka muistutteli olemassaolostaan ja oli pakko kääntyä kotiin.

Nyt ainakin tiedän, missä hermo lepää, kun seuraavan kerran alkaa ahdistaa. Huomenna sitten ortopedin puheille ja puuduttaville iltaluennoille. Tästä on taas hyvä jatkaa paremmalla mielellä varsinkin, kun läpäisin äsken ”tuurilla” yhden lääkehoidon verkkotentin. Great!