”Mä olen sellaisessa työssä, että en sitten saatana ala vapaallakin terapeutiksi jollekin.”

Eilen oli vauhtipäivä. Aurinko paistoi ja iho näytti pitkästä aikaa paremmalta. Kävin jättämässä noin viikko sitten profiilini yhdelle deittisivustolle ja olen kirjoitellut muutaman tyypin kanssa.

Eilen näin yhden entisen koripalloilijapoitsun tai no mies kai hän oli ainakin ikänsä puolesta. Mies oli tosi mukava, minua vuoden vanhempi, hurjat seksihalut ja –kyvyt, mutta se siitä. Ei vaan tunnu miltään. Hän oli sitä paitsi niin kiltti ja kunnollinen, että hohhoijaa.

Kevyt kolmen tunnin panorundi jätti hyvän fiiliksen ja jatkoin viestittelyä yhden mielenkiintoisemman tyypin kanssa. Kuvan perusteella kunnolla bodattu, kivat tatuoinnit ja vähän karkean komeat kasvot. Jopa minä mietin, onko ihan turvallista lähteä tapaamaan miestä, jonka kanssa on vaihdettu vain muutama viesti tyyliin ”panettaako, no panettaa”. Sovimme, että hän tulee minua kaupungille vastaan ja jatkamme siitä.

Näimme keskustan liepeillä. Miestä jännitti vähän enemmän kuin minua, ja menin siitä lukkoon. Tyyppi oli oikein miehen näköinen ja kokoinen tapaus. Hän alkoi tentata minua eikä kestänyt kovin kauan, kun tajusin, että hän todella etsii kestävää parisuhdetta eikä pelkkää panoa. Mies huokasi ammattini kuultuaan, että huh sinä olet onneksi kiltti nainen. Kyllä oli kuulkaas pokassa pitelemistä, kun mietin, milloin minua on viimeksi sanottu tai edes luultu kiltiksi ja sanoinkin miehelle, että en nyt siitä kiltteydestä tiedä.

Päädyimme kevyen kuulustelun jälkeen miehen asunnolle. Uskalsin lähteä matkaan, koska hän oli mukava ja juttelun perusteella oikeasti mielenterveyspuolen hommissa. Toki sielläkin voi olla hulluja töissä nimimerkillä kokemusta on, mutta silti luotin häneen.

Sisällä joimme kahvit ja juttelu jatkui. Hän tilitti kauheita kokemuksiaan ja kertoi jotain työstään. Ajattelin, että tästä ei tule yhtään mitään. Mies etsii parisuhdemateriaalia ja minä istun vastapäätä ja kuolaan miehen lihaksikasta yläkroppaa pikkarit märkänä. Heitin loput kahvit viemäriin, menin miehen luokse ja kysyin, haittaako, jos kokeilen hänen lihaksiaan. Se oli ilmeisesti miehen kaipaama muuvi, koska siitä hän innostui ja ei muuta kuin panemaan.

Huh huh. Himoitsen lihaksikkaita, vahvoja miehiä ja tämä oli juuri sitä itseään. Vielä kun muukin varustus oli kunnossa, oh my.

Panemisen jälkeen mies kysyi, mitä tatuointini tarkoittaa. Sanoin ensin, että en mielellään sitä heti kerro, mutta mies jankkasi asiaa ja lopulta kerroin. Hän mietti hetken ja teki päätelmän, että joku on siis kuollut ja olen ollut masentunut. Olen ihan varma, että hän pyysi kertomaan, mitä kaikkea tatuointiin liittyy. Ajattelin, että no fuck. Jos ei muuta, ainakin saan hänen parisuhdeintoilun jäihin, kun annan pari esimerkkiä elämästäni.

Kerroin lyhyesti entisen helvettini pääkohdat. Mies oli hiljaa ja sanoi, että nyt täytyy vähän pohtia. Sitten hän tempaisi tuon alussa olevan kommentin, ettei tosiaan ala kenenkään terapeutiksi vapaa-ajalla. Hän ei varmaan tajunnut, kuinka loukkaannuin tuosta kommentista. Hänhän itse vaati minua avautumaan. Sitten kun kerroin, hän torjui minut välittömästi.

Ensin ajattelin, että ihan sama. Kaikki miehet laukovat jotain paskoja kommentteja ja tässä meni hyvä pano pieleen. Kotimatkalla tajusin, että totta kai mies heti puolustautui, koska hänellä on rankka tausta ja tällä hetkellä tosi raskas työ psykiatrian puolella. (Ja korostan vielä, että en todella halua kenestäkään miehestä terapeuttiani varsinkin, kun en sellaista enää tarvitse.) Kuka tosiaan enää vapaa-ajallaan haluaisi jatkaa työroolissaan.

Anyways. Tämä tatuointimies on mielenkiintoinen tapaus ja näkisin hänet mieluusti uudestaan. En ehkä mitään vakavampaa, mutta hyvä pano hän oli. Saa nähdä, säikähtikö hän minun puheitani vai haluaako nähdä vielä uudestaan.