Kun Körde laittoi viestiä reilu viikko välirikkomme jälkeen, toivoin, ettei hän olisi ottanut yhteyttä. Pelkäsin, että joudun samaan jahkailukierteeseen kuin Kinderin kanssa.

Körde kirjoitti juuri ne sanat, joista koukutuin saman tien. Hän sanoi, että olen erityinen, koska kaikki muut hän olisi unohtanut heti niin kuin aina ennenkin. Ei minua. Hän pahoitteli ja sanoi, ettei ole ollut oma itsensä.

Kun Körde soitti viestin jälkeen, hän kysyi, haluaisinko vielä nähdä. Minä saisin päättää.

Näimme seuraavana päivänä.

Laitoin treenitrikoot jalkaan ja tutun, vihreän t-paidan, josta olin jo ehtinyt pestä Körden tuoksun pois. Housuilla näytin, että olin edelleen loukkaantunut. Muuten olisin ollut pelkissä stringeissä, koska Körde tykkäsi katsella pakaroitani ja minä tykkäsin näytellä niitä hänelle.

Körden halaus oli maaginen. Kun 120-kiloinen mies rutisti minua, olisin voinut laueta hänen syliinsä.

Mies vaikutti olevan aidosti pahoillaan käytöksestään. Hän ei olisi halunnut puhua tapahtuneesta. Sanoin, että tietyt asiat on vain puhuttava, jos aiomme päästä eteenpäin.

Kördeä hävetti aidosti, tai sitten hän on tosi taitava manipuloimaan ja näyttelemään. En siitäkään yllättyisi.

Mies oli kuin rysän päältä kiinni jäänyt pikkupoika, kun kerroin, miltä minusta tuntui saada eroviesti kesken työmatkan.

Körde myönsi, että hän syytti minua kaikesta, mitä hän on itsekin. Hänellä on kova suojamuuri ja hänkin pitää etäisyyttä.

Valitettavasti en muista kaikkea, mitä puhuimme. Olen niin hullun ihastunut mieheen, että enimmäkseen muistan vain tapaamisen tunnelman ja sen, että seksi oli ihanaa. Kaipasin niin paljon Körden kosketusta ja läheisyyttä.

Körde on ollut pari viikkoa kiltimpi ja huomaavaisempi. Pelkään, että alan rakastua häneen. En ole koskaan rakastanut ketään. Kinderiä melkein, mutta en kuitenkaan.

Kördellä on paljon juttuja meneillään enkä aina tiedä, mihin sijoitun hänen listallaan. Myös hämärät kuviot ja Körden jokseenkin narsistiset piirteet mietityttävät. Vai kuvittelenko kaiken?

Mihin olen sekaantunut? Voiko tässä käydä huonosti tai miten huonosti tässä käy? Voinko luottaa mieheen, joka tekee välillä katoamistemppuja ja joka on hyvin eri maailmasta kuin minä? Haluanko rakastua mieheen, jonka mielestä on ok purkaa paha olo minuun? Vai olenko vain liian herkkä ja vaadin liikaa?