Kyllä on v-käyrä ollut taas nousussa tällä viikolla. En ymmärrä ihmisiä, jotka lupaavat tehdä jotain eivätkä sitten tee. Ehkä se on vain hyvä tällaiselle hermoilijalle tietää vasta viime hetkillä, onko edes aloittamassa työt ja millä osastolla mihin aikaan. Anyways, nyt on kaikki kunnossa ja maanantaina alkaa ensimmäinen urakointi sairaanhoitajan sijaisena. Yhtään ei onneksi jännitä, eipä, mutta helpotuksena tuli se, että en saa kautta joudu tekemään iv-lääkityksiä.

Muuten elämä on perustylsää ja hyvä niin. Lonkka paukkuu välillä ja saan olla aika tarkkana sen kanssa, mutta jalkoja pystyn onneksi treenaamaan. Mikään ei auta vitutukseen niin paljon kuin jalkatreeni ilman lonkkakipua, heh. Terapia loppui kolme viikkoa sitten eikä ainakaan vielä ole mitään vieroitusoireita. Mietin välillä, että minun ehkä pitäisi hankkia elämä viimeistään kun valmistun. En vielä tiedä, mitä muuta se pitää sisällään kuin matkustelua, töitä ja salia, mutta JOTAIN ON PAKKO KEKSIÄ. Ei kolmekymppisen sinkkunaisen elämä voi olla tällaista.

Siinä tärkeimmät.