Tämän takia on hyvä olla oma valmentaja. Sunnuntaina oli nuutunut olo eikä se siitä paremmaksi muuttunut, kun vetäisin iltavuorossa kääretorttupalan ja kolme neekerinsuukkoa. Nam, oli hyvää. Kävelin sentään töistä kotiin.

Mutta siis nyt valmentajan tapaamisen jälkeen on taas parempi fiilis. Paino on tippunut pari kiloa ja rasvaprosentti prosentin verran alaspäin. Pihtimittauksissa suurin miinus oli jenkkakahvoissa, ja muutkin mittauspisteet olivat kuulemma hyvät kuukauden tekemisen jälkeen. Ruokavaliossa on paljon säätämistä edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee.

Lievä syyllisyys iski eilen, kun juttelin isän kanssa puhelimessa. Yksi perheenisä meidän kylältä oli saanut kohtauksen ja makaa nyt teholla. Varpaat ja silmät liikkuvat satunnaisesti eikä ennuste selvästikään ole mikään hyvä. Mietin sitä vaan, kun itse murehdin vähän salilla osumaa ottanutta rannettani ja miten paljon laitan rahaa menemään omaan terveyteeni. Sitten ajattelin, että mieluummin laitan rahat terveyteeni kuin esimerkiksi viikottaisiin baarireissuihin tai johonkin muuhun turhaan. Enköhän ole kaiken kärsimäni jälkeen ansainnut voida hyvin.