Ensimmäinen harjoittelupäivä takana ja päällimmäisenä mielessä on ajatus, että tästä tulee piiiiiitkä harjoittelu. Välillä itseänikin huvittaa, miten negatiivisesti voin aina kaikkeen suhtautua. Pessimisti ei pety vai miten se meni. Ai niin, sain huomautuksen liian avonaisesta paidasta. Hävetti aivan törkeästi. En aamulla ollenkaan tajunnut, että pusero olisi epäsopiva töihin. Noloa. Tässä on nyt hyvä palautella mieleen, mitä helvettiä oli vuosi sitten vaihdossa maapallon toisella puolella ja ehkä pistän jonkinmoisen hyvien asioiden listankin pystyyn. Oma tsemppi paras tsemppi.

Edit.

Ai niin. Tunnistin yhdestä kahteen naishoitajaa sähköhoitojaksolta. Toisesta olen täysin varma, toinen on siinä rajalla. Harjoitteluosasto ei onneksi ole se, jossa olin aikoinaan tarkkailussa eikä kukaan näyttänyt tunnistavan minua. Viiltokäteni sai ehkä jotain vilkauksia tai sitten vain kuvittelen.