Olen selvinnyt Samin suhteen kohtuu helpolla. Sunnuntai-ilta oli vaikea ja maanantaiaamu, mutta siitä eteenpäin minut on ohjattu aina siivoamaan, kun ahdistus iskee. Nyt perjantaina voin todeta, että kodista on käännetty joka laatikko ja kaappi ympäri ja tänään sain tehtyä viimeistelyn. Olo on kerrassaan loistava, sillä tällaista siivousintoa en ole kokenut sitten lapsuuden. Enkä todennäköisesti ihan heti koekaan, heh.

Mutta ikävä on Samia ja välillä kovakin. Silti epätoivon hetkellä palaan aina kiitollisuuteen ja siihen, että nyt vain kävi näin. En tiedä, maltanko olla ehdottamatta treffejä tammikuussa, mutta ainakin viilennän ensin tunteita. Ehkä sen jälkeen on turvallisempi kokeilla, miltä paneminen tauon jälkeen tuntuu. Jos siis Samikin haluaa vielä nähdä.

Eilen kyllästytti sen verran, että avasin kuukausien tauon jälkeen Tinderin. Mätsejä alkoi tulla siihen malliin, että puhelin piiputti kuumana. Mietin, että ehkä tämä ei ole enää se ratkaisu ikävään ja turhautuneeseen oloon. Sitten mätsäsin yhden samassa kaupungissa asuvan atleetin kanssa ja olemme jutelleet eilisillasta asti. Näemme todennäköisesti pyhien jälkeen. Ja panemme.

Minulle seksi ja seksuaalisuus ovat kuitenkin niin tärkeä osa elämää, että en pysty olemaan ilman. Vedän rajan siihen, että kukaan ei tästä lähin kohtele minua huonosti. Teen kaikki päätökset seksin ja miesten suhteen sen mukaan, miltä minusta tuntuu. En lähde miellyttämään ketään ja jos homma alkaa tuntua vähänkin ikävältä, lopetan. Onneksi nyt ei ole samanlaista tarvetta panna kaikkea liikkuvaa, kuten oli keväällä Jannen jälkeen.

Joulun vietän omassa rauhassa kaupungissa. Reissusuunnitelmat kaatuivat jahkailuun, mutta tilalle tuli uusia suunnitelmia. Odotan vaan jotain vakuuttavaa merkkiä, että tiedän, mitä teen seuraavaksi.

Joulusta huolimatta olo on levollinen. Olen tehnyt kehon hyväksymistä edistävää meditaatiota melkein päivittäin ja siistinyt edelleen ruokavaliota. Olin vuosikaudet riippuvainen heraproteiinista, mutta sain melko kivuttomasti vaihdettua sen kasviproteiiniin. Maku on sanotaanko hiekkainen, mutta jo nyt huomaan, että se sopii keholleni paremmin kuin maitoproteiini.

Hengitysharjoituksia teen päivittäin ja salilla olen treenannut siihen malliin, että tänään meinasi päästä itku, kun olin niin puhki. Aion pitää ainakin kolme päivää täyslepoa, mussutan antaumuksella raakasuklaata ja aikaisintaan synttäriaamuna menen vähän verryttelemään salille. Ei vaan millään malttaisi levätä, kun muutoksia näkyy tulevan koko ajan. Toki sen tiedän, että ilman lepoa kehitys tyssää kuin seinään eikä siitä seinästä sitten kovin helposti toivuta. Malttia vaan.

Rauhallista joulua kaikille.