En voi uskoa, että sanon tämän, mutta sanon kuitenkin.

Seksi Körden kanssa tuntuu samalta kuin joku asiakas jyystäisi minua hulluna.

Körde tuli työreissultaan ja kävi moikkaamassa minua parin tunnin ajan, ennen kuin lähti seuraavaan kohteeseen. Parin viikon etäisyys ja videopuhelut tekivät hyvää, kuten arvelinkin.

Muinainen seksikeskustelu ei silti jätä minua rauhaan. En enää mieti, että Körde vertailisi minua muihin naisiinsa. Mietin sitä, että minä vertaan Kördeä muihin miehiin. Se tuntuu epäreilulta ja väärältä. Onhan meillä ollut tosi vähän yhteistä aikaa ja paljon luottamukseen liittyviä ongelmia puolin ja toisin.

Miksi en voi olla sellainen nainen, joka vain nauttii seksistä ja laukeaa saman tien, kun joku vähän koskettaa? Miksi olen tällainen tunne- ja tuntovammainen, että mikään ei tunnu miltään? Tai jos tuntuu, niin vain jonkun aivan randomin, ei millään tavalla ulkoisesti tai muutenkaan kiinnostavan miehen kanssa.

Körde on ulkoisesti aivan täydellinen, komea, kuuma, kiihottava, iso mies. Niin epäreilua!

Olen sanonut lukuisia kertoja Kördelle, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia, aikaa ja hellää kosketusta. Hän jollain tapaa kuulee ja kai ymmärtääkin sen, kunnes huomaan, että olen taas jyystettävänä. Sitten katoan jonnekin.

En halua olla loppuelämääni vain miehen tarpeiden tyydyttäjä. Toki sitäkin ja mielelläni olenkin, mutta seksin pitää olla vastavuoroista ja hyvää molemmille osapuolille. Tiedän, että Körde haluaa samaa.

Tarvitsen rauhaa, aikaa ja sellaisen olon, että kukaan ei odota minulta mitään. Ei laukeamista, ei ihmeellisiä seksitemppuja, ei tietynlaista reaktiota tai käyttäytymistä. Haluaisin vain ajan kanssa kokeilla kaikkia eri juttuja, jos vaikka jossain kohtaa alkaisi tuntua joltain. Mieluiten tosi hyvältä.

Tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Körden kanssa. Meillä on aina liian vähän yhteistä aikaa, eikä miehen keskittymiskyky yksinkertaisesti riitä hitaaseen toimintaan. Minä taas en saa suutani auki, koska pelkään, että toinen loukkaantuu tai että seksityö nousee jälleen puheeksi tai vitsailun aiheeksi.

Alan väkisinkin miettiä, olemmeko sittenkin liian erilaisia. Körde on niin sata lasissa koko ajan, ja minä taas sieltä toisesta ääripäästä. Voiko tällaisen saada toimimaan?