Vuosi sitten tähän aikaan olin pitkästä pitkästä aikaa ainakin puolillaan toivoa. Odotin sähköhoitoon lähtöä ja tunsin, että ehkä elämä antaa minulle mahdollisuuden. Että kaikkea ei ole vielä menetetty. Sitten tuli aivan käsittämätön ja epätoivoinen käänne elämääni, kun rakas pikkuveljeni menehtyi onnettomuudessa. Toivo kuoli siinä samassa rytäkässä.

Minulla on niin ikävä sinua, rakas pieni veljeni.

"Et ole ikiunessa, et ole poissa

olet tuhat tuulta puistikoissa

olet valkea välke aallokossa

olet timantti hankien loistossa. 

 

Et jättänyt meitä, et ole vaiti

olet lintujen laulu taivaalla

olet kuiskaus viljapellolla

olet henkäys rakkaasi poskella."