Ensimmäisen pusun poskelle sain kerhossa kesken eväiden syönnin. Hävetti. Poika asui toiseen suuntaan lähimpänä naapurina noin kolmen kilometrin päässä. Leikimme usein porukalla siskoni ja pojan pikkuveljen kanssa ja kävimme samaa kerhoa ja esikoulua. Meidän piti mennä naimisiin ja kaikkea, mutta romanssi kariutui nopeasti. Noin kymmenen vuotta sitten näimme viimeksi ja kaikki hohto oli kadonnut.

***************************************************************

Eilen illalla taas kaihersi mieltä, kun mietin, että ihmiset viettävät kavereidensa kanssa hauskaa vappua ja minä olen itsekseni. Yritin koulu-Päiviä houkutella baarikierrokselle, mutta hän stressaa niin paljon työn, koulun ja muun elämän kanssa, että ei jaksanut lähteä.

Mutta hyvä näin. Aamulla heräsin virkeänä kuudelta ja väänsin yhtä esseetä alkuun, ettei viikolle jää liikaa hommia. Kahdeksalta lähdin kävelemään läheisille metsäpoluille. Oli ihanan hiljaista, kun suurin osa kai selvitteli päätään vielä siihen aikaan aamusta. Sopivan viileä keli, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Aivan loistavaa, että pystyn nykyään nauttimaan ulkoilusta, ja lonkatkin kestivät kohtalaisesti. Jossain määrin tuntuu, että saan salitreeneistäkin enemmän irti, kun en jaksa sinne joka päivä töiden takia raahautua. Lepo tekee hyvää.