”Lopetat hommat, niin sitten mä katson uudestaan. Muuten tää saa riittää. Itse saat valita.” (Körde 11.6.2026)

Maanantaina Körde oli ihana, leppoinen oma itsensä. Mies täynnä rakkautta. Sitä tietenkin edelsi muutaman päivän radiohiljaisuus ja kiireet.

Körde onnistui kuitenkin järjestämään minulle hetken aikaansa ennen molempien työreissuja. Minä lähdin alkuviikosta työkeikalle, ja Körde lähti viime yönä ulkomaankomennukselle.

Minä nielin edellisten päivien pettymyksen ja yksinäisyyden. Nautin, kun sain Kördeltä paljon huomiota ja rakkautta. Körde oli tosi hyvällä tuulella. Jotenkin vapautunut.

Viikon kuluessa viestit lyhentyivät, hymiöt katosivat. Mietin, mitä taas tapahtuu, kun maanantaina kaikki oli niin hyvin.

Tajuan toki, että työreissuni tapahtui. En ole tyhmä.

Eilen Körde laittoi viestiä, että hän on tehnyt päätöksen. Sovimme aiemmin, että hän kertoo asuinkumppanieksälleen, että heidän yhteiselonsa on ohi.

Mutta Körde päättikin toisin. Hän ei tee eksänsä suhteen mitään, ennen kuin minä lopetan seksityön. Hänellä on eksässään kiinni isompia rahasummia kuin minulla omassa työssäni. Körde on eksänsä kanssa tekemisissä omasta halustaan. Niin hän kirjoitti viesteihin.

Yritin soittaa Kördelle, mutta hän ei suostunut vastaamaan. Lopetin viestittelyn lyhyeen, koska en halunnut toistaa jo aiemmilta työreissuiltani tuttua väittelykuviota.

Olen niin väsynyt siihen, että minun pitää koko ajan arvuutella, millä päällä Körde on ja onko hän jostain vihainen minulle. En jaksa miettiä, miten ratkaisen kaiken.

En yksinkertaisesti osaa ratkaista tätä.

On niin perseestä, kun kasvotusten Körde vitsailee ja kiihottuu töistäni. Kohta perään häntä vituttaa. Mies käyttää valtaa siinä, että hän saa päättää, milloin on sopivaa vitsailla ja milloin ei. Minun pyynnöilläni ja toiveillani ei ole väliä.  

Maanantaina Körde sanoi, että hän oli unohtanut koko eksäasian, mutta hoitaa sen. Hän sanoi, ettei jätä eksäänsä pelkästään minun takiani, vaan hän tekee sen eniten itsensä takia. Nyt yhtäkkiä kaikki kääntyikin niin, että hän ei tee mitään, ennen kuin minä lopetan työt.

Jos tuntisin oloni henkisesti ja taloudellisesti turvalliseksi Körden kanssa, olisin todennäköisesti lopettanut työt jo aikoja sitten. Mutta mitä niin hyvää saan tästä epäsuhteesta, että uskaltaisin luopua toimeentulostani?

Ailahtelevuus, impulsiivisuus, kahden täysin erilaisen persoonan vaihtelu, syyttely, arvaamattomuus.

Niidenkö varaan tästä heittäydyn ja jään toivomaan parasta? Luulenko todella, että kaikki muuttuu paremmaksi sillä sekunnilla, kun lopetan työt? Ja aikooko Körde oikeasti jättää eksänsä, jos minä ensin teen niin kuin hän vaatii?

Toivon ja rukoilen, että jätän miehen nyt rauhaan enkä ala taas ymmärtää häntä ja pelastamaan jotain, mitä ei ole ikinä ollut pelastettavissa.

Kaiken lisäksi työkeikka oli todella raskas. Olen henkisesti ihan hajalla.

Inhoan työtäni. Inhoan sitä, miten raha koukuttaa. Inhoan kaikkia oksettavia, hikisiä ja likaisia miehiä. En haluaisi, että yksikään heistä koskee minuun. En kestä kuulla enää yhtäkään kertaa, miten joku kuusikymppinen limainen äijä kertoo kiihottuvansa vähäpukeisista teinitytöistä. En halua kuulla kommentteja rinnoistani tai takapuolestani. En halua kuunnella, kun minua sanotaan milloin avaruusolioksi, milloin metsänkeijuksi. Nenä on juutalaisen tai kotkan, hampaat hassut.

En halua enää pelätä, mitä jos kumi menee rikki tai lähtee kesken kaiken pois paikaltaan. En halua stressata jatkuvasti taudeista ja bakteereista. En halua olla enää sekuntiakaan vieraiden miesten likaisilla ihoilla.

H a j o t t a a.