Jos haluaa muutoksia elämään, pitää tehdä jotain eri tavalla kuin ennen. Päiväsairaalan kaveri pyysi eilen minua baariin. Pelkkä ajatus kaupungille lähtemisestä ahdisti ja mietin vaan, miten paljon mieluummin jäisin kotiin yksin syömään kaikkea hyvää ja huonompaa. Jahkailin aikani, mietin läskejäni ja sitä, miten ylensyöneeltä mahdan muiden mielestä näyttää, päätin etten välitä ja lähdin baariin. Vaihdossa olin koko ajan ”läskinä” esillä, joten kai se pitää kotimaassakin testata paikassa, jonne yleensä menen vain omasta mielestäni siedettävässä kunnossa.
 
Ja olipa ilta.
 
Tutustuin yhteen minua muutaman vuoden nuorempaan naiseen. Hän on naimisissa, mutta taisi olla bi. Oli vähän jotain silmäpeliä, koskettelua ja hän suutelikin minua. Huvittavinta oli, kun nainen ihmetteli ääneen, miten noilla ryntäillä voi olla sinkku. Ja kenenkähän muiden kehujen varaan rakentuva heikko itsetunto kohosi muutaman millin. Mietin monessa kohtaa, että annan hänelle numeroni. Mutta sitten jossain välissä hän katosi ja siinä meni se hieno ihminen. Perkele.
 
Lopulta tai siis jo pitkin iltaa löysin itseni yhden muusikkomiehen seurasta. Hänellä oli ihanat pitkät vaaleat hiukset ja musta hattu. Upea ilmestys, ja vielä sopivan pituinen, vaikka minulla oli kymmenisen senttiä korkkareita pitämässä tätä massaa pystyssä.
 
Mies olisi halunnut tulla yökylään ja olisin hänet tänne mieluusti ottanutkin, mutta tiesin, mikä aamuahdistus olisi iskenyt heti herätessä. Kerroin tämän ja sanoin, että voi kai sitä ulkonakin panna. Menimme siitä yhteen keskustan puistoon ja ei muuta kuin hommiin. Seksi ei edelleenkään tuntunut oikein miltään, mutta kosketus oli jotain aivan upeaa. Ja toisen lämmin iho, kädet ja se hiuspehko. Numerot on vaihdettu, katsellaan.
 
Näissä haikeissa fiiliksissä onkin hyvä jäädä odottamaan Karsan kyläilyä. Harmi vaan, kun Karsa on vähän niin kuin väärältä planeetalta, mitä tulee kosketukseen ja kiihottavuuteen. Hohhoijaa.