Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Olen säästellyt tuota kulunutta sanontaa johonkin osuvaan kohtaan. Maalla viettämääni viikonloppuun se sopii täydellisesti.

Isä meni perjantai-iltana lämmittämään saunaa ja jäin Riitan kanssa hetkeksi kahden. Kysyä töksäytin, mikä hänen ja siskoni välejä oikein hiertää. Riitta sanoi, että hän ei aio puhua asiasta minun kanssani, vaan juttelee ainoastaan siskolle. Ja että mitäs siskoni on asiasta puhunut. Olin että selvä, eipä sisko ole aihetta erityisemmin kommentoinut. Sitten oli jotakin taukotilaa. "Antoisan" keskustelun päätteeksi sanoin, että teidän ongelmanne vaikuttavat meihin kaikkiin eivätkä vain teihin kahteen. En muista, mitä Riitta sanoi.

Petyin aika lailla, kun ajattelin, että minä pystyn ratkaisemaan tämänkin ongelman niin, että kaikilla on hyvä mieli. Heh, jäi vähän puolitiehen. Kai se pitää vain hyväksyä, että aikuiset ihmiset selvittävät itse välinsä ja tämä asia ei näköjään kuulu minulle. Isältä en uskaltanut kysyä viikonlopun aikana mitään, koska häneltä olisi voinut tulla täystyrmäys, jota en olisi kestänyt.

Mutta kuten Karsa osuvasti oivalsi, ainakin otin asian puheeksi ja yritin tehdä asialle jotain.

Muuten oli mukavan rentouttava viikonloppu. Kävin saunassa, makoilin äidin viltin alla, juttelin isän kanssa, viihdytin mummua ja tein köpöttelylenkin kirpeässä pakkassäässä punertavassa aamuruskossa. Ai että. Kaiken kruunasi se, että näin ihanaa kätilötätiäni kahtena päivänä. Hän on aivan upea ihminen. Vähän tuli surullinen olo, kun tajusin, että näen häntä seuraavan kerran vasta reissun jälkeen. Tätsykkä kyllä sanoi, että hän elää niin mukana tuon vaihtoreissun ajan ja että kirjoitellaan sähköpostia ynnä muuta.

On se vaan upeaa, että vaikka olen joutunut luopumaan kahdesta rakkaasta ihmisestä, tässä elämässä vierelläni on vielä monta rakasta ja tärkeää henkilöä.