Karkea. Jos tatuointimiestä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi karkea. Luulen, että meidän toinen kohtaaminen oli jos ei viimeinen, ainakin lopun alkua. Meillä ei ole mitään yhteistä. Tai no on. Tykkäämme molemmat seksistä. Siitä on melko hyvä ponnistaa yhteiseen tulevaisuuteen.

Eilen vitutti taas aivan jäätävästi, kun kävelin miehen luota kotiin. Nyt vitutus on vaihtunut myötähäpeään ja huvitukseen. En ymmärrä miehiä, en vain ymmärrä.

Kun menin miehen luokse, hän oli ulkona vastassa. Menimme sisälle, pyysin vettä, hain itse juotavaa, join ja mies sanoi, että aletaan sitten hommiin. Okei, fine. Panemaanhan tänne tulin, ei siinä mitään.

Mies ohjasi minut olohuoneeseen ja laittoi sohvan eteen lattialle peiton, riisui housunsa ja meni sohvalle istumaan. Kuvio oli siinä mielessä ennalta sovittu, että hän odotti kertausta elämänsä suihinotosta ja minä olin sen hänelle luvannut. Jotenkin vaan tuntui hullulta, että hän ei oikein edes koskettanut minua, vaan koko touhu oli hyvin mekaanista.

Mikäs siinä. Kyllähän minä suuseksistä pidän, mutta ei minusta enää pelkästään miehen tyydyttäjäksi ole ja sellaiseksi ilta muodostui. Suuseksiä miehelle ja pari kiivasta takaapäinpanoa, vähän kuristusotetta ja takapuolen läpsintää. Mies ei millään tavalla huomioinut minua. Niin se vain karuudessaan meni.

Ensimmäisen session jälkeen joimme kahvia, koska mies yritti piristyä. Hän oli aika seis yövuorojen jälkeen, minkä ymmärrän hyvin, mutta muutenkin tosi etäinen. Ei hän kysellyt minulta paljoakaan, ja minulle tuli tosi outo ja epämääräinen fiilis. Aivan kuin hän ei olisi edes halunnut minua kotiinsa (muuta kuin panon ajaksi). Tyyppi on tosi vakava perusilmeeltään ja ilmeisen vakava muutenkin. Minä taas nauran paljon ja hymyilen (varsinkin kun edessä on tatuoitua tiukkaa lihaa, jota samalla kuolaan), mitä hän ei ymmärrä. Mies luuli, että nauran hänelle. Jotenkin fiilis oli ylipäätään tosi outo.

Toisen panon jälkeen mies jätti minut sohvalle makaamaan ja totesi jotain ylihempeää tyyliin tämä olikin nyt tässä tälle illalle. Mietin, tarkoittiko hän, että alapa lähteä kotiisi vai että kaksi panoa riitti hänelle yhdeksi illaksi. Olisin niin toivonut, että mies olisi tullut viereeni makoilemaan ja silitellyt tai jotain, mutta ei. Ja koska tunnelma oli niin omituinen, en sitä osannut pyytääkään. Keräilin itseni ja pettymykseni, puin vaatteet päälle ja sanoin, että taidan tästä lähteä, ennen kuin alkaa sataa. Mies ei muistaakseni edes moikannut eikä varsinkaan halannut. Sanoi vain kiitos. Siis kiitos. Vastasin ole hyvä ja lähdin menemään.

Ulkona tihkusateessa kävellessä mietin, että minulla olisi nyt terveenä niin paljon muutakin annettavaa kuin vain hyvä seksi. Mistä ihmeestä voin löytää miehen, joka tajuaisi sen.