Valmentajan toimistolla on seinällä teksti, jota aina pysähdyn miettimään.

 

"Tell me

what is it

you plan to do with your

one wild and precious life"

 

En ole keksinyt vastausta kysymykseen. Tiedän vain, mitä en aio tehdä. En aio jatkaa tätä hullua työntekoa oman suhteellisen kallisarvoisen terveyteni kustannuksella. Yhdentoista päivän aikana oli yksi vapaapäivä. Aloin töissä jo seota sanoissa ja yhtenä päivänä meinasin pyörtyä, kun migreeni iski yllättäen. Pyöräilen itku kurkussa kotiin, kun en millään jaksa harrastaa liikuntaa niin paljon kuin haluaisin ja kroppani vaatisi. Tähän tulee nyt stoppi.

Stopin tein sillä, että naputtelin äsken varauksen kahden viikon Thaimaan-matkalle joulukuun alkuun. Näin yksin matkaavana maksan sinkkulisää noin kuusisataa euroa, mutta se on vain rahaa. On aika olla köyhä ja on aika käyttää hiki päässä ansaitut rahat. Äiti sanoisi, että ei paljon päätä pakota. Ei niin!