Sopeutuminen kotioloihin hieman ontuu edelleen. Sisko soittelee pari kertaa päivässä ja kysyy, pärjäänkö jos hän ei soita enää tänään. Pelkää varmaan, että teen itselleni jotain. Yritän, etten tee.

Kommentteihin voisin sanoa sen verran, että olen harkinnut ulkomaille muuttamista ja uutta reissuakin. Merja itse asiassa houkuttelee minua töihin lomamaahan ensi syksyksi ja talveksi. Hän ilmeisesti aikoo toteuttaa unelmansa ja lähtee auttamaan vähäosaisia. Mikäs siinä, kun on miekkonenkin valmiina odottamassa. Kai olisi minullakin. Sen verran vakavaa tekstiä tulee tältä Bobbylta. Edelleen muistutan itseäni, että varmasti hän kertoo samat jutut jokaiselle valkoihoiselle turistinaiselle jonka tapaa. Mutta onhan se aika huvittavaakin, miten hän kuulemma rukoilee ja kiittää Jumalaa, että tapasi minut. Perhe lähettelee terveisiä ja sitä rataa.

Siskon koira on vielä hengissä ja lääkäri oli sanonut, että koira voi elää neljäkin vuotta. Riippuu ihan siitä, millä vauhdilla syöpä etenee. Toivottavasti se vaan ei sekoa yhtäkkiä ja tee jotain pojille.

*************************

Olimme Merjan kanssa muistaakseni jo toisena iltana miestemme kanssa paikallisten juhlissa. Tai rantabileet ne sitten loppuillasta olivat. Merja pyörtyi kaksi kertaa, kun ei kestänyt huonoa ilmaa ja marihuanan hajua. Nauratti vähän, että mitenkähän täältä selviämme hengissä hotellille. Koko ranta oli ihan pimeä, lukuun ottamatta tähtitaivasta, kännyköiden valoja ja tupakanpolttajia. Käsikopelolla sai mennä, jos meinasi eteenpäin.

Kysyimme, missä olisi mahdollisesti vessa. Pojat sanoivat, että voitte pissata missä vaan. Ei muuta kuin hiekalle pissalle ja housut ylös. Ei vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt kuljettaa vessapaperia joka paikassa mukanaan. (Myöhemmin nenäliinoille tulikin käyttöä, kun ensin niisti nenää, sitten pyyhki miehen tulemisia ja lopuksi vielä pissaroiskeita jaloilta. Kaikki samaan paperiin ja uudelleen käyttöön heti, kun paperi vähän kuivahti. Kätevää.)

Pimeältä rannalta lähdimme Rodneyn kotiin, joka oli sekin pimeä ja vain pieni huone. Sohvan tapainen siellä oli ja paksu patja lattialla. Siihen patjalle asetuimme neljästään panemaan. Voi luoja, meinasi kyllä alkaa naurattaa jossain vaiheessa, kun mietin, mitä oikein olemme tekemässä. Siinä vaiheessa olin vielä tarkka, että kumi on varmasti paikallaan, mutta loppulomasta en niinkään. Pitäisi ehkä mennä testeihin tässä joku päivä.