Voi helvetin helvetti. Niin paska fiilis, että viimeksi olin yhtä alamaissa ja epätoivoinen vuosi sitten vaihdossa. Olen tosi kiitollinen, kun edes yksi ihminen ymmärtää ja uskoo, miten tajuttoman loppu olen. P ehdotti, että pitäisin taukoa harjoittelusta tai koulusta, jos oma terveys on vaakalaudalla. Mutta en pysty ajattelemaankaan mitään taukoa. Nyt mennään loppuun eli jouluun asti vaikka pää kainalossa. En osaa antaa periksi ja luovuttaa.

Tänään oli hirveä päivä töissä. Hoitajia oli sairaana, joten homma meni sijaisten kanssa aikamoiseksi kaaokseksi. Minä esimerkiksi opiskelijana ohjasin yhä sijaiseksi tullutta lähihoitajaa. Jouduin mukaan kiinnipito- ja leposidetilanteeseen, vaikka en saisi niihin opiskelijana osallistua. Vaikea siinä on seistä vieressä, kun apua tarvitaan. Kaiken lisäksi sähläsin lähihoitajan kanssa lääkkeiden kanssa ja toki se veemäinen päänaukoja tuli iltavuoroon seuraamaan tilannetta. Kuulen jo mielessäni, miten se ukko puhuu osastolla, että tuollaisia virheitä ei vaan tehdä vaikka olisi miten opiskelija.

No, ei voi mitään. Asia ei tästä miksikään muutu, vaikka sätin itseäni loppuelämän.

Niin ja se rouva, jota vein ulos enkä saanut takaisin osastolle. Häntä yritettiin kaupitella jatkohoitopaikasta takaisin meidän osastollemme vaikeahoitoisuuden ja aggressiivisuuden takia. Ei kuulemma lääkärikään uskalla samaan tilaan potilaan kanssa mennä. Ohjaaja nauroi, että meillä sentään opiskelija vei kyseistä rouvaa itsekseen ulos kävelylle ja toisessa sairaalassa eivät pärjää potilaan kanssa edes porukalla. Heh.