Rintojen suhteen koettelevin aika on ohi. Palasin salille perjantaina tuttuun tyyliini puoli seitsemältä aamulla.

Kuuden viikon aikana paino laski noin kolme kiloa. Ikävä kyllä suurin osa lähti lihaksista, mutta sitä on enää tässä vaiheessa turha murehtia. Pakaroista lähti kolmisen senttiä, ja samoin reidet ovat kuihtuneet harmittavan paljon. Kädet ovat yhtä löysää pötköä eikä uskoisi, että joskus minulla oli jotain muhkuraa käsivarsissa. Yleisolemus tuntuu löysältä ja ryhdittömältä. Ainoat kovat ja kiinteät kohdat kropassani ovat luut ja rinnat. Seksihalut ovat alkaneet hiipua, koska vartalo ei rintoja lukuun ottamatta tunnu yhtään omalta. Great.

Arvelin, ettei ensimmäinen treenikerta mitään riemunkiljahdusta tuota ja oikeassa olin. Lähinnä vitutti, koska en saa kevyestä pumppailusta paljoakaan irti. Hiki sentään tuli ja sain onneksi hyvin tuntumaa reisi- ja pakaralihaksiin.

Rintalihaksissa tuntui joltain vähän väliä, joten jouduin koko ajan varomaan. Mutta täytyy vain olla tosi tyytyväinen, että pääsen edes jollain tasolla liikkumaan. On terveet jalat ja kädet ja treenikielto takanapäin eikä mitään komplikaatioita ole tullut. Lihakset ja kunto palautuvat kyllä aikanaan.

Viime viikolla varmistui töiden kohtalo. Parin päivän kevyen stressaamisen jälkeen päätin vaihteeksi hypätä tyhjän päälle ja otin työn vastaan. Työ alkaa syyskuussa ja on näin etukäteistietojen perusteella lähes kaikkea, mitä toivoin. Ainoa iso miinus on se, että en saa kiinteää kuukausipalkkaa, minkä seurauksena voin jäädä nollille myös päivärahan suhteen.

Mutta kun joku antaa viimein minulle kauan kaipaamani mahdollisuuden, olisi hullua kieltäytyä. Jos sössin taas kaiken, sitten ei muuta kuin peilin eteen.

Vietin viikonlopun jälleen K:n ja H:n seurassa. Treffeille lähtö oli yhtä tuskaa. Otin kolme beetasalpaajaa (120 mg), että pääsin asunnosta ulos. Aiemmin olen pärjännyt yhdellä tai kahdella, jos lähden ruuhka-aikaan jonnekin reissuun. Nyt tuntui, että edes kolme kappaletta ei rauhoittanut sykettä tarpeeksi. Kaupungilla oli ihan liikaa porukkaa, ja juna täynnä matkustajia.

Vaikka matkustaminen oli stressaavaa, H:n luona oli ihan mukavaa. Söimme herkkuja, joimme kuohuvaa, katsoimme kaiken maailman tv-sarjoja ja sellaista.

Parasta reissussa oli H:n ylisöpö pikkuruinen koira. Koira oli niin pieni ja rauhallinen, että en osannut pelätä sitä. H lupasi, että saan antaa energiahoitoa koiralle ja kokeilinkin sitä vähän aikaa. Koira rauhoittui viereeni ja sen sydämen syke laski hoidon aikana. Käteni menivät ihan tulikuumiksi, joten en viitsinyt hoitoa kovin kauan jatkaa.

Oli melko pysähdyttävä kokemus olla noin levollisin mielin, koska oikeasti pelkään koiria tosi paljon enkä muutenkaan välitä eläimistä. Mutta nyt olin ihan myyty, kun tyyppi leiriytyi viereeni ja tuijotti suurilla silmillään.