Olen harrastanut seksiä viikon sisällä viiden miehen ja yhden naisen kanssa. Minulla ei ole mitään tuntumaa siihen, onko tuo määrä paljon vai vähän. Järki sanoo, että suhteellisen paljon, mutta silti haluan aina vaan lisää ja enemmän. Uusia miehiä, uusia seikkailuja, kokemuksia, joita saa vaan seksillä.

Juttelin tästä terapeuttini kanssa. En kokenut tarpeelliseksi kertoa seksikumppaneiden määrästä, vaan pysyimme aika pinnallisella tasolla. Terapeutti kysyi, koenko, että hän tuomitsi tekemiseni viime kerralla. Sanoin, että en kokenut, mutta mielessä kummittelee, miten siskoni reagoisi puuhiini. Sanoin, että en ymmärrä, mistä tulee vahva halu selitellä ja puolustella omia tekojani muille, etenkin siskolle. Tämähän on minun elämäni ja saan elää juuri niin kuin itse haluan ja tuntuu hyvältä.

Patrik vastasi neutraaliin sähköpostiini, jossa kerroin, että olisin halunnut nähdä häntä vielä. Mies toivotti minulle hyvää jatkoa ja sanoi, että hän sulkee sähköpostinsa ja yrittää nyt pitää oman elämänsä jokseenkin kasassa. Myöhemmin mies perui puheitaan ja päättikin jättää sähköpostinsa vain huilaustauolle. Samapa tuo. Sinne meni yksi huipputason mies niin seksin kuin ajatuksenjuoksun tasolla. Ei tunnu miltään, paitsi siltä, että äkkiä monta miestä Patrikin tilalle, ettei tuntuisi jatkossakaan miltään.

Tiedän, mistä tämä miesten kerääminen on saanut alkunsa, mutta se ei oikeastaan helpota oloani yhtään. En saanut pienempänä ja teini-iän karikoissa isältä hyväksyntää, pelkkää piilohaukkumista ulkonäöstäni ja -muodostani. Nyt ollaan tilanteessa, jossa etsin hyväksyvää "isää" jokaisesta vähänkin sopivasta miehestä. Siihen jää tosi pahasti koukkuun, kun tapaaminen toisensa jälkeen kuulee olevansa kaunis ja hyvä sängyssä. Ja setelitukku kirjekuoressa tuo turvan, jota tarvitsen kun läheisiä kuolee ympäriltäni.