Eilinen vitutus on hälvennyt ja olen jälleen zen.

Ajattelin kirjata ylös, mitä kuuluu lupaukselleni olla laihduttamatta. Kävin eilen puntarissa. Thaimaan-matkan jälkeinen ahmimissessio kesti siis kolme viikkoa. Sillä välin painoa kertyi neljä kiloa lisää. Tammikuun puolivälissä tein korjausliikkeen ja nyt painoa on tippunut viisi kiloa. Vyötärönympärys oli tänään noin viisitoista senttiä vähemmän kuin tammikuussa. Korostan, että en varsinaisesti ole laihduttanut. Olen paremminkin muuttanut asennettani ruokaan, syömiseen ja itseeni.

Isä on pitänyt itsensä sporttisessa kunnossa jo pitkään tällä metodilla. Hän on siitä minullekin vinkannut ja olen kokeillut, mutta syömishäiriöiset ajatusmallit ovat vieneet aina lopulta voiton ja olen palannut ahmimaan.

Homma on simppeli. Kaikki on energiaa. Tarkoittaa sitä, että samoin kuin ruoka, myös kaikki ajatukset ovat energiaa. Jos saat ruoan ja ajatuksen samalle aaltopituudelle, ruoka voi tehdä ihmeitä oli se sitten suklaata tai keitettyä parsakaalia.

Joka kerta kun syön, kiitän ruoasta ja saattelen sen matkaan ajatuksella, että ruoka ravitsee kehoani ja antaa sille kaiken, mitä se juuri sillä hetkellä tarvitsee. En aina muista käydä tätä ajatuskuviota läpi, mutta olen painanut sen alitajuntaani. Se tekee tehtävänsä siellä. Opettelen ajattelemaan, että minä ja kehoni olemme niin ainutlaatuisia, että ne ansaitsevat vain parasta mahdollista kohtelua. Paras mahdollinen kohtelu tarkoittaa ravitsevaa ruokaa kohtuudella ja herkkuja silloin tällöin. Ahmiminen ja itsensä mollaaminen lisäävät negatiivista energiaa ja aiheuttavat lisästressiä elimistölle.

Tällä hetkellä pidän niin sanotun herkkupäivän noin kerran viikossa. Se tarkoittaa esimerkiksi karkkipussia. Se ei tarkoita kiloa leipää, puolta kiloa suklaata, pullaa, lisää leipää ja sitä karkkipussia. Haluan pysyä kohtuudessa ja tähän asti olen pysynyt. Välillä on hirveä nälkä, välillä ei tunnu miltään. Alan tajuta, että kun kroppa saa tarpeeksi hyviä ravintoaineita, se luopuu himosta saada mässätä suklaalla ja epäterveellisellä ruoalla.

Syön paljon itse tekemääni gluteenitonta porkkanaleipää, johon voin ladata tarpeeksi proteiinia ja rasvaa ilman lisäaineita. Leipä on edelleen jonkinlainen haaste elämässäni (heh), mutta näin saan ainakin lisättyä hyviä aineksia päivittäiseen syömiseen. Teen usein pirtelöitä, joihin tulee proteiinijauhetta, marjoja ja avokadoa. Jos jokin ruoka himottaa, kokeilen ensin syödä jotain hyvää rasvaa (avokado, pähkinät), koska moni himo kertoo hyvän rasvan puutteesta. Kasviksia syön edelleen liian vähän, mutta pikkuhiljaa tämäkin korjaantuu. Yritän vähentää prosessoituja maitotuotteita, mutta en ota asiasta stressiä.

Näin homma toimii perusarjessa. Vähän pelkään lähteä isän tai siskon luokse kylään, koska silloin syöminen karkaa helposti käsistä. Toisinaan tunnistan itsessäni halua saada syöminen täydelliseen hallintaan, mutta aika nopeasti tajuan ottaa aikalisän. Mitä täydellisemmin yritän syödä tai treenata, sitä varmemmin ahmin seuraavat viikot. Siksi esimerkiksi päätin tänä aamuna suunnitellun lenkin sijasta käydä vain kaupassa ja levätä. (Ja illalla baariin, heh.)