Ennen reissua pääsin hyvään vauhtiin terveellisen ruokavalioni kanssa. Lomalla söimme noin kolme kertaa päivässä. Vedin surutta pitsaa, vaaleaa leipää, täysrasvaista juustoa, kakkua, jäätelöä, suklaata... ihan mitä vain mieli teki. Päivittäiseksi rutiiniksi tuli poikien kanssa niin sanottu jälkipala eli aamupalan kakkupalaset ja keksit.

Vaikka söin mitä tahansa, määrät pysyivät kohtuudessa. Kertaakaan ei tullut ähky olo, ja paino olikin pysynyt samassa koko viikon ajan. Loman jälkeen pidin kotona pari leipä-suklaapäivää, kunnes palasin töihin ja normiruokiin. On muuten kerrassaan huvittavaa, miten joka ikisessä paikassa jaksetaan huomautella syömisistäni. Ensinnäkin kasvisruokavalioni ei vaan mene joillakin jakeluun ja sitä jankataan kerta toisensa jälkeen, mitä oikein voin syödä ja miksi en syö lihaa. Plus se, että ihmetellään kananmunien määrää ja "ai jaa, sillä on taas tuota dieettiruokaa". En muutenkaan tykkää syödä vieraiden ihmisten (lasken työkaverit vieraiksi) seurassa enkä haluaisi, että kukaan kiinnittää minuun mitään huomiota. 

Mitä tulee itseni häpeämiseen, reissu sujui mainiosti. Tiedostan kyllä, että olen aika koominen näky miesmäisillä hartioilla ja vitivalkoisella iholla, mutta nykyään olen yhä useammin tyytyväinen, kun katson peiliin. Tai no en tosiaan ole, mutta edes satunnaisesti. Sitä paitsi nyt kun tiedän varmuudella, että elimistöni on ylikuormitustilassa, voin lakata vertaamasta itseäni lihaksikkaisiin urheilijoihin. Miten monta kertaa olen murehtinut, kun muut saavat huimia tuloksia personal trainereiden valmennuksessa ja minä junnaan paikoillani tai otan takapakkia. Ei ihme, että v-käyrä on ihan tapissa. 

Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että äskeinen työmatkapyöräily tuntui melkein kevyeltä kahden kunnollisen lepopäivän jälkeen. Syke ei noussut niin korkealle kuin yleensä eikä reisiin sattunut jo heti alussa. Minulla ei ehkä ole sellaista lihaksikasta kroppaa, jota himoitsen, mutta korvien välissä on jotain muuttunut. Olen alkanut sisäistää ainakin yhden valmentajan ohjeen. Kun on väsynyt ja stressaantunut, kannattaa syödä kropan tueksi parhaita mahdollisia ravinteita eikä mättää herkkuja. Herkut ovat ainakin minulle olleet aina se helpoin ja kätevin vaihtoehto, kun vituttaa ja väsyttää. Nyt yritän kääntää homman niin, että jokin näppärä marja-proteiinismoothie antaa keholle ja mielelle parempaa energiaa kuin leipä ja suklaa. Välillä onnistun, välillä en. Esimerkiksi nyt yövuorossa vedin juuri ällöttävän sokerisen munkin kahvin kanssa, vaikka en edes tykkää munkeista. Örgh.

Olen tutkaillut pari päivää tuota lisämunuaishommaa. Lääkäri saattoi vetää muutaman mutkan suoraksi antamalla ehdottoman lihomistuomion. Luin monesta eri lähteestä, että kortisonimäärät ovat useimmiten niin pieniä, että ne eivät yksistään ketään lihota muodottomaksi palleroksi. Tarkkaan suunnitellulla liikunnalla, ruokavaliolla, vitamiineilla ja lisäravinteilla voi helpottaa elimistön stressitilaa. Siinä on vaan se, että kaikki stressi on pahasta eli turha alkaa noudattaa mitään ylitarkkaa ohjeistusta, koska siinä vasta noidankehä. Odotan mielenkiinnolla, mitä ohjeistuksia valmentaja antaa ensi viikolla.