Sain tänään tulokset kilpirauhaspaneelista ja lisämunuaisten tutkimuksista. Kolme kuukautta on ollut tosi puuduttava aika odotella vastauksia. Vuosikaudet olen miettinyt, että tolkuton väsymys, saamattomuus, tympeys ja jatkuva nukkuminen ovat masennusta tai sitten vain kuvittelen kaiken. Nyt on mustaa valkoisella, ja melkoinen tuomio sieltä tulikin. Minulla on lisämunuaisten uupumus, mikä tarkoittaa sitä, että ei kuule ihme, jos nukahdan istualleen ja väsähdän pelkästä kevyestä työmatkapyöräilystä. Nyt vielä selvitetään, onko minulla Addisonin tautia. Jos on, se tietää lähetettä erikoissairaanhoitoon. Toivon todella, ettei ole.

Lääkäri sanoi, että minun masennus- ja suorittamistaustallani uupumus on ollut odotettavissa. Olen ikään kuin kuluttanut kaikki varastot loppuun enkä palaudu enää mistään kunnolla. Ikävin juttu, mitä lääkäri sanoi oli, että seuraavaan vuoteen on turha edes miettiä mitään tavoitteellista treenaamista. Nyt pitää ottaa aikaa ja olla armollinen itselle. Mitä kovempaa treenaan, sitä enemmän vahingoitan elimistöäni. Voihan itku.

Lisämunuaisten uupumukseen on lääke, joka lihottaa. Mietin siis tarkkaan ja kysyn valmentajan mielipidettä asiaan, ennen kuin edes mietin lääkkeen aloittamista. Sain myös reseptin yhteen kilpirauhaslääkkeeseen, vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaa minulla ei onneksi todettu. Kilpparilääke pienellä annostuksella tukisi lisämunuaisten toimintaa ja voisi estää masennuksen uusimisen. Näin ainakin ymmärsin lääkärin puheista.

Voihan pylly. Tässä onkin sulateltavaa.