Neljä päivää siskon luona teki tosi hyvää, jos ei oteta huomioon sitä tavanomaista huuto- ja tappelushowta, mikä siskon kotona vallitsee. Oli kiva yrittää syödä niin kuin normaalit ihmiset, katsoa porukalla olympialaisia ja leikkiä poikien kanssa. Väsähdin kyllä aika totaalisesti, mutta loppujen lopuksi jaksoin ihmeen hyvin.

Kerroin siskolle vähän syömisongelmistani, muun muassa sen, että voin syödä aamupalaksi yli kilon ruokaa kerralla eikä tunnu missään. Sisko hieman ihmetteli ja kysyi, eikö tuollaiseen voi saada mistään apua. No ei voi. Sitten pohdiskelimme sitä, että ei ihme jos meillä molemmilla on ongelmia painon ja syömisen kanssa, kun ottaa huomioon kotiolomme. Isä oli ja on edelleen jatkuvasti jonkinlaisella ihmedieetillä ja syö aika omituisesti. Äiti ja mummu puhuivat AINA siitä, miten paljon joku on laihtunut tai lihonut. Siis heti ensimmäiseksi, kun tuli jostain henkilöstä puhe, piti mainita joko lihominen tai laihtuminen. Yritä siinä kasvaa normaalisyöjäksi.

Sain kutsun työhaastatteluun siitä ulkomaan työpaikasta. Jännitää aika lailla ja hirvittää, jos satunkin saamaan sen paikan. Varmaan enemmän pelkään sen paikan saamista kuin sitä, että jään edelleen istumaan ja mätänemään tähän sohvalle. Jos saan paikan, edessä on muutto ja kuukausikaupalla työtä vieraassa maassa. Ihan vain pieni elämänmuutos. Tiedän, että sitä juuri tarvitsen, kunnon irtirepäisyä kaikesta, mutta helpompi on jäädä paikoilleen murehtimaan. Joka tapauksessa menen tietenkin haastatteluun ja yritän saada sen työn.

Toisesta työpaikasta kyseltiin lisätietoja, koska hakemuksia oli tullut niin älytön määrä. Vastasin ehkä vähän huolimattomasti, mutta katsotaan nyt miten käy.

Näistä myönteisistä käänteistä huolimatta olo on aika mitäänsanomaton. En millään jaksaisi käydä salilla ja edelleen ruokakauppakäynnit ja ulos meneminen ovat tuskaa. Tänään olin jo aamulla salivaatteet päällä lähdössä, mutta meninkin uudestaan nukkumaan. Tosin raahauduin äsken paremmalla onnella salille asti ja näin yhden komean julkkismiehen treenaamassa. Ei paha ollenkaan.