Mikä siinä on, että tarvitaan vain yksi moka ja kaikki tähänastiset onnistumiset ikinä häviävät saman tien. Mokasin tänään töissä. En tehnyt mitään laitonta, mutta lievän virhearvioinnin, josta seurasi huolta ohjaajalleni ja vähän ylimääräistä hommaa yhdelle mieshoitajalle. Lähdin ulos tarkkailussa olevan potilaan kanssa enkä meinannut saada häntä takaisin osastolle. Plääh. Kuulostaa ehkä pieneltä jutulta, mutta meinasin mennä aivan paniikkiin. No, mutta kaikki siis päättyi hyvin. Ketään ei sattunut (paitsi minua henkisesti ja lujaa), kukaan ei ollut hengenvaarassa ja sain mieshoitsulta kiitosta, että toimin tilanteessa oikein, kun järjestin apuvoimia paikalle.

Että näin. Sitten joskus kun räpiköin täältä häpeän syvyyksistä ylös, alan jännittää huomista magneettikuvausta. Peukkuja sille, että lannerangasta ja lonkasta löytyy pelkkää hyvää eli ei mitään.