Sovitaan, että toinen hetki on tämä hetki. Viikonlopun romahdus on pyyhitty mielestä ja tänään on jopa hymyilyttänyt. Sain sieltä toisestakin paikasta haluamani viikot töitä, mikä tarkoittaa kahta asiaa: pääsen tekemään himoitsemaani saattohoitotyötä ja tienaan kesällä sen verran, että pääsen elokuun alussa ulkomaille, jos haluan. Loistavaa.

Jännä, miten asiat voivat sujua näin. En tiedä, miten selviän kesän työmäärästä, mutta tähän mennessä saadut työvuorot näyttävät inhimillisiltä ja mikä parasta ehdin käymään salillakin. Ja olen hyvin iloinen siitä, että aina kun nykymaailman meno alkaa hirvittää, löydän netistä blogeja, joissa ihmiset miettivät hidastavansa elämänmenoa.

Joskus tuntuu, että olen niin yksin näiden ajatusteni kanssa. Muut tekevät hulluna töitä tai kasaavat kohtuuttoman määrän kouluhommia harteilleen vapaaehtoisesti. Minä mietin, milloin pääsisin ulkomaille ja miten vähän voisin tehdä töitä, että kuitenkin pysyisin muiden mukana opiskeluissa ja edes jotenkin taloudellisessa tasapainossa. Mielenterveyttä tuskin tarvitsee mainitakaan.

Se, että kaksi rakasta kuolee yhtäkkiä, vetää maton jalkojen alta. Tai oikeastaan siinä menevät kaikki maailman matot samalla kertaa. Minusta olisi hirveää tuhlausta, jos kaiken tuskan jälkeen hukuttaisin itseni samaan oravanpyörään, jossa turhan monet ovat. Työtä työtä työtä, kiirettä, hulluna raatamista, oman itsensä ja läheisten unohtamista, stressiä. Minä en halua sellaista. En vaikka mikä olisi. Minä haluan tehdä elämälläni jotain merkittävämpää. Ehkä se jokin ei ole muiden mielestä mitään, mutta en minä muilta arvostusta haluakaan.

Sain äsken liikuttavia ajatuksia yhdeltä päiväsairaala-ajan kaverilta.

"Minusta on tosi iloista kuultavaa tuo menosi tällä hetkellä :) Osaan kuvitella senkin kuinka raskasta on ollut. Kyllä osaan samaistua siihen. Varsinkin kun muistan päiväsairaalassa sinun vointisi, sen jälkeiset tapahtumat, jotka musertaisivat ihmisen jo ilman syvää masennustakin täysin :( Siihen en voi sanoa osata samaistuvani. Se olisi banaalia. Osaan ehkä vain eläytyä tilanteeseen, ja sekin jo aiheuttaa itsellä pahan olon, niin sulla on silloin ollut jotain todella hirveää :(

Olen niin ylpeä ja iloinen juurikin tätä kaikkea vasten, kun sulla alkaa palaset loksahtaa. Niin pohjalta olet noussut! Voit olla todella ylpeä itsestäsi ja onnellinen :)"